Hyppää pääsisältöön

IRA:n nälkälakko vaati kymmenen hengen

Pohjois-Irlannin tasavaltalaisterroristit ryhtyivät vuonna 1981 nälkälakkoon vastustaakseen vankilaolojaan. Kädenvääntö IRA:n ja Britannian pääministeri Margaret Thatcherin välillä johti lopulta kymmenen IRA-vangin kuolemaan.

Vangituille IRA:n terroristeille oli vuonna 1972 myönnetty poliittisen vangin status, joka käytännössä soi heille sotavankien oikeudet. He saivat käyttää omia vaatteitaan, kommunikoida vapaasti keskenään, eikä heidän tarvinnut osallistua vankilatöihin.

Tuomituilta evättiin nämä oikeudet vuonna 1976. Tämä johti vuosia kestäneisiin protesteihin, joissa vangit kieltäytyivät pukemasta ylleen vankila-asua ja lähtemästä sellistään.

Protestien seurauksena jännitteet vartijoiden ja vankien välillä Long Keshin vankilassa kiristyivät äärimmilleen. Vankien olosuhteet olivat muuttuneet protestien myötä lähes elinkelvottomiksi, ja vartijoiden harjoittama väkivalta oli arkipäivää.

Protestit vankien poliittisen statuksen palauttamiseksi kulminoituivat maaliskuussa 1981 alkaneeseen nälkälakkoon. Nälkälakon oli tarkoitus painostaa Britannian hallitus ja pääministeri Margaret Thatcher taipumaan vankien vaatimuksiin.

Lakon aloittanut Bobby Sands kuoli 66 päivän paastoamisen jälkeen. Syömälakkonsa aikana hänet oli valittu täytevaaleissa Britannian parlamenttiin kansanedustajaksi. Yli 100 000 ihmistä kokoontui Sandsin hautajaisiin Belfastissa, ja levottomuudet yltyivät Pohjois-Irlannissa. Sandsin kuolema synnytti mellakoita myös muualla Euroopassa.

Nälkälakko keskeytettiin lopulta lokakuussa 1981. Sandsin lisäksi yhdeksän vankia oli ehtinyt menehtyä lakon aikana.

Vaikka Britannian hallitus ei koskaan virallisesti vahvistanut vankien poliittisen statuksen palauttamista, vuoteen 1983 mennessä kaikki alkuperäiset oikeudet oli palautettu asteittain.

Teksti: Arsi Alenius

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto