Saksasta tuotu entinen sirkusnorsu osasi temppuja vielä sirkusuran jälkeenkin. Se teki niitä myös pyytämättä. Vanni asui lopulta 20 vuoden ajan yksinäisenä norsuna Liedon Zoolandiassa kunnes muutti parempien olosuhteiden perässä Ukrainaan.
Vannin alkuperästä ei ole tarkkaa varmuutta, mutta epävirallisten tietojen mukaan se syntyi vapaudessa vuonna 1973 ja asui 70-luvulla Jugoslaviassa. 1980-luvun alkupuolella Sirkus Finlandia osti kaksi norsua Saksasta ja toi ne Suomeen. Norsut olivat Suomeen tuotaessa huonossa kunnossa, ja pian toinen norsuista kuoli.
Vanni jäi yksin.
Saksan vuosina Vanni oli alkanut pelätä sirkustelttaa, mutta pian se teki jo temppujaan Sirkus Finlandiassa. Ihmiset hurrasivat, kun Vanni teki piruetteja ja nosteli jalkojaan. Jalkapallon pelaamista Vanni rakasti.
Vuonna 1986 sirkusnorsujen pitäminen kiellettiin Suomessa ja Vannin tie vei Lietoon, eläintarha Zoolandiaan.
Zoolandiassa Vanni sai jälleen kumppanin, kun Suomen Tivoli luopui Pepita-intiannorsusta. Uusi tulokas Pepita tiesi paikkansa suuremman Vannin takana, ja kaksikko tulikin toimeen eritäin hyvin.
Vanha Pepita ei kuitenkaan elänyt pitkään, ja Vanni jäi vuonna 1995 jälleen yksin.
Yksinäiseksi norsuksi jäänyt Vanni ihastutti eläintarhan asiakkaita hauskoilla tempuillaan. Henkilökunta sai kuitenkin olla varpaillaan tämän temppuilevan jättiläisen kanssa. Eläintarhan omaisuutta tuhottiin oikein urakalla. Harjan varret katkaistiin ja kottikärryt rutattiin istumalla niiden päälle.
Kepposistaan huolimatta Vanni oli erittäin lempeä eikä koskaan vahingoittanut ihmisiä tahallaan. Viisas eläin osasi myös varoa, kun aitauksessa liikkui häntä pienempiä.
2000-luvulla Vanni alkoi kärsiä hammastulehduksesta, jota ei pystytty parantamaan, sillä hoito olisi tullut erittäin kalliiksi. Vuonna 2005 Vanni siirrettiin ukrainalaiseen eläintarhaan, mutta vain vajaa vuosi siirron jälkeen Vannin tila heikkeni. Pitkään vaivannut hammastulehdus oli levinnyt päähän, ja Vanni menehtyi.
Vanni oli – ja näillä näkymin tulee myös olemaan – Suomen viimeinen norsu.
Teksti: Henri Saloranta & Ville Matilainen