Hyppää pääsisältöön

Liikunnasta mielenterveyttä

Luonto ja liikunta ovat tärkeitä myös laitoksissa eläville ihmisille. Reportaasissa vuodelta 1977 käsitellään liikunnan ja kuntoutuksen merkitystä mielenterveyshoidossa.

Ohjattu liikunta tuli psykiatrisiin sairaaloihin vasta 1960-luvun alussa. Reportaasissa tutustutaan Harjavallan mielisairaalaan, jossa potilaat jumppaavat ja retkeilevät liikunnanohjaajien johdolla.

Reportaasissa haasteteltu liikunnanohjaaja Tauno Laine kertoo viihtyvänsä ammatissaan, mutta harmittelee sen huonoa arvostusta. Palkka on pienempi kuin muilla liikunnanohjaajilla, vaikka työ on vaativampaa.

Psykologi Rainer Laitinen toteaa potilaiden kunnon usein laskevan laitoshoidossa. Liikunnanohjaaja onkin sairaalyhteisössä tärkeä henkilö, jonka työ ei rajoitu vain fyysiseen puoleen. "Vaikeastikin häiriintynyt ihminen saa usein häneen kosketuksen, hän ei tunnu edustavan virallista sairaalan hoitohenkilökuntaa".

Laine kertoo, että usein ulkona liikkuessa potilas vihdoin vapautuu ja häneen saa läheisen kontaktin. Moni avautuu kertomaan huolistaan ja murheistaan.

Tauno Laine näkee mielenterveyshoidossa vielä paljon kehittämisen varaa. Potilas pitäisi hänen mielestään huomioida enemmän kokonaisuutena ja terapeuttien, lääkäreiden ja kuntouttajien tulisi tehdä yhteistyötä.

Reportaasin tekoaikaan mielenterveyspotilaidan hoito oli vielä hyvin sairaalakeskeistä ja toimittaja toteaa laitoksissa olevan paljon ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi laitoshoitoa, mutta heillä ei ollut paikkaa minne mennä.

1980-luvulla hoitojärjestelmää alettiin purkaa ja psykiatrinen hoito yhdistettiin yleissairaanhoitoon. Painopiste siirtyi kohti avohoitoa, kunnes 90-luvun lama ja säästöt pysäyttivät kehityksen. Avohoidon puutteellisuuden vuoksi sairaalapaikkoja jouduttiin jälleen lisäämään.

Tietolaatikko

1970-luvulla psykiatrisia sairaaloita nimitettiin vielä yleisesti mielisairaaloiksi.

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto