Puoluekokouksen osallistujat yltyivät hurmioon ja spontaaniin yhteislauluun nuoren Paavo Väyrysen tultua valituksi keskustan puheenjohtajaksi vuonna 1980. "Kansanvalta on puhunut, pulinat pois", totesi hävinnyt Johannes Virolainen.
Turussa kokoonnuttiin kesäkuussa keskustapuolueen puoluekokoukseen odottavissa tunnelmissa. Vastakkain puheenjohtajavaalissa olivat 16 vuotta puoluetta johtanut konkari, eduskunnan puhemies Johannes Virolainen sekä 33-vuotias haastaja, ulkoministeri Paavo Väyrynen.
Erityisesti puolueen K-linja, eli presidentti Kekkosta tukenut ryhmittymä, puolsi voimakkaasti Virolaisen vaihtamista puolueen nuorta siipeä edustaneeseen Väyryseen. Väyrynen oli noussut 70-luvulla Kekkosen suosioon, eikä presidentin tuki Väyryselle puheenjohtajavaalin alla ollut mikään salaisuus. Virolainen taas oli ajautunut Kekkosen epäsuosioon edellisvuoden juhannuspommiskandaalin takia. Hänen Suomen Kuvalehdelle antamansa kommentit Neuvostoliiton vaikutuksesta Suomen sisäpolitiikkaan olivat viimeistään leimanneet Virolaisen K-linjan silmissä ulkopoliittisesti epäluotettavaksi.
Väyrysen suhteellisen täpärä voitto sai kokousväen sekaisin. Väyrynen nostettiin ihmisten käsivarsille yleisön yltyessä yhteislauluun. Hän aloitti kuitenkin voitonpuheensa hillitysti patistamalla ihmisiä asettumaan aloilleen, jotta kokousta oltaisiin voitu jatkaa aikataulun mukaisesti.
Tunteet puskivat kuitenkin lopulta pintaan. Kiittäessään kenttäväkeä Väyrysen ääni värisi liikutuksesta. Virolainen puolestaan tyytyi kiittämään Väyrystä rehdistä kamppailusta ja tiivisti tunteensa sittemmin politiikan lentäväksi lauseeksi muodostuneella virkkeellä: "Kansanvalta on puhunut, pulinat pois."
Teksti: Arsi Alenius
