Lapsen kasvaminen ja kehittyminen on hämmentävää niin vanhemmille kuin lapselle itselleenkin. Vaikka kavereista on tullut yhä tärkeämpiä, toivoo lähes jokainen lapsi enemmän aikaa vanhempiensa kanssa.
Tietolaatikko
Ei enää pieni, ei vielä iso on kahdeksanosainen ohjelmasarja, joka ilmestyi vuosina 1978-79. Ohjelmassa keskityttiin 7-12-vuotiaiden lasten kasvatusta koskeviin kysymyksiin.
Sarja oli kooste studiossa tapahtuvaa juontoa, draamaa sekä runoesityksiä.
Tekijänoikeudellisista syistä voimme julkaista Elävässä arkistossa ainoastaan osia ohjelmasta.
Ei enää pieni, ei vielä iso -ohjelmasarjan viimeisessä osassa keskusteltiin sarjassa käsitellyistä aiheista yleisökysymysten pohjalta.
Miten suhtautua lapsen kiinnostukseen sukupuoliasioita kohtaan? Entä miten selittää, miksi omassa perheessä kotiintuloaika on aikaisemmin kuin naapurilla? Miten kouluikäinen pääsee pimeän pelostaan?
Varhaisnuori kannattaa lääkäri Jorma Mäenpään mielestä kiinnittää riittävän joustavaan liekaan, jonka toisesta päästä pitää tukevasti kiinni rakastava aikuinen.
Uusperheiden yhteensovittaminen sujuu harvoin ongelmitta. Uuden jäsenen tulo perheeseen hämmentää kaikkia. Psykologi Anna-Maija Kotilaisen mukaan uusi aikuinen joutuu perheeseen tullessa lasten testattavaksi usein pitkäksikin aikaa.
"Lapset haluavat saada kokemuksen siitä, mitä kaikkea uusi suhde ja aikuinen kestävät, ja minkälainen ihminen uusi aikuinen oikein on. Tämä on ihan luonnollista, jopa toivottavaa, sillä lapsen omat vanhemmathan ovat eronneet ristiriitojen kärjistyttyä", Kotilainen sanoo.
Ruumiillisesta kurituksesta käytiin vilkasta keskustelua 1970-luvun lopulla. Vuonna 1984 lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin kokonaan. Ohjelmassa eräs kysyjä pohtii, millaisessa tilanteessa voi käyttää Koivuniemen herraa viestin perille saattamiseksi. Jo tällöin kysyjää kehotetaan ratkaisemaan ongelma millä tahansa toisella tavalla, sillä "väkivalta synnyttää väkivaltaa".
Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti
