Hyppää pääsisältöön

Kontratenori Teppo Lampelan kasvispizza on parhaimmillaan lihan kera!

Pizzapalkinnon voittajan valitsi tällä kertaa alttoviulisti ja laulaja Pasi Vuoti. Hänen valintansa osui kontratenori ja baritoni Teppo Lampelaan, jolla on Vuodin mukaan Suomen mittakaavassa erittäin harvinainen ja ainutlaatuinen instrumentaalinen lauluääni.

Pizzapalkinnon juhlagaalan paikkana piti alunperin toimia ravintola Manala, mutta tuonelan pöydän antimiin ei yllättäen kuulunutkaan pizzaa lounasaikaan. Jo valmiiksi lämmintä pizzauunia ei onneksi tarvinnut lähteä kaukaa hakemaan, sillä muutaman askeleen päästä löytyy mainio italialainen Benjam's Bistro. Lampelan pizzavalinta Manalassa on perinteisesti ollut Vegetariana, jossa aurajuusto korvataan meetvurstilla! ”Perinteisesti kun tilaan tämän, niin kysytään että mikäs vegepizza se sellainen on – mihin vastaan, että se on nimenomaan sellainen tosi HYVÄ vegepizza”. Tällä kertaa lautaselle osui kuitenkin Benjam’s Bistron Rustica: salami, sipuli ja parsa. Pizzansa Lampela maustoi chilimaustetulla oliiviöljyllä, mustapippurilla ja oreganolla. Pizzansa valintaperusteena Lampela pitää sopivaa sekoitusta mehukkaita ja suolaisia mausteita, mitkä vaatimukset Rustica täytti erinomaisesti.

Vuoden alkuun Lampelalla kuuluu puherooli kertojana Erik Bergmanin Lemminkäisessä Musica Nova festivaalien yhteydessä, mutta myös barokkioopperaa:”Turun 2011 kulttuuripääkaupunki vuoteen liittyen teen ’kaikkien tunteman säveltäjän’ Carlo Agostino Badian oopperaan d’Alvilda in Abo, Olmiron baritoniroolin. Ooppera kertoo merirosvoprinsessasta, tietysti, joka on jäänyt Tanskan kuninkaan vangiksi. Edellisen kerran tätä oopperaa on tietääkseni esitetty Innsbruckissa vuonna 1692, joten jo oli aikakin!” Lisäksi Lampelan lauluääntä kuullaan kontratenorina tyypillisissä vanhan musiikin yhteyksissä, varsinkin pääsiäisen aikaan mm. Johannes-passiossa.

Teppo Lampelan laulu-ura alkoi kuitenkin jo lapsena Cantores Minoresista, ”kantiksesta”, mistä on jo lähtöisin läheinen suhde vanhaan ja barokkimusiikkiin. Vanhan musiikin ekspertti Lampela tekee nykyisin suurimman osan työstään kontratenorina, mikä äänialana tarkoittaa kutakuinkin naisäänten alttorekisteriä. Baritoniäänialasta on kuitenkin Lampelan mukaan hyvä pitää huoli, sillä se on pohjana kaikelle muulle. Myös baritonina Lampela pääsi Sibelius-Akatemiaan sisään. Kontratenorius oli kuitenkin alkanut jo aiemmin kuorolaulun yhteydessä: ”Äänenmurroksen jälkeen minut laitettiin kantiksessa tenoriin, ja tenoriahan nyt ei pysty kukaan laulamaan” (nauraa). ”Varsinkin nuorelle äänelle, joka ei ole tottunut uuteen äänenkäytön tapaan, on kaksi vaihtoehtoa: joko paineella tai sitten fiksusti. Keksin, että tuetulla ohenteella laulamalla ääni pelaa ja ei rasitu, joskaan kyseessä ei ole enää aito tenori”, Lampela muistelee. ”Huomasin että tällä tekniikalla pääsi myös paljon tenoreita korkeammalle. 80-luvun puolessa välissä kontratenoreita alkoi myös kuulua radiossa ja asia tuli myös tätä kautta tutuksi.”

Kannustusta kontratenorin tehtäviin Lampela sai Lohjan Tenorikilpailusta vuonna 2005, jonka hän voitti. Kilpailu oli tenoreille ja sitä korkeammille miesäänille, mihin kontratenori mahtui sopivasti mukaan. ”Sillä oli Suomessa tai ainakin itselleni, ehkä muillekin, tärkeä merkitys. Tuli sellainen tunne, että tämä on aivan oikea soitin ja että tätä voi aivan oikeasti tehdä.” Tuomariston päätös oli siis ilmiselvästi myös kannanotto kontratenoreiden puolesta. Aina ei ole kuitenkaan ollut helppoa saada tunnustusta kontratenorin äänenkäytölle. Opiskeluaikoina Lampelalta tultiin jopa kysymään, että koska tämä rupeaa oikeasti laulamaan? ”Nykyään en ole enää edes korkein miesääni sopranistojen tulon myötä. Itse olen baritoni, joka laulaa ohenteella, mutta sopranista on siis tenori, joka käyttää samaa tekniikkaa äänenmuodostuksessa.”

Kontratenoreiden repertuaari koostuu pääosin joko vanhasta tai aivan uudesta musiikista. Tenoria korkeammista miesäänistä löytyisi kuitenkin Lampelan mielestä monenlaiseen musiikkiin sopivia äänityyppejä. Lampelaa kyllä kiinnostaisi kokeilla altto-osuuksia perinteisemmissä yhteyksissä, kuten Mozartin varhaisemmissa seria-oopperoissa ja Lampela onkin jo useaan otteeseen päässyt kontratenorina laulamaan Requiemin altto-osuuden. Pitkäaikaisena haaveena on ollut myös Händelin oopperoiden alttoroolien laulaminen. ”Osa säveltäjistä on ollut kiinnostuneita myös siitä, että sotkettaisiin useampaa äänialaa samaan teokseen. Toisaalta myös vanhassa musiikissa on sävelletty muutamia kappaleita, joissa ääniala vain nousee ja nousee! Muun muassa Hume'lla on tällainen sävellys. Riikka Talvitie teki 2007 Tammiston Niilo-junkkeri -nimisen Astrid Lindgrenin satuun perustuvan kappaleen, jossa esitin eri äänialoilla kertojan ja tarinan henkilöiden roolit aina altosta bassoon.”

Pizzagaalan kiitospuheessaan Teppo Lampela halusi vielä kiittää Pasi Vuotia huomionosoituksesta: ”Positiivisen palautteen saaminen on aina hienoa. Taiteilijalle on todella tärkeätä, jos tullaan vaikkapa takahuoneeseen asti kiittämään”. Myös palkintona toiminut pizza saa kiitosta taiteilijalta: ”Tää on mainio! Pizzan tärkein puoli on se, ettei siinä ole liian monta suolaista komponenttia. En ole äijäpizzojen ystävä, joissa on lihaa lihan päällä ja vielä aurajuustoa.” Kontratenori ei siis onneksi koe tarvetta äijäillä työnsä vastapainoksi vapaa-ajallaankaan.

Kuva ja teksti: Eero Koski