Hyppää pääsisältöön

Opiskelijoiden Aarre

Aarre Joutsenvirta

"Joillakin saattaa olla netti auki tunnilla, ja sitten Wikipediasta tarkistetaan puhuuko opettaja totta", virnistää Sibelius-Akatemian musiikinteorian lehtori Aarre Joutsenvirta.

Kahdessa samaan aikaan toimitukseen saapuneessa kirjeessä haluttiin pizzastipendi antaa "pidetylle, joviaalille ja hyvälle opettajalle" Aarre Joutsenvirralle, joka "tuo ihmisenä ja musiikkiammattilaisena iloa ja hyvää mieltä ympäristöönsä". Näin kirjoitti Espoossa työskentelevä kirjastonhoitaja Anna Valtonen. "Vaikka Aarre on oppikirjoja ja laadukasta verkko-opiskelumateriaalia laatinut ja muutenkin viksu, hän on hyvin vaatimaton ja maanläheinen. Monet monituiset kerrat hän on ilomielin ja väsymättä säestänyt erilaisten sekalaisten joukkojen yhteislaulua juhlissa ja illanvietoissa." Laulunharrastaja ja folkloristi Liisa-Maria Nitovuori jatkaa: "Hänen kanssaan musisoiminen on ollut aina ilo! Hänen sävellys- ja sovitussammostaan on myös putkahtanut monta helmeä!"

Aarre Joutsenvirta opettaa Sibelius-Akatemiassa musiikinteoriaa tuleville musiikkikasvattajille, mutta pizzastipendin ehdottajien kanssa yhteinen nimittäjä on Pohjalaisten Osakuntien Laulajat, jota Joutsenvirta johti 1994-2007. Etelä-Pohjanmaan Isojoelta tulleena hän lauloi kuorossa itsekin muutaman vuoden aloitettuaan musiikkikasvatuksen opinnot Sibelius-Akatemiassa 1977. "Alun perin kuoro oli nimeltään Pohjalaiset Mieslaulajat, mutta harjoituksiin alkoi eksyä iso joukko naisia, joten nimi muutettiin", Joutsenvirta kertoo. Muusikkona hän on itseoppinut Isojoen kanttorilta lapsuudessa saatuja muutamaa pianotuntia lukuunottamatta. "Tulin pääsykokeeseen suoraan armeijasta asepuvussa. Kun tuli aika johtaa kuoroa, etsin epätoivoisesti lyijykynää jostain tahtipuikoksi, ja se huvitti tulevaa opettajaani Inkeri Simola-Isakssonia suuresti." Sittemmin Joutsenvirran kurssista tuli "Inkun kurssi", joka edelleen järjestää erilaisia rientoja opettajansa kanssa.

On maanantai-ilta, ja Joutsenvirta on valinnut pizzapaikaksi muusikoiden suosiman St. Urho's Pubin eli Urkin Ostrobotnian talossa. Ja erityisesti siksi, että viidennessä kerroksessa on meneillään POL:in kuoroharjoitus ja tauolla porukkaa alkaa valua välipalalle alakertaan vanhaa johtajaansa tapaamaan. Pizzavalinta on savuporoinen Renna, mukana aurajuustoa, herkkusieniä ja valkosipulia. Sibelius-Akatemiassa Joutsenvirta opettaa musiikin teoriaa ja kirjoittamista eli niitä taitoja, joita musiikinopettaja tarvitsee sovittaessaan kappaleita luokalle ja laulu- ja soitinryhmille. Opettajana Joutsenvirta on kutsumusammatissaan ja myös hänen veljensä ovat opettajia. Puhumme musiikinopetuksen muuttumisesta sitten opiskeluaikojen. "Itse musiikki ei muutu, mutta välineet kylläkin", Joutsenvirta sanoo. "Joillakin saattaa olla netti auki tunnilla, ja sitten Wikipediasta tarkistetaan puhuuko opettaja totta", hän virnistää.

Muusikkoja ei Joutsenvirran suvussa juuri ole, paitsi äidin isoisä, joka oli kova laulamaan. Isojoella oli parissakin kylässä torvisoittokunta, ja perinne on 2000-luvulla taas herätetty henkiin. Joutsenvirran oma musisointi vei hänet kouluaikana kirkkokuoroon ja kesäkanttoriksi. "Isojoki on toki tunnettu", Joutsenvirta vihjaa. "Kympin uutisten loppukevennyksissä on kerrottu kunnan perunankuorimisen maailmanennätyksestä 1980-luvulla - pari viikkoa yhteen menoon - sekä kunnan neljä metriä korkeasta patsaasta, joka paikallisten suurmiesten puuttuessa esittää perunankuorimaveistä."

Anu Jaantila