Hyppää pääsisältöön

Tenori Mika Pohjosen pizzavalinta: Perfetta!

Tenori Mika Pohjonen.

Lammilta alun perin kotoisin oleva espoolainen Helena Ahtola valitsi pizzastipendin saajaksi oopperalaulaja
Mika Pohjosen. "Hän on sieltä meiltä päin kotoisin, ja saimme nauttia hänen laulustaan jo oman kylän nuorisoseuran talolla useasti", Helena perustelee.

Pohjonen teki Hollolasta käsin paljon tanssikeikkoja jo teini-iässä kolme vuotta vanhempien kaksossiskojensa kanssa. "Siskot soittivat sähköurkuja ja haitaria ja minä lauloin ja soitin välillä haitaria." Pohjonen - Tangokuningas mallia 1992 - osallistui tangokilpailuun ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana, jolloin taidot riittivät semifinaaliin asti. Lahdessa musiikkiopistossa olivat alkaneet laulutunnit Pohjosen valittua pääaineekseen laulun harmonikan sijasta. Tangokuninkuus heltisi kolmen vuoden päästä 19-vuotiaalle Mikalle. Voitto muutti suunnitelmia: päätoimisen laulunopiskelun sijaan alkoivatkin keikkatyöt.

Laulunopettaja Kalevi Koskisella olivat jo muunlaiset estradit mielessään Mikaa varten. "'Ota löysä raha pois', hän neuvoi minua jo ennen tangomenestystä", muistaa Pohjonen naureskellen. "Mutta myöhemmin hän toivoi, että tulisin myös Kansallisoopperassa kuulluksi." Koskinen kehotti Pohjosta hakemaan Kansallisoopperan kuoroon, jossa oli tenorin pesti auki. Viimeisenä hakupäivänä Pohjonen onnistui lähettämään hakemuksen bändikeikalta ja sai kutsun koelauluun. Kuoropaikan saanti häkellytti miehen täysin, ja hän pyysi viikon miettimisaikaa. Lopulta uusi oopperan kuorolainen halusi saada kosketuksen täysin tuntemattomaan maailmaan: "Kävin katsomassa sinä keväänä ensimmäisen oopperani, se oli Taikahuilu." Sen jälkeen eteen lätkäistiin viitisentoista oopperapartituuria ja uusi työ saattoi alkaa.

Pikkuhiljaa Pohjonen sai pienehköjä rooleja, joihin avitti myös kilpailumenestys. Vuonna 2002 hän sijoittui Lappeenrannan laulukilpailussa miesten sarjan kolmanneksi ja voitti kesällä Kangasniemen laulukilpailun. "Lappeenrantaa edeltävänä iltana olin keikalla, kaksi kertaa 45 minuutin setti, ja pääsin nukkumaan kolmen neljän maissa. Silloin päätin, että nyt on Satumaat laulettu." Muistoina tanssilavarepertuaarista on toistakymmentä levyä.

Pohjosella on vakinainen solistikiinnitys Suomen Kansallisoopperaan ja vierailuja ulkomaille, ja töitä on yksin kotimaassa tällä kaudella hengästyttävä lista - Aidan Radamès, Madama Butterlyn Pinkerton (ensi-ilta 10.11.), La Bohèmen Rodolfo (ensi-ilta 17.12.), Jukka Linkolan Robin Hood -oopperan Gisborne ("sheriffin jengiä") (ensi-ilta 14.1.) ja Puccinin Viitan Tinca (ensi-ilta 13.5.2011). 11.11. on Espoon Sellosalissa Oopperan tähtisolistien ilta, jossa Pohjonen laulaa mm. Radamèsin aarian.

Kertoillessaan Pohjonen nautiskelee samalla vakiopizzaansa Perfettaa, johon hän valitsee jauhelihan, ananaksen ja tuplapekonin. Pizza sattuu tällä kertaa olemaan aivan erityisen herkullinen, josta Pohjonen kiittää henkilökuntaa. Kallion Kotipizza on oopperatalon lähellä, kun haluaa vaihtelua työmaalounaaseen.

Pohjonen harmittelee sitä, ettei itse ehdi juurikaan käydä oopperassa, mutta ongelma on kaksipiippuinen. "Yleisöstä käsin vasta tajuaa, miten hienoa juttua siellä lavalla oikein tehdään. Sitä ei kannata lavalla ryhtyä ajattelemaan, pitää vain keskittyä tekemiseen." Pohjonen on katsomossa kiinnittänyt huomiota erityisesti tekstitykseen, jossa välillä jätetään jotakin laulajalle tärkeää sanomatta tai korostetaan eri asioita kuin roolihenkilö. Aina ei kaikkea ole sanottu juuri oikeassa sävyssä. "Mutta eihän sinne koko tekstiä voi laittaa", hän sanoo.

Mika Pohjonen käy töissä Lahdesta, jossa perheellä on mukava omakotitalo. Rauhallinen ympäristö päihittää kalliin pääkaupunkiseudun helposti. Pohjonen kiittää pizzasta ja lähettää terveisiä Helena Ahtolalle. "Tiesimme jo Riikostenkylän sadonkorjuujuhlissa, että tuo mies on matkalla oopperan maailmaan", Ahtola muistelee.

Teksti ja kuva: Anu Jaantila