Hyppää pääsisältöön

"Esiintyminen sallittu vain kauniille ja terveille?"

Laulaja, äänipedagogi Pia Skipdhal.

Hoitavan laulun pioneeri, laulajatar ja äänipedagogi
Pia Skibdahl tunnetaan erityisesti Hildegard von Bingen -tulkinnoista sekä uraauurtavasta työstä meditatiivisen laulun parissa.

Pia nauttii hedelmiä merellisen kotinsa olohuoneessa. "Olen vielä hieman töttöröö eilisestä konsertista Markku Luolajan-Mikkolan kanssa", hän paljastaa.

Skibdahl valmistui 90-luvulla Sibelius-Akatemiasta, jossa hän opiskeli Raili Kostian ja Anita Välkin johdolla. Ura lähti lupaavasti käyntiin. Pia teki kuitenkin poikkeuksellisen valinnan: Hän jätti liedin ja oopperan, ja keskittyi meditatiiviseen varhaiskeskiajan lauluun.

Suunnanmuutokseen johtanut havahtuminen tapahtui Iegor Reznikoff'n konsertissa. "Iegorin musiikki ei ole normaalia laulua, vaan syvää rukousta", Pia kuvailee. "Halusin oppia laulamaan samalla tavalla. Löysin oman sarkani."

Yksi syy epätyypilliseen valintaan oli klassisen musiikin maailman ankaruus. "On vallalla virheiden pelko. Suorittamisen muuri ympäröi muusikkoja. Harvoin kuulee laulua tai soittoa, joka todella koskettaa", hän kuvailee. "Tahdoin vapautua suorittamisen kehästä!"

Skibdahl toki arvostaa oopperaa, koska se on lähes ainoata täysin akustista musiikkia, jota nykyään voi kuulla. "Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka ei ole koskaan kuullut akustista ääntä."

Sairaus mullisti taidekäsityksen

2000-luvun alussa takana oli tiivis esiintymisputki. Keskiaikaisen musiikin arvostus oli kohoamassa. Nousukiito katkesi vastoinkäymisiin. Fysiikka ei kestänyt vaikeuksien painoa ja Pia sairastui astmaan.

Tauti horjutti lauluääntä ja hän joutui lopettamaan esiintymisen. Skibdahl alkoi keskittyä äänen meditatiivisiin ja hoitaviin ominaisuuksiin. "Halusin löytää vapaamman tavan käyttää ääntä."

Pia kävi läpi suuren sisäisen kamppailun, joka muutti hänen taidekäsitystään. "Saavatko vain terveet, kauniit ja rohkeat tehdä taidetta", Pia kysyy. "Klassisen musiikin virheetön kauneuskäsitys on minussa syvällä. On edelleenkin vaikea uskoa, ettei äänen tarvitse olla täydellinen. Taide ilman inhimillistä rosoa on epäkiinnostavaa", Pia myöntää.

Tavoitteena koko olemuksen soiminen

Pia on opettanut yksityisoppilaita, kouluttanut erilaisissa yhteisöissä ympäri Suomea sekä järjestänyt workshoppeja mm. Sibelius-Akatemiassa. Miehensä Topin kanssa he pitävät retriittejä sekä ääni ja keho-kursseja. Pia hoitaa ääntä, Topi kehoa.

Pian antama ohjaus on perinteistä laulunopetusta kokonaisvaltaisempaa. Hän työskentelee resonanssi- ja energia-asioiden parissa ja käyttää epätyypillisiä harjoituksia. Tunnilla saatetaan laulaa yhtä tai kahta vokaalia ja harjoittaa hengitystä.

"Ihmisillä on paljon ongelmia hengityksen kanssa, vaikka sen pitäisi olla maailman luonnollisin asia", Pia toteaa. Opetuksen tavoitteena on oman äänen löytäminen. "Ääni houkutellaan ja kehrätään esiin. Ihminen on yhtä äänensä kanssa."

"Koko olemus soi", Pia valottaa. Skibdahl tutkii ääntä kokemuksen kautta. Laboratorio on itsessä. "Ihmiset ovat käsittämättömän lahjakkaita. Kun ryhmässä tehdään vapaita ääniä ja improvisoidaan moniäänisesti, lopputulos on koskettava."

Lyhytjänteinen nykyaika

Pian pohja on klassisessa musiikissa. Hänen mielestään bel canto on luonteva tapa laulaa. Harva oppilas kuitenkaan jaksaa harjoitella vuosikausia, kuten klassinen laulu edellyttää.

"Taidon oppiminen vaatii harjoittamista. Tässä asiassa on tapahtunut muutos. Ihmiset eivät ole enää valmiita pitkäjänteiseen työhön. Tilanne on opettajan kannalta epätyydyttävä."

Hoitava äänimuotokuva


Pia on selättänyt terveysongelmat ja palannut solistisiin tehtäviin kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Meneillä on uuden ohjelmiston keruu.

Uusi aluevaltaus on taiteesta improvisoiminen. Pia musisoi Taiteiden yönä Galleria Amassa. Hän inspiroituu Arto Väisäsen piirroksista ja installaatioista.

Pia laulaa myös toisesta ihmisestä. Hän maalaa vokaaleilla sanattoman, soivan äänimuotokuvan kohteestaan. Mukana on hoitava elementti. "Taiteen hoitavat ulottuvuudet ovat nousemassa. Asiaa on tutkittu ja se on saanut painoarvoa", Pia sanoo.

Kiinnostus henkisyyteen lisääntyy

Pia kiirehtii haastattelusta teatteriharjoituksiin. Hän on äänivalmentajana Danten Jumalaisessa näytelmässä, joka esitetään Myllyteatterissa.

Pia ohjaa näyttelijöitä ilmaisemaan äänellään esimerkiksi taivaan tai helvetin sävyjä. Hän kertoo, että mukana on ihmisenä olemisen ikuiset kysymykset.

"Tässä ajassa kaivataan syvempää spiritualiteettia. Materialismin ja pinnallisuuden keskellä on myös toisenlaisia voimia. Ihmisten kanavat ovat aukeamassa. Syvä henkisyys ylittää uskontokunnat."

Rajoja on rikottava tyylillä

Crossgenre-kasvo titteliin Pia suhtautuu hieman ristiriitaisin tuntein. "Crossoverit eivät ole helppoja, eivätkä ne välttämättä onnistu. Renée Flemingin rock-levyä kuunnellessa minussa heräsi kysymys 'miksi'?"

"Tyyliä täytyy kunnioittaa", Pia myöntää.

Teksti ja kuvat: Maarit Aura

Crossgenre-kasvo -juttusarjassa tarkastellaan muusikkoja, jotka ovat ponnistaneet klassiselta pohjalta kohti omannäköisiä ratkaisujaan.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.