Eduskunnassa vallitsi vuoden 1988 presidentinvaalien jälkeen lähes puoluerajat ylittävä yksimielisyys presidentin vallan suitsimisesta. Laajempaa parlamentarismia kannattivat muun muassa tuoreet kansanedustajat Pekka Haavisto ja Anneli Jäätteenmäki.
Presidentin valtaoikeuksien karsimisella oli kannatusta kaikissa eduskuntapuolueissa. Erityisesti presidentin oikeus hajottaa eduskunta oli haastateltavien mielestä tarpeeton. Eri mieltä oltiin lähinnä siitä, missä määrin presidenttiä tulisi kuulla esimerkiksi hallitusnimityksissä.
Toiselle kaudelle oli vastikään valittu Mauno Koivisto, jonka aloitteesta oltiin jo edellisvuonna otettu ensiaskeleita presidentin aseman parlamentarisoimiseksi.
Vuoden 1987 valtiosääntöuudistuksessa oli jo kansanvaltaisempia painotuksia. Uudet presidentinvaalit olivat valitsijamiesvaalin ja suoran kansanvaalin sekajärjestelmä, jossa äänioikeutetut äänestivät sekä suoraan presidenttiehdokasta että valitsijamiesehdokasta.
Haastateltujen kansanedustajien toivomaan suoraan kaksivaiheiseen kansanvaaliin siirryttiin vuoden 1994 vaaleissa.
Myöhemmin Koiviston toisella kaudella päätettiin presidentin toimikausien rajaamisesta kahteen. Vaikka tämä ei koskenut Koivistoa itseään, hän ei asettunut enää ehdolle vuonna 1994.
Teksti: Arsi Alenius
