Seija Aunila
Yle
Miksi Kuopiota kutsuttiin 1920-luvulla pikku-Moskovaksi? Historioitsija Teemu Keskisarja tutustuttaa meidät omituiseen koulukuntaan, jossa vallankumoukseen sekoitettiin savolainen huumori, mutta toisaalta sekava toiminta johti epäilyihin palkkamurhaajista. Entä minkälaista osaa tässä kertomuksessa näyttelee viina?
Kuopioon syntyi itsenäisyyden alkuvuosina yksi maanalaisen kommunistisen liikkeen keskuksia Suomessa. Aseellista vallankumousta suunnittelevien aktivistien lomaan kehittyi Kuopiossa kommunistien seurapiiri, jossa juotiin pirtua ja suunniteltiin uutta maailmanvallankumousta.
Vastaperustetun Suomen kommunistisen puolueen avustuksella kuopiolaisia tuki myös Moskova.
Koska työväenliikkeen oppinein aines oli joko surmattu kansalaissodassa tai paennut Venäjälle, myös täysin kouluttamattomat työmiehet pääsivät liikkeessä merkittäviin asemiin.
Rahaa virtasi paitsi neuvostovenäjältä, myös Pohjois-Amerikasta, jossa suomalaiset siirtolaiset keräsivät rahaa vanhan kotimaan työväenliikkeen puolesta. Käytännössä tilanne oli hämmentävä, sillä vain muutama kuukausi aikaisemmin monet olivat olleet nälkäkuoleman partaalla punavankileireillä. Nyt raha mahdollisti leveän elämän ja jatkuvan juopottelun.
Tosin rahalla pyöritettiin myös Savon kansa -lehteä ja järjestettiin poliittisia tilaisuuksia. Kommunismin opit oli avattava kansantajuisiksi, paikoitellen jopa humoristisiksi. Tilaisuuksissa esiinnyttiin usein juovuksissa ja viljeltiin huumoria, vaikka nälkäisellä työväestöllä oli keväällä 1918 vitsit vähissä.
Lopulta Suomen kommunistipuolueen nuori puoluesihteeri Arvo Poika Tuominen lähetettiin Helsingistä ottamaan selvää Kuopion tilanteesta. Tilikirjoista kävi ilmi hillitön rahankäyttö ja juopottelu. Tuomiselle paljastui, että kuopiolaiset toverit juopottelivat proletariaatin selkänahasta imettyjä rahoja – samalla kun varsinainen ideologinen työ, kuten kirjoittelu, oli puuta heinää.
Lopulta Kuopion liike tyrehtyi omaan mahdottomuuteensa, sillä alkoholi ja terrorismi eivät olleet yhdistettävissä.
- 20-luvulla maailma kutsui Neuvostoliittoa punaisen hämärän maaksi. Suomalaisen kommunismin kannalta Suomi oli lähinnä punaisen örinän maa, sanoo historioitsija Teemu Keskisarja.
- Sittemmin myös äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen kärkikaartiin lukeutui kovia juoppoja – ja paljonhan kännin piikkiin meni myös Mäntsälän kapinan surkea kutistuminen, hän muistuttaa.
