Asukkaiden sinnikkyys pelasti Puu-Vallilan jyrän alta 1970-luvulla. Kerrostalokaavan uhkaamat puutalot päätettiin saneerata ja sittemmin Helsingin Vallilan puutalokorttelit on palkittu kulttuuriympäristön säilyttämisestä.
Puu-Vallilan talot rakennettiin 1910- ja 1920-luvuilla työläisten asunnoiksi. Jo 1940-luvulla puutaloidylliä uhkasi kivitalojen rakentamisen sallinut asemakaava. Sodanjälkeinen asuntopula esti kuitenkin tuolloin puutalojen purkamisen.
1960-luvun tehorakentamisen aikaan oli jälleen uusi kaava pyyhkimässä puutalot kerrostalojen ja julkisten rakennusten tieltä. 70-luvulla Helsingin kaupungin vuokrasopimus alueen tonteista oli sopivasti loppumassa ja vanhentuneeksi todettu asuntoalue haluttiin purkaa.
Asukkaat nousivat kuitenkin näkyvään vastarintaan ja purkuaikeista kehkeytyi julkinen kohu. Niinpä Helsingin kaupunki peruskorjasi kokeeksi yhden talon. Roineentie 1:n korjaus osoitti, että saneeraus tulisi uudisrakentamista halvemmaksi. Asukkaiden sinnikkyys palkittiin ja tonttien vuokra-aikaa jatkettiin asteittain 50 vuodella sillä ehdolla, että rakennukset saneerataan. Puutaloista reilut puolet oli kaupungin omistamia ja loput yksityisiä.
Peruskorjaus toi alueelle kaukolämmön ja muita asumisen mukavuuksia, kuten uudistetut keittiöt, kylpyhuoneet ja sisävessat. Ennen saneerausta valtaosassa taloista vessat sijaitsivat pihan perukoilla.
Aikoinaan purkukuntoiseksi tuomitusta Puu-Vallilasta on sittemmin tullut haluttu asuinalue. Alueen idylli on kelvannut postikorttimaisemiksi, esimerkiksi puutalorakentamiseen ja malliksi osuukunta-asumiseen. Vuonna 1991 Puu-Vallilan kortteleille myönnettiin kansainvälinen Europa Nostra -diplomi tunnustukseksi vanhan kultturiympäristön säilyttämisestä.
Vallilassa 1930-luvulla asunut kirjailija Helvi Hämäläinen muistelee, miten puutaloissa ei koskaan ollut kilpailua tai kateutta, koska kaikki olivat köyhiä. Hämäläinen kertoo Vallilan työläiskortteleissa viettämiensä vuosien olleen yhtälailla köyhyyden ja onnen aikaa. Puu-Vallilaan liittyvät rakkaat muistot oman lapsen hoitamisesta ja kuutamokävelystä Vallilan kallioilla Olavi Paavolaisen kanssa.
Teksti: Elina Yli-Ojanperä
