Hyppää pääsisältöön

Puu-Vallila pelastui purkamiselta

Asukkaiden sinnikkyys pelasti Puu-Vallilan jyrän alta 1970-luvulla. Kerrostalokaavan uhkaamat puutalot päätettiin saneerata ja sittemmin Helsingin Vallilan puutalokorttelit on palkittu kulttuuriympäristön säilyttämisestä.

Puu-Vallilan talot rakennettiin 1910- ja 1920-luvuilla työläisten asunnoiksi. Jo 1940-luvulla puutaloidylliä uhkasi kivitalojen rakentamisen sallinut asemakaava. Sodanjälkeinen asuntopula esti kuitenkin tuolloin puutalojen purkamisen.

1960-luvun tehorakentamisen aikaan oli jälleen uusi kaava pyyhkimässä puutalot kerrostalojen ja julkisten rakennusten tieltä. 70-luvulla Helsingin kaupungin vuokrasopimus alueen tonteista oli sopivasti loppumassa ja vanhentuneeksi todettu asuntoalue haluttiin purkaa.

Asukkaat nousivat kuitenkin näkyvään vastarintaan ja purkuaikeista kehkeytyi julkinen kohu. Niinpä Helsingin kaupunki peruskorjasi kokeeksi yhden talon. Roineentie 1:n korjaus osoitti, että saneeraus tulisi uudisrakentamista halvemmaksi. Asukkaiden sinnikkyys palkittiin ja tonttien vuokra-aikaa jatkettiin asteittain 50 vuodella sillä ehdolla, että rakennukset saneerataan. Puutaloista reilut puolet oli kaupungin omistamia ja loput yksityisiä.

Peruskorjaus toi alueelle kaukolämmön ja muita asumisen mukavuuksia, kuten uudistetut keittiöt, kylpyhuoneet ja sisävessat. Ennen saneerausta valtaosassa taloista vessat sijaitsivat pihan perukoilla.

Aikoinaan purkukuntoiseksi tuomitusta Puu-Vallilasta on sittemmin tullut haluttu asuinalue. Alueen idylli on kelvannut postikorttimaisemiksi, esimerkiksi puutalorakentamiseen ja malliksi osuukunta-asumiseen. Vuonna 1991 Puu-Vallilan kortteleille myönnettiin kansainvälinen Europa Nostra -diplomi tunnustukseksi vanhan kultturiympäristön säilyttämisestä.

Vallilassa 1930-luvulla asunut kirjailija Helvi Hämäläinen muistelee, miten puutaloissa ei koskaan ollut kilpailua tai kateutta, koska kaikki olivat köyhiä. Hämäläinen kertoo Vallilan työläiskortteleissa viettämiensä vuosien olleen yhtälailla köyhyyden ja onnen aikaa. Puu-Vallilaan liittyvät rakkaat muistot oman lapsen hoitamisesta ja kuutamokävelystä Vallilan kallioilla Olavi Paavolaisen kanssa.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Lue lisää:

Helsingin puukaupunginosien kohtalo

"Onko jokaisen sukupolven rakennettava itselleen uusi kaupunki", kysytään reportaasissa vuodelta 1977. Pasilassa vanhat puutalot olivat saaneet väistyä uusien kerrostalojen tieltä. Vallilan, Käpylän ja Ruoholahden puutaloalueiden kohtalo oli vielä auki.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa alettiin esittämään myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto