Hyppää pääsisältöön

Ilmari Kianto, aikansa rohkea radikaali

1900-luvun alkupuoliskon merkittävimpiin kirjailijoihin lukeutuva Ilmari Kianto oli paitsi aatteellinen herrasmies, myös kauniita naisia ja pontikkaa arvostava modernisti ja aikansa radikaali.

Lämminhenkinen dokumentti piirtää toisenlaisen kuvan maanpetturiksikin syytetystä kansalliskirjailija Ilmari Kiannosta. Jo kypsään ikään ehtineet, hyväntuuliset ystävät ja sukulaiset sekä oma poika Otso Kianto kertovat kiihkeästä, modernista ja älykkäästä seuramiehestä, joka rakasti luontoa, Turjanlinna-kotia, kriittistä kyseenalaistamista - sekä tietenkin juhlimista.

Kiannon kerrotaan olleen kova saunomaan, ja löylyä heitettäessä "kiukaan tuli sihistä kuin kissa". Entinen naapuri, 94-vuotias Kalle Moilanen, kieltää tosin koskaan päässeensä samoille lauteille yhdessä Ikin kanssa, sillä "se kylpi vaan niiden naisten kanssa."

Myös kireinä pakkastalvina saunavesi oli kannettava Kiantajärvestä. Avannon aukaisijalle Kianto lupasi palkaksi "viidensadan markan setelin, Sibelius-sikarin ja pitkän ryypyn avannosta".

Dokumentissa näkyvä neljän nuolen nuodostama kuvio on Kiannon käyttämä logo. Logo on kirjailijan muokkaama versio oman kotipitäjän vanhan ladon ovesta löytyneestä, tursaansydän-nimisestä merkistä.

Vanhuuden päivillä Ikin kerrotaan nauttineen Turjanlinnan rauhasta kuistin rappusilla pötkötellen ja välillä torkahdellen. Vielä Aurooran sairaalassa 95-vuotias Kianto laulaa komeasti kirjoittamansa Nälkämaan laulun. Viimeiselle leposijalle kirjailija saatettiin kevätjään ympäröimään Niettussaareen, pitkospuita pitkin.

Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto