Valtioneuvos Harri Holkeri kuoli 7. elokuuta 2011 pitkäaikaisen sairauden murtamana. Valtiolliset hautajaiset järjestettiin 27. elokuuta Helsingin tuomiokirkossa.
Siunauksen toimitti emerituspiispa Eero Huovinen avustajanaan rovasti Matti Holkeri.
Holkeria kunnioittivat muun muassa presidentit Tarja Halonen, Martti Ahtisaari ja Mauno Koivisto, koko Suomen nykyinen hallitus ja suuri osa Holkerin hallituksen ministereistä.
Myös eduskuntapuolueiden johtajia ja puhemiehet nähtiin hautajaisissa.
Emerituspiispa Eero Huovinen sanoi siunauspuheessaan, että Harri Holkeri oli sekä isänmaallinen että kansainvälinen mies, jonka elämää ohjasi vahva velvollisuudentunto. "Oma maa ja maailma olivat hänelle yksi ja sama vastuun alue."
Pääministeri Jyrki Katainen kuvaili Harri Holkeria suoraselkäiseksi mieheksi, joka oli vaikeuksien edessä parhaimmillaan.
Katainen muisteli 1970-luvun alkua ja Holkeria 34-vuotiaana puoluesihteerinä, joka nousi kokoomuksen johtoon Euroopan nuorimpana konservatiivijohtajana, kun vaihtoehtoja ei ollut. Holkeri johti kokoomusta vuosina 1971-1979, ja Suomen pääministerinä hän toimi 1987-1991.
Holkeri oli aatteellinen uudistaja ja rehellinen rauhanrakentaja
Holkeri seurasi kokoomuksen puheenjohtajana Juha Rihtniemeä, jonka tytär Suvi Rihtniemi puhui lauantaina valtioneuvoksen muistotilaisuudessa Säätytalossa.
Rihtniemi muistaa isänsä ja Harri Holkerin aatteelliset keskustelut 1960-luvulla. Hänen mukaansa kokoomuksen uudistaminen nykyaikaiseksi keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi tapahtui tuolloin.
Presidentti Martti Ahtisaari pohti muistopuheessaan Holkerin merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. "Suomalaiset tunsivat Harri Holkerin ennen kaikkea sovinnon rakentajana."
"Kosovo oli kohtalokas urakka, jonka Holkeri otti vastaan, vaikka tiesi tehtävän raskauden", Ahtisaari sanoi. Hän kuvaa ystäväänsä Holkeria tinkimättömän rehelliseksi rauhanrakentajaksi, joka on esikuvana seuraamisen arvoinen.
Myös Ruotsin valtiojohto laski seppeleen Holkerin arkulle.
Musiikkina kauniisti koristellussa kirkossa kuultiin Cantores Minoresin esittämä Pienen iltarukous sekä Sibeliuksen surusoitto.
Teksti: YLE Uutiset