Hyppää pääsisältöön

Älä kysy puukartellista!

Yksittäisen tv-ohjelman valmistamisen taustoja ei yleensä ole tapana avata. Toimittaja yleensä nielee ikävyydet, kampitukset ja kus…siis harhaanjohtamisen vähin äänin. Tuollainenhan kuuluu luontaisetuihin.Teen nyt kuitenkin poikkeuksen.

Kun ryhdyin valmistelemaan ohjelmaa metsäjättien puunostokartellista ja korvausriidasta, oli yksi kiinnostavimmista kohdista 130 000 metsänomistajan omistaman Metsäliiton rooli kartellissa. Metsäliitto-konsernin johtohan oli touhunnut vuosina 1997 – 2004 vastoin omistajiensa etuja yhdessä muiden puufirmojen kanssa omia isäntiään vastaan.

Tarvitsin siis Metsäliiton johdon kommentin ohjelmaan. Koska elokuun alussa oli yhtiön osavuosikatsauksen julkistamistilaisuus, ilmoittauduin tilaisuuteen. Infon jälkeen pyysin pääjohtajan, vuorineuvos Kari Jordanin kameran eteen. Ihmettelin hänelle, missä ovat varaukset mahdollisista vahingonkorvauksista – niistä ei näy osavuosikatsauksessa mainintaa. – Ei tarvita, sanoi Jordan, koska kartelli ei aiheuttanut kenellekään vahinkoja. Vastaus oli mielenkiintoinen, koska kyse oli näin ollen ilmeisesti taloushistorian surkeimmasta kartellista – paljon touhua ja yritystä ilman minkäänlaisia hyötyjä osallistujille. Halusin tietää kartellista lisää, sen jälkipyykistä ja metsäliittolaisesta moraalista: Miksi omien omistajien selän takana vehkeiltiin. Ja vuorineuvos vastasi asiallisesti.

Haastattelun jälkeen sovin tiedotusjohtajan kanssa, milloin ja missä Jordanin haastattelun käytön ja asiayhteyden voi tarkistaa ennen ohjelman esittämistä.

Kolme viikkoa tämän jälkeen Ylen johto sai postia Metsäliitosta. Nyt tiedotusjohtaja valitti vuorineuvoksen kohtaloa. Olin kirjelmän mukaan toiminut epäeettisesti – toimittajalle varsin ikävä syytös! – koska olin kysynyt asioista, joista ei saa kysyä osavuosikatsausinfossa. Tilanteessa oli ”hyväksikäytön makua” ja asiayhteys ei ollut ”oletettu”. Ilmeisesti puukartellista saa kysyä vain erityisessä puukartelli-infossa, jos Metsäliitto sellaisen joskus järjestää.

Kolme viikkoa myöhemmin haastattelin firman metsäpäivillä Ylöjärvellä ostopäällikkö Yrjö Perälää. Halusin tietää, oliko hän kartelliaikana toimiessaan Länsi-Suomen aluejohtajana ollut mukana ”hintahallintaneuvotteluissa”. – En ollut, vastasi Perälä.

Olin taas toiminut ilmeisen epäeettisesti. Tarkistaessaan toimituksessa molempien haastattelujen ohjelmakäytön Metsäliiton tiedotuspäällikkö ja lakimies protestoivat: Kysymys leimaa vastaajan yhdeksi kartellin päätekijäksi, haastattelua ei saa esittää. Ostojohtaja ei ollut saanut keskustella ennen kysymykseen vastaamista lakimiehensä kanssa.

Medianhallinta on tiukkaa peliä, jossa toimittaja saisi kysyä vain oikeita kysymyksiä oikeissa paikoissa ja asiayhteyksissä. Meidän olisi ilmeisesti päästettävä poliitikot ja vuorineuvokset työpöytiemme ääreen sisältöjä härkkimään ja etiikkaa opettamaan. Toisaalta Journalistin ohjeet taas käskevät ehdottomasti pitämään toimittamisessa päätösvallan toimituksen sisällä.

Lopputulos siis kaiken kirjelmöinnin ja argumentoinnin jälkeen oli se, että haastattelut esitetään ohjelmassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mutta ainakin sen Metsäliiton operointi osoittaa, että koko kartelliasia on yritykselle äärimmäisen kiusallinen.

Voinkin vain toivoa, että firman luottamusmiesjohto - omistajien edustajat - heräisivät, lopettaisivat herkkusienielämänsä ja tekisivät toimivalle johdolle – rengeilleen - niitä kysymyksiä, jotka nyt jäävät toimittajien tehtäväksi.

Tässä yhteydessä myös kiitokset MOT:n yleisölle! Taunus vaihtaa nyt tallia, mutta uudet kyselijät astuvat tilalle ohjelmaan.

Toimittaja Ari Korvola
Kommentit