Hyppää pääsisältöön

Allergioiden syy ympäristössä?

Allergiaepidemia ei Suomessa näytä laantumisen merkkejä. Löytyykö syy suomalaisten lasten allergioiden lisääntymiseen kaupunkiolosuhteista ja ylenpalttisesta hygieniasta?

Vuodesta 2008 lähtien voimassa ollut uusi kansallinen allergiaohjelma kehottaa allergioiden ehkäisyssä ja hoidossa tarkistamaan asenteita. Lääkitystäkin edelleen tarvitaan. Lääke toki helpottaa, jos nokka vuotaa, iho kutisee tai henkeä ahdistaa, mutta se ei muuta immuunipuolustustamme paremmaksi. Auttaisiko elimistön karaiseminen ja läheisempi yhteys luontoon?

Yhteys luontoon katkennut

– Ajattelutavassa varmaankin on se muuttunut, että ymmärretään, ettei tässä nyky-yhteiskunnassa niinkään ole uusia kummallisia riskitekijöitä vaan suojatekijät ovat vähentyneet. Meidän immuunijärjestelmämme eli se järjestelmä, joka tunnistaa erilaisia aineita ympäristössä ei toimi oikein kunnolla vaan tekee vääriä reaktioita ja tuottaa tulehduksellisia oireita, joita me sitten niiskutamme, HYKS:in iho- ja allergiasairaalan ylilääkäri ja kliinisen allergologian professori Tari Haahtela toteaa.

YLE Akuutti– On ajateltu, että allergia on kovin perinnöllistä ja onhan se sitä, mutta perinnölliset tekijät eivät ole allergioita selittäneet, joten huomio on kiinnittynyt ympäristötekijöihin ja nimenomaan elintapoihin. On huomattu, että esimerkiksi farmiympäristössä elävillä lapsilla on aivan merkittävä allergiasuoja verrattuna kaupunkilaislapsiin. Kun sitä on sitten keritty auki, on huomattu, että yhteys luontoon, maaperään ja nimenomaan maaperässä olevaan mikrobistoon on ratkaisevasti vähentynyt meidän kaupunkiympäristössämme. Se mitä me syömme, se mitä me juomme, mitä me hengitämme, mikä tulee iholle, se on aivan erilaista kaupungeissa kuin mitä se on lähempänä luontoa, Haahtela selvittää uusien tutkimusten taustoja.

Köyhtynyt mikrobisto

– Luontohan on täynnä eläviä otuksia, joista valtaosa on silmille näkymätöntä mikrobistoa, mikro-organismeja. Ne muodostavat ns. mikrobioomeja eli mikroeliöiden populaatioita, joukkoja meidän ja ympäristön välisille rajapinnoille eli iholle, hengityselimiin ja suolistoon. Nyt näyttää siltä, että jos me emme ole yhteydessä luontoon, niin mikrobioomit, jotka iholle ja suolistoon muodostuvat, ovat köyhiä ja ne eivät tuota sellaista stimulusta immuunijärjestelmälle eivätkä keskustele immuunijärjestelmän solujen kanssa niin, että sinne syntyisi tunnistus siitä, mikä ympäristössä on vaarallista ja mikä on vaaratonta. Tai mikä sisäelimistössä, joka koko ajan tuottaa aineenvaihduntatuotteita, mikä siellä on omaa ja mikä on vierasta. Eli tulee tunnistushäiriö, ei olla oikein varmoja, onko vaarallista vai vaaratonta, onko omaa vai vierasta ja sitten reagoidaan varmuuden vuoksi ja tuloksena on sairausoireita.

Multaa kynsien alle

Suhtautumisessa puhtauteen uusi allergiaohjelma on tehnyt entiseen nähden lähes täyskäännöksen.

YLE Akuutti– Ronskimpi ote voisi olla paikallaan, lasta ei pitäisi suojella liikaa. Jos ajatellaan, miten lapsi oppii kävelemään, niin lapsi oppii kaatumalla, kaatuu tuhat kertaa kunnes pysyy pystyssä. Kun konttaava lapsi lähtee liikkeelle, niin hän työntää kaiken suuhunsa. Ei siitä kiinalaisesta muovilelusta immuunijärjestelmä pahemmin säväreitä saa eli lapsen pitäisi antaa tutustua ympäristöönsä, jolloin immuunijärjestelmä saa siinä koko ajan harjaannusta ja karaisemista. Pitäisi viedä lapsi sinne mökille ja pitäisi harrastaa puutarhanhoitoa ja voi olla lemmikkieläimiä päinvastoin kuin ennen, jolloin hyvinkin tarkkaan pidettiin lemmikkieläimet pois ympäristöstä, professori Haahtela luettelee.

Jopa kaupungeissa voi pohtia sitä, kuinka luontoa voi tuoda vaikkapa omalle parvekkeelle. Kaupunkiluonnossa, puistoissa ja viheralueilla Haahtela toivottaa tervetulleeksi eräänlaisen ’hallitun hoitamattomuuden’. Alueita ei tulisi pilata liialla rakentamisella.

Ottaisimmeko kissan tai koiran?

Perheisiin, joissa vanhemmat eivät ole allergisia eläimille, ei Haahtela näe estettä ottaa lemmikkieläintä. Tervettä harkintaa kuitenkin kannattaa käyttää.

YLE Akuutti– Tietysti sitten, jos äiti ottaa kissan syliin ja saa astmakohtauksen niin eihän se ole kovin hyvä ajatus sinne kotiin kissaa ottaa. Jos lapsiperhe ajattelee ottaa koiran tai kissan ja lapsi on jo jossain määrin allerginen, niin tiedämme, että joillekin käy huonosti. Kissa tai koira alkaa vähitellen aiheuttaa lisääntyviä oireita, mutta se on kuitenkin vähemmistö, jolle näin käy. Enemmistölle käy hyvin. Enemmistö kehittää sietokyvyn ja itse asiassa saa suojaa allergiaa vastaan, opastaa Haahtela.

Puhtaus on puoli ruokaa – vai onko?

– Ruokailu on hyvin tärkeä asia. Lähiruokaa, joka tuotetaan siinä lähellä ja joka ei ole ultratapettua niin kuin on joku Uudesta-Seelannista tuleva porkkanakuorma, joka on säteilytetty ja muovipusseissa. Ei se immuunijärjestelmää paljon auta, mutta sieltä omasta maasta otetut perunat ja porkkanat ovat hyvinkin terveellisiä, niiden mukana tulee aina myös sitä suojaavaa mikrobistoa.

– Ihmisethän yleensä pelkäävät sanaa bakteeri, ottavat kaksi askelta taaksepäin eivätkä ymmärrä sitä, että 99.9 % mikrobeista ja bakteereista on meille turvallisia ja tärkeitä ja itse asiassa meidän elämämme ehto, Haahtela huomauttaa.

Välttää vai siedättää?

YLE AkuuttiVuonna 2008 Suomessa aloitettiin erityisesti nuoreen väestöön, lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuva kansallinen allergiaohjelma (2008–2018). Suosituksia mm. ruuan välttämisestä muutettiin.

Yliherkkyyttä aiheuttavien ruoka-aineiden välttäminen tulee kaiketi aina olemaan osa allergioiden hoitoa. Tässäkin asiassa ovat tiukat käsitykset kuitenkin lieventyneet.

– Välttämisen pitää perustua kunnon diagnoosiin. Sen pitää olla täsmävälttämistä sen suhteen, mitä vältetään ja kuinka kauan vältetään. Pitää aina katsoa voidaanko sietokykyä tavalla tai toisella saada takasin. Meidät on kaiken kaikkiaan yllättänyt se, että kansa on ottanut kovin hyvin tämän vastaan. He ovat ikään kuin intuitiivisesti ymmärtäneet, että tämä on oikea tie. Yllättäen myös lääkärit ja hoitajat ovat antaneet yhdeksikön arvosanoja tälle perusviestille, että tukekaamme terveyttä eikä niinkään allergiaa. Koittakaamme parantaa sietokykyä ja erottaa lievät oireilijat niistä, joilla on vaarallisen voimakkaita oireita.

YLE Akuutti– Tietysti silloin, jos oire on voimakas, ruokaa vältetään, mutta lievissä tapauksissa ei anneta tiukkoja välttämisohjeita. Pikemminkin kehotetaan käyttämään sitä ruokaa ja kokeilemaan, jos se sietokyky lapsella olisi jo päässyt kehittymään. Jos se on voimakas ja merkittävä oireiden aiheuttaja, niin saatetaan myös siedättää ruoka-aineella suoraan. Täällä on harrastettu lapsilla maito-, vehnä- ja pähkinäsiedätystä. Kolme neljäsosaa lapsista oppii sietämään 3–6 kuukaudessa näitä ruoka-aineita erinomaisesti, kuvailee Haahtela HYKS:in iho- ja allergiasairaalan käytäntöjä.

Lääkitystä tukkoiseen nokkaan?

– Kyllähän lääkkeet ovat toki tärkeitä ja ne rauhoittavat allergista tulehdusta. Jos ihmisen henkeä ahdistaa, iho punottaa tai nokka on tukossa, niin lääkkeitä otetaan ja ne auttavat siihen tilanteeseen, mutta eiväthän ne muuta sitä immuunijärjestelmän perustoimintaa. Silloin täytyy miettiä, onko mahdollista siedättää, karaista ja tämä tulee sitten pitempiaikaisena hoitona mukaan kuvaan. Onneksi kuitenkin suuri osa allergioista on aika lieviä ja moni väistyy itsestään lapsen kasvaessa. Sekin on tärkeä asia, ettei lievistä asioista oteta turhaa pulttia vaan keskitytään terveydenhuollossakin niihin vaikeimpiin tapauksiin. Estetään siellä ne pahenemisvaiheet ja sillä tavalla se ihmisille oleva haitta, summaa Haahtela.

Altistuminen lisääntynyt

YLE AkuuttiEsimerkiksi koivun ja heinien siitepölyn osalta tiedetään, että myös niille altistuminen on lisääntynyt. Ilmasto on lämmennyt ja kun havumetsiä kaadetaan, kasvaa tilalle lehtipuita.

– On useitakin tutkimuksia, että viimeisten 30 vuoden aikana siitepölykausi on pidentynyt ja siitepölymäärä on suurentunut. Jos meillä on nyt tilanne, että väestön immuunijärjestelmä on kouliintumaton eikä oikein ymmärrä, mitä se kohtaa ympäristössä ja samalla altistumista on hyvin runsaasti ja piikkimäisesti vuodenkierrossa, niin siitä sitten pamahtaa ns. allergiaepidemia. Eihän sinällään siinä ole mitään järkeä, että jos koivunsiitepölyhiukkanen lentää limakalvolle ja siitä vapautuu pintaproteiineja niin elimistön immuunijärjestelmä hyökkää sinänsä ihan vaarattoman hiukkasen kimppuun. Eihän sen sitä pitäisi tehdä, Tari Haahtela muistuttaa.

Allergiakuilu Suomen ja Venäjän Karjalan välillä

Professori Tari Haahtelan johdolla on tutkittu sitä, miksi rajan takaisessa Karjalassa allergiat ovat lähes tuntematon vitsaus. Suomessa esiintyy nimittäin neljä kertaa enemmän nuoruusiän diabetesta ja allergioita kuin Venäjän Karjalassa. Myös keliakiaa on rajan toisella puolella huomattavasti vähemmän.

– Kyllähän se on jyrkkä kontrasti, jos venäläisistä lapsista 2 % on herkistynyt koivun siitepölylle ja Suomen puolella 26 %, eikä eroa näiden tutkimuspaikkojen välillä ole kuin 120 kilometriä. Samat geoklimaattiset olosuhteet, samat siitepölyt ja näin iso ero herkistymisessä. Silloinhan tietysti se kysymys on, että mikä oikein heitä Venäjän Karjalassa suojaa, Haahtela pohtii.

– On ruvettu tutkimaan elinolosuhteita ja mille he altistuvat. On tutkittu pölyä, juomavettä ja kemikaaleja, ja on todettu, että altistuminen on hyvin erilaista. Sekä juomavesi että pöly sisältävät aivan oleellisesti enemmän mikrobeja Venäjän Karjalassa kuin Suomen puolella ja mikrobisto on myös laadultaan hieman toisenlaista. Kun sitten on tutkittu sitä solumalleissa, on nähty että tämä vaikuttaa immunologisesti puolustusjärjestelmään siten, että allergisia reaktioita syntyy vähemmän.

Harakka tervatulla katolla

YLE AkuuttiVaikka Venäjän Karjalassa onkin selvästi vähemmän kroonisia immuunijärjestelmän häiriötilaan liittyviä tulehduksellisia inflamatorisia sairauksia, esiintyy väestössä toki paljon muita terveysongelmia.

– Asia ei siis ole yksinkertainen. Se on vähän kuten harakka tervatulla katolla eli jos pyrstö tarttuu, niin nokka irtoaa. Eiväthän he Venäjän Karjalassakaan umpiterveitä ole. Siellä on erilaiset sairaudet, siellä on infektiosairauksia, siellä on kaikenlaista ongelmaa, mutta allergisia he eivät ole, painottaa Haahtela.

Tosin tutkimuksessa saatiin myös vihjeitä siitä, että Venäjän Karjalassakin tilanne olisi hiljalleen muuttumassa.

Haahtela pitää allergian ja lasten diabeteksen esiintymisen suurta eroa Suomen ja Venäjän Karjalan välillä tärkeänä avaimena yleisemminkin kroonisten immuunisairauksien perussyiden ymmärtämiseen.

– Emmehän me halua sinänsä sikäläisiä olosuhteita matkia. Me haluamme tällä vertailulla ymmärtää, mistä johtuvat nämä Suomen puolen ja ylipäänsä teollistuneen ja kaupungistuneen väestön sairaudet ja mistä nämä sairaudenkuvan erilaisuudet oikein ponnistavat, tähdentää Haahtela.

Pilleri ei korvaa luontoa

YLE AkuuttiAikojen saatossa ihminen saattaa sopeutua kaupunkimaisiin ympäristöoloihin ja elimistössä tapahtuu luontaista adaptaatiota. Myös lääketieteellinen tutkimus saattaa tuoda apua allergioihin.

– Vähitellen opitaan tajuamaan, minkälainen olisi hyvä mikrobikompositio, jotta immuunijärjestelmä oppisi ja karaistuisi. Voisimme keinotekoisesti ehkä korvata sitä menetettyä luontoyhteyttä. Eihän sitä aitoa luontoyhteyttä sinänsä mikään takaisin tuo ellei sitä ymmärretä pitää yllä. Kyllä ihmisen immuunijärjestelmä on niin monimutkainen, että ei mikään probioottikapseli ratkaise tätä ongelmaa, päättää Haahtela.

Asiantuntija: TARI HAAHTELA, kliinisen allergologian professori, ylilääkäri, HYKS:in iho- ja allergiasairaala


Toimittaja: LEA FROLOFF