Hyppää pääsisältöön

Annika Idström kirjoitti, koska ei muuta osannut

Annika Idström ehti tehdä uraa ohjaajana, valokuvaajana ja toiminnanjohtajana ennen kuin hän päätyi kirjailijaksi. Mutta kun ovi oli avattu, ei paluuta enää ollut. "Huomasin, että tää on nyt se työ, joka multa sujuu." Aiempia töitään hän ei tuntenut osaavansa.

Tietolaatikko

Ilse Annika Idström syntyi Helsingissä 12. marraskuuta 1947 ja kuoli 20. syyskuuta 2011.

Hän tuli tunnetuksi kirjailijana, dramaturgina ja suomentajana.

Idströmin läpimurtoteos oli vuonna 1985 ilmestynyt Veljeni Sebastian.

Idströmin kotikieli oli ruotsi ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Laguska skolanista 1968. Vuonna 1974 hän valmistui Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-dramaturgian linjalta.

Annika Idström toimi Nuoren Voiman Liiton toiminnajohtajana vuosina 1976-1977. Vuosina 1984-1986 hän opetti suomen kieltä ja kirjallisuutta Minnesotan yliopistossa, ja vuodesta 1994 hän toimi kirjoittamisen ohjaajana Kriittisessä korkeakoulussa. Idström työskenteli myös freelancer-ohjaajana ja -dramaturgina Yleisradion teatteriosastolla sekä vapaana kirjailijana.

Annika Idström kuvailee päätymistään kirjalliselle uralle "kuin olisi tullut kotiin". Vaikka uusi ura vaikutti vaikealta, tuntui kirjoitustyö myös valtavan luontevalta. Idströmillä ei ollut aiempaa kokemusta proosasta, mutta kirjoittaminen tuntui silti sujuvan heti. Haastattelussa Idström arvelee myllänneensä asiaa alitajuntaisesti ja sanomisen pakko tuntui niin valtavalta, että hän päätti uhkarohkeasti lopettaa kaikki muut työnsä ja ryhtyä kirjoittamaan ilman tietoa, tuleeko kirja koskaan edes julki.

Yksinhuoltaja elätti itsensä ja lapsensa työttömyyskorvauksella ja sosiaalituilla, sillä ilman aiempaa kirjallista näyttöä ei apurahoja voinut hakea. Osa ystävistä kummeksui Idströmin päätöstä heittäytyä taloudelliseen ankeuteen ja pyrkyä kirjailijaksi, kun kirjailijaksi halajavia riitti maassa muutenkin. Idström jaksoi kuitenkin uskoa itseensä ja niukkuuttakin kesti, kun tiesi tilanteen johtuvan omasta päätöksestä. Epävarmuuden sietäminen on hänen mukaansa muutenkin osa kirjailijan elämää.

Sanomisen pakosta syntyi Idströmin eikoiskirja Sinitaivas vuonna 1980. Varsinaisen läpimurtonsa hän teki viisi vuotta myöhemmin teoksellaan Veljeni Sebastian.

Annika Idström on kotoisin suomenruotsalaisesta perheestä, mutta hänen kirjojensa kieli on suomi. Vaikka koti oli ruotsinkielinen, syntyi suhde suomen kieleen varhain suomea puhuvan isoäidin kanssa. Idström sanoo jo koululaisena kirjoittaneensa aineita mieluiten suomeksi, eikä hän ole koskaan yrittänyt kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä ruotsiksi.

Idström kuvaa kirjoissaan ihmisen sisäisiä maailmoja, alitajuntaa ja ahdistavia asioita. Hän arvelee, etteivät kirjailijan sisäiset aiheet paljon muutu. "Kun sanotaan, että kirjailija kirjoittaa aina sitä yhtä ja samaa kirjaa, niin kyllä se varmaan suurimmaksi osaksi pitää paikkansa."

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto