Hyppää pääsisältöön

Aija Puurtinen säveltää vaistolla ja asenteella

Säveltäjä Aija Puurtinen

Aija Puurtisen ansioluettelo on hulppea; hän on laulaja, basisti, säveltäjä, tohtori, laulun lehtori, luennoitsija, tutkija...
Tätä renenssanssi-ihmistä ei pysty luokittelemaan, ja miksi pitäisikään, nainen kuplii asennetta ja ideoita.
Puurtinen viettää tällä hetkellä välivuotta Sibelius-Akatemian pop-jazz-laulun lehtoraatista. Hän esiintyy ja säveltää Suomen kulttuurirahaston taiteilija-apurahan turvin.

Honey B and the T-Bones juhlii 30-vuotissynttäreitä Musiikkitalossa helmikuussa 2012

Aija laulaa ja soittaa bassoa 30 vuotta täyttävässä Honey B and the T-Bones -yhtyeessä, eli tuttavallisemmin HBTB:ssa. Bändi järjestää synttärien kunniaksi esiintymisiä eri kokoonpanoilla. Tavallisten trio-keikkojen lisäksi musisoidaan mm. UMO:n ja rap-artisti Palefacen kanssa. Akrobaatti Circo Aereo temppuilee bändin soittaessa. Juhlahumu alkaa Musiikkitalon konsertilla helmikuussa 2012.

Musiikkia TV:lle, elokuviin ja klassisille kokoonpanoille

Aija Puurtinen on säveltänyt pikkutytöstä saakka. Hän alkoi tehdä musiikkia bändilleen jo 80-luvulla ja klassishenkisiä sävellyksiä rupesi syntymään hieman myöhemmin. Puurtinen on valmistanut tilaustöitä useille tahoille, kuten kuoroille ja kamariorkestereille. Sopraano Piia Komsille ja neljälle sellolle hän on säveltänyt laulusarjan. Puurtisen kynästä on syntynyt myös musiikkia tv-sarjoihin, teatteriin, elokuviin ja lastenohjelmiin.

Viimeaikaisista töistään Puurtinen mainitsee runolaulusovituksen Kiehinä kuorolle, jonka hän sävelsi Runoraati -ohjelmaan, sekä oboe-fagotti-piano-teoksen, joka esitettiin Crusell-viikoilla. Inspiraatiota hakeakseen hän luki körttiläisiä virsitekstejä. Teoksen johtolangaksi muodostui pohjoissavolainen virsi Oi yksinkertaisuus.

"Yritämme olla merkittäviä ja syyllistymme monimutkaisuuteen. Nykyään mikään ei riitä, pitää olla extremeä. Mielestäni erikoisuuden hakeminen on epäkiinnostavaa. Uskaliainta on olla lavalla omana itsenään, paljaana, ilman lavashowta ja muuta materialismia. Pyrin vilpittömään yksinkertaisuuteen - itse musiikki on tärkeintä."

Sävellystyö jatkuu. Puurtista on pyydetty säveltämään Pohjanmaalta Amerikkaan muuttaneiden tarinoita. Hän aikoo hakea musiikkiin pohjanmaalaisia sävyjä. "Vaikka olenkin itse savolainen", hän nauraa. Elokuisesta lauluillasta tehdään myös tv-dokumentti. Sibafest-tapahtumassa helmikuussa esitetään Aijan klassinen sävellys osana taiteilijamuotokuvaa.

Intuitiolla ja tahdonvoimalla

Sävellystyyli riippuu siitä, kenelle Aija Puurtinen säveltää. Täyspäiväiseksi säveltäjäksi hän ei kuitenkaan aio ryhtyä. "Elämässä täytyy tehdä valintoja", Puurtinen sanoo. "Esiinnyn paljon. En ehdi keskittymään pelkästään säveltämiseen. Haaveita ja ideoita kyllä riittää."

Säveltämisessä tarvitaan Puurtisen mukaan sekä intuitiota että päättäväisyyttä: "Impulsiivisuus ja intuitio ovat tärkeitä. Ideoiden tulvaan ei kuitenkaan saa jäädä. On päätettävä, mitkä ideoista toteuttaa ja uskoa tehneensä hyviä valintoja."

Taskuhuulilaulua tutkintokonsertissa

Puurtinen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta vuonna 1991. Tohtoriopinnot hän aloitti 2007. Tohtorintutkinnon puitteissa Aija järjesti viisi konserttia, joiden musiikin hän sävelsi ja sovitti itse. Punaisena lankana oli äänenkäyttö ja ilmaisu eri kokoonpanoissa. Ensimmäisessä konsertissa mukana oli big band. Viimeisen konsertin Puurtinen toteutti a cappella - hän lauloi onomatopoeettisesti, ilman sanoja, sekä käytti viittomakieltä. Konserttien tyyli teki kiertokulun ensimmäisen konsertin gospel-, soul-ja bluesmusiikista viimeisen konsertin pelkistettyyn musiikkiin. Hän käytti samoja melodioita molemmissa konserteissa, mutta purki kolmimuunteiset rytmit tasaisiksi. Konserttisarjan teema oli Circulus Femineus, naisen elämän kiertokulku.

"A cappella -konsertti alkoi klassishenkisellä laululla. Tämä kuvasi kuinka nainen kontrolloi itseään miellyttääkseen muita. Pikkuhiljaa ääni alkoi muuttua ja käytin mm. kurkkulaulua, taskuhuulilaulua ja huilurekisteriä. Laulan huiluääniä hyvänä päivänä neliviivaiseen h:hon", Aija paljastaa.

Ennakkoluuloja

Puurtinen on käynyt selväksi, että häneen suhtaudutaan säveltäjänä ennakkoluuloisesti. Kriitikot muistavat mainita, että hänen teoksensa ovat "yllättävän hyviä henkilöltä, joka tulee toiselta puolelta jokea". Aija sanoo ymmärtävänsä tällaista asennetta. Hän on harkinnut joskus salanimellä säveltämistä, ihan vain nähdäkseen kriitikoiden ja yleisön reaktion, mutta luopunut ajatuksesta. Hän toteaa, että rock-puolen ihmiset eivät välttämättä seuraa hänen klassisempaa sävellystyötään, ja toisinpäin.

"On myös laaja-alaisia ihmisiä. Esimerkiksi Turun Musiikkijuhlilla esitettiin oman genreni konsertti sekä sävellykseni sopraanolle ja jousikvartetille."

Puurtinen painottaa opiskelleensa Sibelius-Akatemiassa pääasiassa klassista musiikkia ja tehneensä vain klassisia tutkintoja. Usean muun instrumentin lisäksi Aija on opiskellut 10 vuotta klassista laulua mezzosopraanona. Klassisen laulajan ura olisi kiinnostanut häntä, mutta Aija ymmärsi, ettei voi tehdä kaikkea. Hänellä oli yhtyeensä.

Läsnäolon puolesta, kliseitä vastaan

Klassisessa laulussa Aijaa viehättää esittävyys, jota voi hänen mielestään ilmentää muillakin saroilla. "Asenne on tärkeintä, kaikessa! Täytyy ottaa haltuun se tehtävä, joka on annettu. Kun lavalle nousee, lavapreesens ja asenne näkyvät," Puurtinen painottaa.

"Klassisessa musiikissa korostetaan enemmän musiikkia kuin esiintyjää. Mutta on myös asenteellisia, erittäin karismaattisia klassisia muusikoita, esimerkiksi Karita Mattila. Esiintymistyyli riippuu esitettävästä musiikista. Läsnäolon pitäisi näkyä joka tyylissä. On vaativaa olla lavalla ilman eleitä. Popmusiikissa eleitä joskus liioitellaan ja käytetään kliseisiä pintaeleitä. Pop-musiikkiin kuuluu poseeraus, mutta sen on oltava omannäköistä," esiintymisen ammattilainen neuvoo.

"Ajatuksen täytyy kuulua äänessä. Välillä on hyvä sulkea silmät ja kuunnella toteutuuko se. Äänenkäyttöönkin liittyy usein kliseitä. Huokoisen laulun ajatellaan olevan merkki herkkyydestä. Minä en luota sellaiseen", Puurtinen kritisoi.

Kuulijoilta hän penää ennakkoluulottomuutta. "Ihmiset saavat katsoa ja kuunnella omalla tavallaan. Esityksen arvioiminen itse on tärkeää. On hyvä antautua ottamaan vastaan ilman ennakkoasenteita."

Olemme saaneet paljon etnisiltä kulttuureilta

Eräs inspiraation lähde Aijalle on intialainen musiikki. Hän on opettanut Intiassa ja opiskellut siellä hieman karnaattista laulua. Aijan lauluista voi löytää esimerkiksi gamaka-mikrointervallikorukuvioita.

Puurtinen selittää, että länsimainen pop-musiikki on saanut vaikutteita mm. intialaisesta ja arabialaisesta sävelkielestä. "Äänenkäytössä ei ole mitään uutta. Olemme saaneet paljon etnisiltä kulttuureilta. Esimerkiksi country-musiikin jodlaava laulu on afrikkalaisen pygmilaulun peruja. Hauskaa, että kevyen musiikin lisäksi myös nykyisessä uudessa musiikissa kuulee monipuolisia äänenkäyttätapoja."

Lasten kanssa on hauskaa, heillä ei ole estoja

Aija Puurtinen ehtii hääriä myös tiedenaisena. Hän tekee kaksivuotista post doc-tutkimusta lasten laulunopetuksesta. "Lapsille ei ole saanut opettaa laulua. Ajatus perustuu mahdollisesti klassiseen laulupedagogiikkaan, jossa laulunopiskelu alkaa huomattavasti myöhemmin. Omalla vastuulla saa kuitenkin laulaa pieleen jo lapsena. Tutkin kuinka ja mitä 10 - 12 -vuotiaille lapsille voi opettaa esim. äänenkäytöstä. Lasten kanssa on hauskaa koska heillä ei ole estoja. Improvisoimme fryygisellä asteikolla. Aikuisen kynnys sellaiseen olisi valtava".

Aija Puurtinen on tyytyväinen elämäänsä. "Olen jo saanut enemmän kuin olen haaveillut. Olen saanut myös asioita, joista en ole ikinä haaveillut. Osaan mielestäni kieltäytyä ja sanoa, etten pysty johonkin. Että palataan asiaan viiden vuoden päästä."

Teksti & kuvat: Maarit Aura

Kommentit