Hyppää pääsisältöön

Jussi Parviaisen metodi

Dramaturgi Jussi Parviaisen ura hakee vertaistaan. 1980-luvun kansikuvapoika ajautui kulttuuripiireistä vuosikausien diasporaan. Parviainen on noussut aika ajoin ajankohtaiseksi ja usein samankaltaisissa merkeissä.

Vuonna 1987 Kuhmon asukkaat vastaavat Ylen ajankohtaisen kakkosen katukyselyyn: mitä mieltä he ovat kylän omasta pojasta, Jussi Parviaisesta?

Teatterialan yhdeksi 80-luvun johtotähdistä noussut Parviainen oli tuolloin ajankohtaisempi kuin koskaan. Kyseessä oli skandaali ja aiheena suomalaisen teatterihistorian käännekohta, Parviaisen korkeakoulun oppilaiden suorittama attack-esitys Oulussa. Opiskelijaryhmän nimi oli Jumalan teatteri.

Modernia, esittävää taidetta, yleisön provosointia ja inhoreaktioita. Teatterikorkeakoulussa kiehui uuden teatterin murros, joka mediassa henkilöityi koulun rehtoriin Jouko Turkkaan, sekä lehtorina toimineeseen Parviaiseen. Opettajat eivät suostuneet tuomitsemaan oppilaittensa esitystä. Lopulta Turkka erotettiin ja Parviainen eristäytyi oman opiskelijaryhmänsä kanssa laitoksen liikuntasaliin.

Ajankohtainen kakkonen haastatteli Parviaista kesällä 1988. Haastattelussa pohditaan teatterin ja tosielämän suhdetta, vallankäyttöä ja oikeutta siihen. Parviaiselle oli muodostunut selvä käsitys itsestään taiteilijana, ohjaajana ja opettajana. Parviainen erosi TeaKista myöhemmin samana vuonna.

Taiteesta ei kiistellä

Kuhmolaisten mielipiteet eivät olleet ainoita, mutta ne kertovat yleisestä mielipiteestä paljon. Absoluuttisia totuuksia taiteessa ei kuitenkaan ole, eikä teatteritaide Oulun tapahtumien jälkeen ollut ennallaan. Ainakin Suomen elokuvasäätiön johtajan, Kari Kyrönsepän, Parviainen onnistui taiteellaan vakuuttamaan. Vuonna 1990 Parviaisen ja Pekka Lehdon elokuvalle, Yksinteoin. myönnettiin vuoden suurin tukipotti.

Elokuva pureutui Parviaisen avioeroon ensimmäisestä vaimostaan Sanna-Kaisa Palosta. Lopputuloksena oli subjektiivinen monologi, jollaista ei suomalaisessa elokuvassa oltu aiemmin nähty.

Tarve kohauttaa, provosoida, rankaista ja jopa julkisesti syyttää oli siirtynyt näyttämöltä Parviaisen yksityiselämään. Myös keinot olivat ennenkuulumattomia. Yksinteoin. johti oikeuskäsittelyyn ja televisiolevitykseen mennessä elokuvasta poistettiin Palon, sekä tämän miesystävän dialogit, jotka oli nauhoitettu näiltä salaa.

Vuonna 1994 Parviainen kertasi Suurenmoinen 80-luku ohjelmassa, elämänsä käännekohtia ja myöntää ammatillisen nurkkaanajon, joka kesti lopulta vuosikausia. Pudotus kärkikastin näyttelijästä taiteelliseksi hylkiöksi jätti jälkensä.

Hiljaiselon jälkeen

Vuonna 2006 Parviaisen comeback valkokankaalle ja teatterilavalle oli lähellä. Lopulta vain ensimmäinen toteutui. Tampereen Komediateatterin produktio, Juoruja, kaatui Parviaisen osalta vain viikkoa ennen ensi-iltaa:

”Se kaatui henkilökohtaisiin, produktiollisiin ja imagollisiin syihin”, Parviainen kertoo Arto Nybergin haastattelussa.

Viikkoa myöhemmin Parviainen analysoi riitaa tarkemmin ajankohtaiselle kakkoselle:
”Ehkä on parempi olla odottelematta sellaisia asioita (teatteriprojekteja). Ehkä kaikki tämä tarkoittaa, että täytyy tehdä itse.”

Vuoden 2011 Rakkautta ja Anarkiaa elokuvafestivaaleilla ensi-iltaan tuli Parviaisen uusi elokuva: Yksinteoin kaksi. Tällä kertaa Parviainen myös ohjasi elokuvan itse.

Ylen Strada ohjelma tapasi ohjaajan alkuvuonna 2011. Tuolloin elokuvan teemoiksi olivat valikoituneet hulluus ja kuolemanpelko. Myöhemmin Parviainen muun muassa kertoi asuneensa elokuvan teon aikana mielisairaalassa ja käyttäneensä elokuvassa autenttista kuvamateriaalia omasta kuolleesta isästään.

Elokuva nousi näkyvästi otsikoihin niin esiosansa, kuin Parviaisen toisen avioeron ja pikavauhtia solmitun uuden avioliiton myötä.

Tietolaatikko

Jussi Tapani Parviainen, s. 15. elokuuta 1955 Kuhmossa
Nousi yleisön tietoisuuteen näyttelijänä 1980-luvulla
Toiminut mm. opettajana, ohjaajana, dramaturgina ja tutkijana

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto