Hyppää pääsisältöön

Vapaakaupunki Christiania - valtaajista maanomistajiksi?

Vuonna 1971 Kööpenhaminan keskustassa vallattu Christianshavnin alue, vapaakaupunki Christiania, on ollut koko historiansa ajan lakkauttamisuhan alla. Kaupunginosaa on kritisoitu erityisesti vapaan huumekaupan ongelmista. Vapaakaupungin porttien takaa löytyy kuitenkin paljon muutakin.

Tietolaatikko

Christiania perustettiin vuonna 1971 Kööpenhaminan keskustaan, vanhalle armeijan kasarmialueelle
Lain mukaan armeijan alueet eivät kuuluneet siviilihallinnolliseen kuntaan, vaan muodostivat oman hallinnollisen alueensa
36 hehtaarin alueella asuu pysyvästi noin tuhat ihmistä
Maa-alueen arvoksi on arvioitu 13,5-20 miljoonaa euroa
Christiania on yksi Kööpenhaminan suosituimmista turistikohteista

Alussa hämmästeltiin aktivistien toimintaa. Myöhemmin toiminnan jatkumista ja sitä, ettei Tanskan hallitus puuttunut asiaan.

Christiania syntyi aikakautensa ideologiasta. Entiselle armeijan alueelle oli mahdollista perustaa valtiosta riippumaton kaupunki. Valtaajat säätivät itse omat lakinsa hippiliikkeen hengessä.

70-luvun alussa aatteelle löytyi riittävästi kannatusta ja kaupunginosa sai pitää valtaamansa aseman ”sosiaalisen kokeilun” nimissä.

Hankkeella on ollut vastustajian koko vapaakaupungin historian ajan. Sulkemissyiksi on heitetty milloin huumeita, milloin mellakoita. Vapaata huumepolitiikkaa on arvosteltu myös Tanskan rajojen ulkopuolella.

Christianian arkeen mahtuu kuitenkin paljon muutakin. Asukkaat itse kiittelevät alueella huokuvaa yhteisöllisyyttä ja ihmisten vapaamielisyyttä. Alue tunnetaan erityisistä Christiania polkupyöristä, omavaraisuutta tavoittelevista kasvimaista ja katutaiteesta. Talvella alueella järjestetään vaihtoehtoisen joulun markkinat.

Vuonna 2011 vapaakaupungin erityisasema näytti tulleen päätökseensä, kun Tanskan korkein oikeus päätti yksiselitteisesti alueen kuuluvan valtiolle. Asukkaille päätettiin kuitenkin tarjota mahdollisuus ostaa kaupunginosa itselleen.

(Pahoittelemme tekstityksen puuttumista osasta haastatteluita)

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto