Hyppää pääsisältöön

Kysymys Ylen sisältöjen vapaasta lisensoinnista suomalaisten käyttöön

Tuija Aalto

Kirjoittaja on Yle Internetin strategiapäälikkö.

Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa julkisen palvelun yhtiöt voisivat antaa sisältönsä vapaasti kansalaisten käyttöön ja edelleen jaettavaksi. Aivan aluksi olisi kiinnostavaa voida julkaista useampia ohjelmasarjoja tuotantokausittain ladattavaksi Yle Areenassa.

Tulevaisuuden ihannetilanteessa Ylen arkistot olisivat aidosti auki. Avoimet arkistot, joiden annotoimisessa ja metadatoittamisessa yleisöt olisivat mukana, tarjoaisivat historiallisen perspektiivin suomalaiseen yhteiskuntaan. Tästä julkaisujohtaja Olli-Pekka Heinonen muuten puhui toukokuussa Luova raha -seminaarissa.

Jos rajapinnat olisivat auki, aktiiviset käyttäjät olisivat yleisradioyhtiöiden tärkeimpiä strategisia kumppaneita. Julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden ympärille muodostuisi kehittäjäyhteisöjä ja vuorovaikutuksesta hyötyisivät kaikki.

Erityisryhmillä olisi mahdollisuus kehittää itse omia erityispalvelujaan hyödyntäen Ylen tarjoamia avoimia rajapintoja.

Mediakulttuuri on monella rintamalla muuttumassa ja Yle haluaa ymmärtää yleisöjensä uudenlaisia odotuksia, tarpeita ja toimintatapoja.

Areenan on löytänyt jo moni. Silti olisi kiinnostavaa kokeilla tarjota sisältöjä myös vertaisverkkoon jaettavaksi. Norjan yleisradioyhtiö NRK on tällaisia kokeiluja tehnytkin.

Osa suomalaisista TV-yleisöistä hakee ohjelmasisältöjä vertaisverkoista. Esimerkiksi vuonna 2008 seitsemän prosenttia suomalaista netin käyttäjistä oli käyttänyt vertaisverkkoa elokuvien tai musiikin yms. vaihtamiseen. 16-24-vuotiaista näin ilmoitti toimineensa viidennes ja 25-34-vuotiaistakin 13% (Tilastokeskus, Katsauksia 2009/1: Internetin käytön muutokset).

 

Remix-kulttuuri voimistuu

Osallistumisen ja itse tekemisen kulttuuri voimistuu: yleisöt eivät enää tyydy pelkästään passiivisesti vastaanottamaan mediasisältöjä eri päätelaitteilla, vaan tuottavat sisältöjä itse ja haluavat muokata ammattimaisesti tuotettuja mediasisältöjä uudelleen.

Olisi myös kiinnostava voida tarjota sisältöjä yleisöjen muokattavaksi. Kansalaisilla olisi lupa ladata, leikata, remiksata ja julkaista uudelleen yleisöjemme käyttöön valikoitua ja asianmukaisesti lisensoitua uutis- ja ajankohtaismateriaalia, tapahtumalähetyksiä ja päivittäisdraamaa. Tällä hetkellä voimassa olevissa sopimuksissamme näitä oikeuksia ei ole.

Olisi hienoa, jos kaikki ohjelmasisältö voisi olla oppimateriaalia. Nyt Opettaja-TV:ssä on oppimateriaaleja. Entä jos antaisimme yleisöillemme luvan käyttää kaikkea Ylen julkaisemaa aineistoa osana oppimateriaaleja riippumatta sen julkaisupaikasta – oppimateriaali voisi siis olla juuri siellä missä opettaja vie opetuksensa verkkoon, ja oppilas kurssityönsä.

Entä, jos olisi avoin lisenssi, jolla koululaiset ja opiskelijat voisivat vapaasti käyttää kaikkea Ylen aineistoa koulutehtävissään aineesta, esitystavasta ja julkaisufoorumista riippumatta niin koulujen omissa oppimisympäristöissä kuin vaikka YouTubessa ja IRC-Galleriassakin. Tai sopisiko Ylen julkisen palvelun rooliin tulevaisuudessa tarjota videomateriaalia vaikuttamisesta kiinnostuneille kansalaisille? Entä jos kansalaisvaikuttajat saavat käyttää oman materiaalin lisäksi laadukasta arkistomateriaalia?

Olisi hienoa, jos Elävästä arkistosta ja YLE Areenasta olisi mahdollisuus ladata ja tallettaa aineistoa mahdollista omaa käyttöä varten. Oman elämän muistelu, vuosipäiväonnittelujen tekeminen, mediataide, huumori .. ideat eivät loppuisi kesken.

Linnan juhlat on vuotuinen muotitapaus. Media julkaisee jo laajasti kuvamateriaalia Linnan juhlien osallistujien vaatevalinnoista. Entä, jos Yle voisi laajentaa riippumattomien pienjulkaisijoiden mahdollisuuksia osallistua tähän keskusteluun tarjoamalla muotibloggaajien upotettavaksi kuva- ja videoaineistoa Linnan juhlista?

Mahdollistajastrategia herätti paljon kiinnostusta pari vuotta sitten. Jungnerin johdolla hehkutettiin, miten upeaa olisi, jos vapaaseen käyttöön lisensoidut julkisen palvelun sisällöt löytyisivät kaikista relevanteista asiayhteyksistä niin kaupallisten yritysten, yhteisöjen kuin yksityisten toimijoiden julkaisemilta verkkosivuilta.

Mikä meitä jarruttaa?

Lukuunottamatta journalistien kollektiivisopimuksisssa sovittua internetjulkaisua, usein esitysoikeussopimuksissa sovitaan ajallisesti rajattu julkaisuoikeus, eri syistä. Tuottaja luonnollisesti haluaa hyödyntää eri keinoja ansaita aineettomalla omaisuudellaan. 

Tekijänoikeuksiin kuuluu myös moraaliset oikeudet. Tekijän pitää voida luottaa siihen, että teosta ei muokata sen alkuperäistä henkeä loukkaavalla tavalla. Ohjelmissa esiintyvillä ihmisillä on oikeutensa. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavien tulee voida etukäteen tietää, missä yhteydessä hänen haastatteluaan käytetään. Edelleen muokattavaksi voitaisi antaa siis vain aineistoja, joissa ei esiinny ihmisiä.

Saattaa olla vielä muitakin esteitä ja hidasteita. En antaisi sen kuitenkaan lannistaa pyrkimyksiä - kysymyshän on sopimuksenvaraisista asioista.

Kysymys on siitä, mitä Yleltä halutaan. Eikä vastauksen tarvitse olla tiukka joko tai. Näen, että Ylellä on hyvät mahdollisuudet edetä rinnakkain kahta polkua: toisella, kaupallisella logiikalla esitetään rajatuin oikeuksin hankittua sisältöä. Toisella, jossa toivoisin näkeväni enemmänkin kokeiluja, hankitaan sisältöjä kaikkien suomalaisten käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla.

 

Kokeiltaisiko uusia ideoita?

Tekijänoikeuksien ytimessä pyritään hallitsemaan kappaleiden valmistamista teoksista. Vapaa jakelu käytännössä romuttaisi tämän, digitaalisessa ympäristössä kappaleiden valmistaminen kun on äärettömän helppoa. Tarvittaisi kokonaan uusi toimintamalli, joka hyväksyisi rajattoman kopioimisen ja pyrkisi turvaamaan tekijöiden toimeentulon ja liiketoiminnan muilla keinoilla.

Tämä edellyttäisi vanhoilta toimialoilta rajua ajattelun muutosta. Omilla päätöksillään Yle ei voisi tällaista yksin panna toimeksi, mutta jos luovien alojen toimijoilla olisi intoa kokeiluihin, Yle tuskin asettuisi esteeksi.

Esimerkiksi Creative Commons - lisensoinnista on yleisradiojohtajien piirissä ollut jo puhettakin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua