Jukka Lindfors
Yle
Sirpa Jegorow
Yle
Kun lapset television alkuaikoina näkivät kuuluttaja Teija Sopasen ilmielävänä, heidät valtasi suuri hämmästys: "Miten tuo täti pääsi ulos laatikosta?!"
Televisio oli 1950-luvun alun Suomessa vielä melko tuntematon keksintö. Kun vastavalittu Suomen Neito Teija Sopanen sai vuonna 1953 palkinnokseen Amerikan-matkan, hän pääsi etuoikeutettuna näkemään, miten sellainen ihme toimii.
Suomessakin viriteltiin televisiotoimintaa. Kun Yleisradio pani pystyyn Suomen Televisiota, Sopanen soitti ohjelmapäällikölle kysyäkseen, löytyisikö hänelle vaikkapa sihteerin työtä. Hänet kutsuttiin koekuulutukseen, josta selvittyään hän toimi lähetysten juontajana 17 vuoden ajan.
Alussa kaikki olivat kuin isoa perhettä. Lähetykset tehtiin suorina, ja jokainen lähetysilta oli kuin "teatterin ensi-ilta". Tekniikka oli lapsenkengissään, ja kun kameroiden lukumäärä lisääntyi kahteen, tapaus oli juhlan arvoinen.
Televisio teki kuuluttajista julkkiksia. Kun Sopasta tuijotettiin kadulla, hän luuli ensin sen johtuvan siitä, että sukkien saumat ovat jääneet vinoon. Kaupoissa ja toreilla ihmiset puhuivat hänestä keskenään ikään kuin hän ei olisi ollut lainkaan paikalla.
Teija Sopanen haastatteli ohjelmassa Kyllin elämää (1996) kuvataiteilija Kylli Koskea, jonka moni tv-katsoja tuntee ennen kaikkea Kylli-tätinä. Harva taitaa tietää, että Kylli-täti nimen keksi juuri Sopanen.
