Hyppää pääsisältöön

Ulvilan surma

Ulvilalainen Jukka S. Lahti surmattiin julmasti kotonaan joulukuisena yönä 2006. Lahti sai useita teräaseen iskuja vartaloonsa. Myös paikalla ollut puoliso Anneli Auer vahingoittui veitseniskuista. Vaimon kertoman mukaan surmaaja oli taloon yöllä tunkeutunut tuntematon mies. Anneli Aueria alettiin epäillä syylliseksi veritekoon. Ulvilan surmana julkisuudessa tunnettua veritekoa puitiin eri oikeusasteissa vuosien ajan ja Auer oli alemmissa oikeusasteissa syyllinen, kun taas hovioikeuskäsittelyt vapauttivat hänet syytteistä. Yleisradiokin seurasi tiiviisti surmajutun tutkintaa ja oikeuskäsittelyä.

Joulukuun 1. päivänä 2006 Jukka S. Lahti palasi illanvietosta kotiinsa kello 23. Vaimon Anneli Auerin kertoman mukaan he olivat käyneet nukkumaan puolenyön aikaan ja heränneet muutaman tunnin kuluttua, kun joku rikkoi ulkoterassin oven ikkunan. Sisään oli tullut isokokoinen, tukevahko ja tummiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka puukotti Jukka S. Lahden hengiltä. Vanhempien lisäksi perheen neljä lasta olivat myös tapahtuma-aikaan kotona. Auerin onnistui hälyttää apua, mutta kun poliisi ja ambulanssi saapuivat yhdeksän minuutin kuluttua, Lahden pelastamiseksi ei voitu tehdä enää mitään.

Poliisi lähti aluksi tutkimuksissaan siitä, että ulvilalaiseen omakotitaloon oli tunkeutunut tuntematon mieshenkilö. Kuulusteluissa myös yksi perheen neljästä lapsesta oli kertonut isokokoisesta mieshenkilöstä.

Väitetystä tunkeutujasta ei kuitenkaan saatu paljoakaan näyttöä. Vain veriset kengänjäljet, yksi kurainen jälki ja ruskeakirjavat tekokuidut sekä surmapaikalta löydetty pitkään tunnistamaton DNA-jälki viittasivat perheen ulkopuoliseen henkilöön. Mutta toisaalta hätäkeskukseen tulleen puhelun taustalta ei juuri kuulunut muita ääniä kuin Lahden tuskanhuutoa ja kamppailun ääniä. Myöhemmin puhelun sisältö julkaistiin ja siitä tulikin syyttäjän keskeinen todiste.

Jukka S. Lahti toimi Luvata Oy:ssä henkilöstöpsykologina. Yrityksessä oli aloitettu yt-neuvottelut, ja Lahden tehtävänä oli tukea henkilöstöä irtisanomisiin liittyvissä asioissa. Murhan motiivia haettiinkiin surmatun roolista työpaikallaan. Samoihin aikoihin Lahden tiedettiinkin saaneen erilaisia uhkauksia. Murhan motiivi saattoi siis olla kosto.

Heinäkuussa 2007 Jämsän käräjäoikeus vangitsi porilaisen näyttelijän Kai Tannerin murhasta epäiltynä, mutta hänet vapautettiin seitsemän päivän kuluttua poliisivankilasta. Poliisi vakuuttui miehen syyttömyydestä vasta kahdeksan kuukautta kestäneiden tutkimusten jälkeen. Näyttelijän vangitsemiseen oli päädytty perättömän ilmiannon takia. Tanner arvostelikin voimakkaasti A-studion haastattelussa tutkintaa ja ennen kaikkea sitä, miten hän menetti oikeusturvansa jutun yhteydessä. Hänen mielestään viranomaisten toiminta soti sivistysvaltion periaatteita vastaan.

Syyskuussa 2009 tutkinnassa tapahtui uusin läpimurto. Nyt poliisi pidätti Auerin todennäköisin syin epäiltynä. Käräjäoikeudessa luettiinkin hänelle murhasyyte 2010. Auer kiisti syytteen. Satakunnan käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi 2010 Auerin elinkautiseen vankeuteen murhasta.

Päätös ei ollut yksimielinen. Yksi tuomari olisi vapauttanut Auerin kokonaan syytteistä. Auer valitti tuomiostaan Vaasan hovioikeuteen.

Heinäkuussa 2011 Vaasan hovioikeus vapautti Auerin kesken oikeudenkäynnin. Hovioikeuden yksimielisessä päätöksessä todettiin Auer syyttömäksi miehensä murhaan. Oikeuden perusteluissa syyttömyyttä puolsivat muun muassa Auerin ja vanhimman perheen lapsen kertomukset ulkopuolisesta tekijästä sekä veriset kengänjäljet.

Vapauttavan tuomionsa jälkeen Auer arvosteli poliisin toimintaa, erityisesti peitepoliisitoimintaa. Peitepoliisina toiminut "Seppo" soluttautui Auerin ystäväksi ja pyrki saamaan tietoja muun muassa tämän luonteesta. Oikeus velvoitti KRP:tä paljastamaan Anneli Auerille, mitä tietoja "Seppona" esiintynyt poliisimies keräsi.

Poliisitutkinta sai muutoinkin laajalti osakseen kritiikkiä. Sen katsottiin olevan vähintäänkin puutteellista. Hämmennystä aiheutti myös se, miten eri linjoilla poliisitutkinta oli ollut syyllisen suhteen.

Ensimmäinen tutkinnanjohtaja komisario Juha Joutsenlahti ei pitänyt Aueria syyllisenä. Joutsenlahden mukaan tutkinnassa saatu näyttö ei tukenut väitteitä Auerin syyllisyydestä vaan päinvastoin. Häntä arvosteltiin jälkeenpäin siitä, ettei hän edes tutkinut sitä mahdollisuutta, että Auer olisi surmatyön tekijä. Joutsenlahtea syytettiin myöhemmin virka-aseman väärinkäytöstä. Syyte liittyi porilaisen näyttelijän pidätykseen Ulvilan surmajutun yhteydessä. Myös osa tutkinmateriaalista hävisi, mutta Joutsenlahti kiisti olevansa vastuussa asiakirjojen katoamisesta.

Elokuussa 2011 syyttäjä ilmoitti hakevansa tuomioon valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Lokakuussa 2012 korkein oikeus palautti Ulvilan surman Satakunnan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Korkein oikeus katsoi, että asiassa on tullut uutta näyttöä, joka on käsiteltävä laajasti. uusi näyttö perustui Auerin veljen kuvaamiin ja äänittämiin Auerin ja Lahden lasten haastatteluihin, jotka Auerin veli toimitti poliisille.


Joulukuussa 2013 Satakunnan käräjäoikeus totesi Anneli Auerin syylliseksi puolisonsa murhaan tuomariäänin 2 - 1. Auer ilmoitti aikovansa valittaa saamastaan elinkautistuomiosta. Seitsemän vuotta kestänyt oikeusprosessi ei siis saavuttanut vieläkään lopullista päätöstä. Oikeusoppineilta prosessin kesto ja tutkinta saivatkin tylyn vastaanoton. Auer aikoi valittaa tuomiostaan hovioikeuteen.

Tammikuussa 2015 hovioikeus vapautti Auerin. Hovioikeuden päätös oli äänestyspäätös, mikä asiantuntijoiden mukaan kertoi tapauksen vaikeudesta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto