Hyppää pääsisältöön

Kuka saa asua julkisella rahalla tuetuissa asunnoissa

Aamulehti kertoi viime viikolla, että vähävaraisille tarkoitettuja koteja on päätynyt työsuhdeasunnoiksi kansainvälisille konserneille. Ympäristöministeriö paheksui, mutta julkisella tuella rahoitettujen asuntojen omistajayhtiö piti tilannetta täysin luonnollisena, työsuhdeasuntojahan tarvitaan.

En yllättynyt juttua lukiessani, sillä tein parhaillaan juttua erään asunnottomuussäätiön toimintatavoista.

Y-säätiössäkin pidettiin täysin ongelmattomana, että Säätiön asunnoista ainakin paria sataa jaetaan vapailla markkinoilla ilman, että sosiaalitoimi tai kunta ohjaisi asuntoihin apua tarvitsevia. Kaiken huippuna kymmenet asunnot ovet edelleen RAYn käyttörajoitusten alaisia.

Tein ohjelmassa pistokokeen 10:en Kuopiosta RAYn asunnottomuusrahalla ostettuun asuntoon. Tuloksena oli, että asukkaat olivat kaikki hyvin lähellä tavallista asunnonvaihtajaa, joskin mukana oli yksi virallisen määritelmän täyttävä asunnoton, ja kaksi joiden voi määritelmää venyttämällä lukea olleen asunnottomuusuhan alla. Kahdella oli asukkaalla oli suhteita vuokravälitysfirmaan. Miten reagoi säätiö? Kiistämällä kaikki ongelmat, ja sanomalla, että näillä ihmisillä varmasti on ollut taustalla ongelmia, joista he eivät ole halunneet toimittajalle kertoa.

Voi olla näinkin. Silti en voi olla ihmettelemättä miten säätiössä ensin kuvattiin, että kaupalliset välittäjät kyllä pystyvät valitsemaan asuntoihin asunnottomia. Hiukan myöhemmin tarina muuttui muotoon, etteivät RAYn avustusehdot edes vaadi asunnottomuutta, vaan RAYn 70-50 prosenttisesti rahoittamat asunnot voi vuokrata hyvin laajasti määritellyillä sosiaalisilla perusteilla.

Isännättömän rahan ongelma puhtaimmillaan. Maan tapa on ollut, että erilaiset hyvää tekevät yleishyödylliset yhteisöt saavat toimiinsa julkista tai pelirahaa, eivätkä ne ole tottuneet siihen, että niiden tekemisten perään kysellään.

Kommentit