Hyppää pääsisältöön

Laila Hirvisaari kuvaa armotonta valtapeliä Venäjän johdossa

Kirjailija Laila Hirvisaaren Minä, Katariina on historiallinen kuvaus Venäjän ruhtinaallisen hovin valtataistelusta vuonna 1795. Hirvisaaren teoksesta keskustellaan Aamun kirjassa ja 10 kirjaa vallasta -sarjassa.

Venäjän keisarinna Katariina II makaa kesällä 1795 vuoteenomana loukattuaan jalkansa ja muistelee kuinka hänet tuotiin 14-vuotiaana Saksasta suurruhtinas Pietarin tulevaksi puolisoksi. Hoviin tulo ei olekaan onnen täyttymys vaan siitä alkaa katkera vaihe Katariinan elämässä. Hän joutuu käytännössä keisarinna Elisabetin hovin vangiksi.

Hirvisaari kirjoittaa, kuinka pienen vallan halu on ihmisessä inhottavampaa, koska pieni valta hullaannuttaa enemmän kuin suuri valta. Usein suuri valta tulee perintönä, tai pyytämättä.

Katariinan kautta Hirvisaari kirjoittaa naisen asemasta tuon ajan Venäjällä ja demokratian myllerryksistä Euroopassa. Venäjän hovissa Katariina kasvaa nuoresta tytöstä voimakkaaksi ja itsenäiseksi. Hän oppii valtapelin, haaveilee maaorjuuden lopettamisesta ja syrjäyttää vihdoin keisarinna Elisabetin. Hirivisaari keskustelee uutuusteoksestaan Aamun kirja -ohjelmassa lokakuussa 2011 Nadja Nowakin ja Seppo Puttosen kanssa.

Myös 10 kirjaa vallasta -sarjassa pureuduttiin Hirvisaaren Minä, Katariina -teokseen. Vuonna 2012 MTV3:n päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sekä toimittajat Timo Harakka ja Anna Kortelainen keskustelevat myös, onko nainen parempi johtaja kuin mies.

Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen

Laila Hirvisaaren teoksia

Laila Hirvisaari (s. 1938, vuosina 1958–2004 Hietamies)

Kirjoittanut yhteensä 41 romaania.

Nimellä Laila Hirvisaari romaanit:
Kruununpuisto (2005)
Myrskyn edellä (2006)
Grand Hotel (2007)
Vuoksen helmi (2008)
Pihkovan kellot (2009)
Minä, Katariina (2011)

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto