Hyppää pääsisältöön

Gaddafin itsevaltius jatkui lihavista vuosista laihoihin

Muammar Gaddafin yksinvaltaisesti johtama ”vihreä vallankumous” oli 1980-luvun alkuun mennessä kiistatta lisännyt libyalaisten hyvinvointia. Vuonna 1986 öljyn hinta romahti, ja maassa alkoi olla pulaa jopa peruselintarvikkeista. Suhteet USA:han jännittyivät äärimmilleen.

Tietolaatikko

USA syytti Libyaa jo 1980-luvun alussa terrorismista tai terrorismin tukemisesta. Vuonna 1981 amerikkalaiset ampuivat alas kaksi libyalaiskonetta aluevesikiistaan vedoten. Samana vuonna kiellettiin Libyaan matkustaminen amerikkalaisella passilla, ja vuonna 1982 USA kielsi libyalaisen öljyn maahantuonnin ja asetti joukon maata koskevia vientikieltoja.
Keväällä 1986 USA ja Libya kiistelivät kiivaasti Syrtinlahden aluevesirajasta. Huhtikuun 5:ntenä 1986 räjähti berliiniläisessä, amerikkalaisjoukkojen suosimassa diskossa pommi, joka tappoi turkkilaisen naisen ja kaksi USA:n sotilasta. USA syytti tapahtumasta Libyaa, ja sittemmin syyllisiksi paljastuivatkin Libyan Itä-Berliinin lähetystön työntekijät. Kymmenen päivää myöhemmin USA pommitti Tripolia ja Benghazia. Osa pommeista osui Gaddafin asuinkompleksiin ja tappoi yhden hänen tyttäristään. Kostoksi libyalaisterroristit räjäyttivät vuonna 1988 amerikkalaisen jumbojetin Lockerbien yläpuolella Skotlannissa.

Libyan johtoon vuonna 1969 nousseen Gaddafin valta oli käytännössä rajaton, vaikka valtion propaganda ylistikin suoraa kansanvaltaa ja sen elimiä, kansankomiteoita.

Suurin osa maan alkuperäisen vallankumousneuvoston jäsenistä oli vuoteen 1980 mennessä paennut maasta, syrjäytetty politiikasta tai kuollut. Eversti Gaddafia ympäröi henkilökultti.

Kansanjohtajan laatiman Vihreän kirjan yhteiskunnallinen teoria peittosi tekijänsä mukaan niin kapitalismin kuin kommunismin. Gaddafi tuomitsi parlamentarismin, kansanäänestykset ja puolueet. Libyalainen arabisosialismi noudatti tarkasti islamin säännöksiä mutta kävi myös yksityisen yritys- ja liiketoiminnan kimppuun.

1950-luvulla Libya oli maailman köyhin maa. Öljyn kansallistaminen 1970-luvulla antoi mahdollisuuden jakaa vaurautta tasaisemmin. Koulutus ja terveydenhoito olivat ilmaisia, asuminen huokeaa. Naiset saivat ensi kertaa mahdollisuuden koulutukseen.

Tyytymättömimpiä Gaddafin talousuudistuksiin olivatkin maan varakkaat ja keskiluokka, Ylen vuonna 1980 esittämä dokumentti arvioi. Tuhannet olivat jo muuttaneet ulkomaille. Muista maista virtaaville siirtotyöläisille Libya oli toisaalta taloudellinen keidas.

Gaddafin ulkopoliittisena tavoitteena oli arabimaailman yhtenäisyys, mutta siinä hän oli joutunut pettymään. Libyan suhteet naapureihinsa olivat katkerat. Maa varustautui voimaperäisesti ja järjesti niin nais- kuin mieskansalaisilleen sotilaskoulutusta lapsesta alkaen.

Jo 1980-luvun alussa Libya yhdistettiin kansainväliseen terrorismiin. Vuonna 1980 tehdyssä haastattelussa Gaddafi luonnollisesti vakuuttaa vastustavansa terrorismia, mutta toteaa heti perään, että on erotettava toisistaan terrorismi ja Palestiinan kansan oikeudenmukainen taistelu. Tarkempaan erittelyyn eversti ei ryhdy.

Öljyn hinnan romahduksen myötä 1986 valtion kassa tyhjeni nopeasti. Mahtavien rakennushankkeiden synnyttämien ulkomaisten velkojen maksu viivästyi.

Libya oli asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen omavaraisen elintarviketuotannon, vaikka 90 prosenttia sen maa-alasta oli erämaata. Tavaratalojen hyllyille asti ei kalliisti tuotettu ruoka kuitenkaan päässyt. Välitysjärjestelmien alkeellisuuden johdosta suuri osa siitä pilaantui tai joutui mustan pörssin markkinoille.

Puheet maan talouden heikentymisestä kaikuivat Libyassa kuitenkin kuuroille korville, Ulkolinja-raportti vuodelta 1986 toteaa. Enemmän tunteita herätti molemminpuolinen kiivas uhittelu USA:n kanssa. Diplomaattien mukaan libyalaiset tunsivatkin paremmin muiden maiden asiat kuin kotimaansa tapahtumat. Ulkomaisista lehdistäkin kerrottiin sensuroitavan pois Libyaa koskevat sivut.

Maassa ei toiminutkaan vielä järjestäytynyttä oppositiota. Huhuja poliittisten vastustajien katoamisesta ei voitu vahvistaa, mutta toisinajattelijoita oli silti. Opiskelijaopposition edustajien hirttäjäisiä oli nähty televisiossa.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto