ITE-taiteen tekijät ovat ihmisiä, jotka luovat tunnustetun taiteen ulkopuolista taidetta omasta elämästään, mutta jotka usein ottavat kantaa myös yhteiskunnallisiin ilmöihin taiteensa kautta. Kulttuuriohjelmien Kuuma kesä -sarjassa vierailtiin vuonna 2003 Kaustisella, jossa ITE-taidetta esiteltiin ja ruodittiin sen olemusta kansainvälisessä konferenssissa. Ohjelmassa myös taiteilijat pääsevät ääneen.
ITE-taide on uudentyyppistä kansantaidetta, nykykansantaidetta. Se on korvannut perinteisen kansantaiteen perinnesidonnaisuuden yksilöllisyydellä ja omaperäisellä luovuudella. Suomalaisen ITE-taiteen tai niin sanotun pihataiteen aloittajat usein edustavat sukupolvea, joka rakensi Suomea ja näki, miten yhteiskunta muuttui agraariyhteiskunnasta teolliseksi yhteiskunnaksi.
Kansantaide näyttää lisäävän suosiotaan, koska virallisen taiteen taso länsimaissa on verrattain heikko.
Kansantaide on suosittuja, koska sen katsotaan tavoittavan yleisöä. Raw Vision -lehden päätoimittaja John Maizels sanoo ohjelman haastattelussa, että virallisen taiteen taso on länsimaissa erittäin huono ja näyttelyt ovat tylsiä ja ihmiset yrittävät ymmärtää teoksia.
ITE-taiteilijat eivät ole virallisen, tunnustetun taiteen tekijöitä vaan sellaisen taiteen, jota luovat ihmiset, joilla ei ole taidekoulutusta takanaan. Taiteilijoina he siis ovat itseoppineita, joiden taide perustuu heidän elämäntapaansa liittyvään visuaaliseen ilmaisuun. Monet ITE-taiteilijoista ovat tehneet elämäntyönsä muualla kuin taiteessa.
Teokset voivat olla veistoksia, maalauksia, käyttöesineitä, joiden materiaalina voi olla ruostunutta romua, laudanpätkiä tai kierrätysmateriaalia. Suomalaiselle nykykansantaiteelle on myös ominaista teosympäristöjen rakentaminen. Teokset ovat yleensä paikkasidonnaisia, toisin sanoen ne rakennetaan ja suunnitellaan tiettyyn ympäristöön. Esimerkkinä tästä on Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa Etelä-Karjalassa.
Ero "sairaalahulluuteen" on siinä, että ITE-taide Suomessa uhkuu terveyttä.
Suomalaisen ITE-taiteen tunnusomaisia piirteitä ovat raikkaus, spontaanisuus, luonnonläheisyys. Siinä on huumoria ja toisinaan se on myös nenäkästäkin, toteaa näyttelun kuraattori Erkki Pirtola. Pirtola toteaa, että Euroopassa keskitytään enemmän mielisairaus-ilmiöön ITE-taiteessa eikä se ole hänen mukaansa tuntematon Suomessakaan. Hänen mukaansa kuitenkin ero "sairaalahulluuteen" on siinä, että ITE-taide Suomessa uhkuu terveyttä.
Kaustisella pohdittiin myös kysymyksiä, missä taidetta pitäisi esitellä? Menettävätkö teokset voimaansa, jos ne tuodaan esille näyttelytiloihin? Miten ITE-taidetta pitäisi säilyttää? Esimerkkinä kansantaiteen säilyttämisen vaikeudesta pidettiin Elis Sinistön Kirkkonummella sijaitsevaa Villa Mehua.
Toimittaja Arvo Tuominen haastatteli Elis Sinistöä jo vuonna 1985 Villa Mehussa. Kirkkonummen Veklahdessa puhuttiin paitsi arkkitehtuurista myös elämänfilosofiasta, joka vaikutti alueen rakentamiseen.
Sukupolvi, joka rakensi Suomen, rupesi tekemään tämäntyyppistä pihataidetta. Kun se sukupolvi kuolee, uusi kansantaide on jotain muuta.
Valokuvaaja Veli Granö tuntee paitsi ITE-taiteen syntytaustan myös sen säilymisen vaikeuden. Granön mukaan sukupolvi, joka rakensi Suomen agraariyhteiskunnasta teollistuneeksi maaksi, loi ITE-taiteen perustan. Kun tämä sukupolvi kuolee, tulevaisuuden kansantaide on jotain muuta. Monet teokset ja paikat, joissa taidetta on voinut käydä katsomassa, ovat kadonneet, Tilalle on usein rakennettu jotain vaikkapa tie.
ITE-taide ei välttämättä ole museoihin tai gallerioihin säilöttävää taidetta. Sillä on elinkaarensa, jonka pituudesta päättää ensisijaisesti taiteilija itse.
ITE-taide
ITE tulee sanoista Itse tehty elämä.
Tunnetuimpia suomalaisia ITE-taiteilijoita ovat Veijo Rönkkönen (1944 - 2010) ja Väinö Oja (1930-).
Suomalaisia ITE-taiteen vaikuttajia ovat muun muassa kuvataiteilija Erkki Pirtola ja valokuvaaja Veli Granö.
ITE-taidetta lähellä olevia kansainvälisiä suuntauksia kutsutaan nimillä Outsider Art, Art brut, Contemporary Folk Art.
Alan kansainvälinen taidelehti on Raw Vision.
Lähde: Wikipedia: ITE-taide