Peter von Bagh tuli Oulussa ihan filmihulluksi

Julkaistu 03.11.2011 - 14:00. Päivitetty 25.08.2017 - 12:56

Kun Eedenistä itään -filmin liikuttavassa kohtauksessa käytettiin kallellaan olevaa kameraa, 13-vuotias Peter von Bagh arveli: "Tämä on varmaan elokuvataidetta." Samassa joku pieraisi kuuluvasti taaempana parvella. Ylevyys ja rahvaanomaisuus yhdistyivät upeasti, ja filmihulluus puhkesi kohtalokkaasti.

Elokuvakriitikko, ohjaaja, toimittaja ja tietokirjailija Peter von Bagh eli "Petteri" kertoo vaiheistaan vuonna 1993 tehdyssä ohjelmassa Kohtaaminen — miten minusta tuli minä. Hän syntyi Helsingissä vuonna 1943, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Oulussa, jossa emigrantti-isä toimi psykiatrina.

Niinpä tuleva filmihullu asui 17:nteen ikävuoteensa asti kirjaimellisesti mielisairaalassa. Potilaat, joista monet olivat yksinkertaisesti tehneet irtioton liian kovaksi käyneestä yhteiskunnasta, antoivat ensituntuman ennakkoluulottomuuteen ja rajojen rikkomiseen.

Kielet ja matematiikka sujuivat koulussa hyvin, käsityöt kömpelömmin. Urheilusuorituksia leimasi "ehkä säälittävyys", mutta samalla äärimmäinen innostuneisuus, kuten aikakauden henkeen kuului. Oppikoulussa Petteri erottautui omaperäisenä, kärkevänä nuorälykkönä, joka jakoi mielipiteitä – närkästytti yksiä ja viihdytti toisia.

Tulevan uran kannalta olennainen oli opettajan perustama teinien elokuvakerho, jossa Petteri varmana esiintyjänä pian saavutti keskeisen aseman. Elokuvakerholiike avasi tälle sukupolvelle kokonaan uuden näköalan historiaan ja maailmaan. Ylioppilaaksi kirjoittaessaan von Bagh oli, hämmästyttävää kyllä, toiminut jo pari vuotta Oulun päälehden elokuva-arvostelijana.

Helsinkiin hän muutti opiskelemaan vuonna 1962 ja tempautui nopeasti sikäläiseen elokuvamiljööseen. Ylioppilaslehden ja Ylioppilasteatterin kautta tuli tutuksi koko nouseva radikaalipolvi, jota yhdisti valtava tiedonnälkä. Petterin intohimoisuus ja iloinen pilkka luutuneita asenteita kohtaan innosti kaikkia muitakin, säveltäjä Kaj Chydenius muistelee.

Vuonna 1964 kuvatun Jyväskylän Kesä -reportaasin aikaan 20-vuotias von Bagh oli jo tunnettu kriitikko. Oheisessa katkelmassa hän tanssii kesätapahtuman yöklubilla ja vaatii puheenvuorossaan elokuvaa ottamaan "tietoisesti, rehellisesti ja ennakkoluulottomasti kantaa suomalaiseen todellisuuteen".

Kulttuuriradikalismin monitaiteisessa ilmapiirissä von Bagh tuli tarkoittamattaan toimineeksi myös iskelmäsanoittajana. Ylioppilaslehden vappunumeroon improvisoidusta sodomia-aiheisesta pienoisnovellista Hevoset ja minä tuli Pekka Gronowin säveltämänä M. A. Nummisen läpimurtokappale.

1960-luvulla alkoi myös Petterin oma elokuvaura, ensin Risto Jarvan yhteistyökumppanina ja sitten myös omilla ohjaustöillä. Vanhemmille kriitikoille von Baghin ohjaukset olivat "aivan erityisen raivon kohteena". Hän oli riepotellut heitä omissa kirjoituksissaan suorin sanoin jo vuosikaudet, ja uhrit maksoivat potut pottuina.

Vuonna 1971 tehdyssä tv-haastattelussa Jarvan perustaman Filminor-yhtiön filmintekijät kertovat elokuvakollektiivistaan ja arvostelevat suomalaista maahantuonti- ja levityspolitiikkaa. Petteri lataa täyslaidallisen kohti filmialalla valtaa pitäviä "vanhoja hyypiöitä, jotka aikanaan vastasivat Rovaniemen markkinoiden filosofiasta".