Hyppää pääsisältöön

Emoyhtiön pihdeissä

Harva hampurilaisia tai pizzaa tilaava, autoa vuokraava tai asuntoa ostava ymmärtää asioivansa franchisingyrittäjän kanssa. Suomessa on kolmisensataa franchising-ketjua. Mm. McDonalds, R-kioski, Kotipizza, Hertz, Avis, Yves Rocher ja Kiinteistömaailma toimivat franchisingperiaattella.

Franchisingissa on kyse kahden yrityksen yhteistoiminnasta, jossa franchisingantajalla eli emoyrityksellä on valmis liiketoimintakonsepti. Franchisingyrittäjä saa konseptin haltuunsa määräajaksi maksua vastaan. Franchisingia pidetään turvallisena tapana ryhtyä yrittäjäksi. Kun homma toimii, molemmat osapuolet hyötyvät.

Ongelmiin törmätään silloin, jos bisnes ei lyö leiville.

Kuten tämän viikon MOT-ohjelmassa kerrotaan, periaatteessa kyse on yhteistoimintasopimuksesta. Käytännössä sopimukset ovat emoyhtiön laatimia, ota tai jätä -tyyppisiä, joissa neuvotteluvaraa ei ole. Jokainen ketju räätälöi ne itse oman tarpeensa mukaan. Sopimukset ovat laajoja ja ehdot tiukkoja. Franchisingyrittäjälle sälytetään enemmän velvollisuuksia kuin franchisingantajalle.

Tarkoin määritelty konsepti saattaa tuudittaa yrittäjän valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Vaikka kyse on ketjusta, jokainen yrittäjä vastaa itse omasta liiketoiminnastaan.

Myös yrittäjällä on vastuu hankkia tietoa. Franchisingista väitelleen tukijan mukaan vain alle puolet franchising-alalle ryhtyvistä keskusteli jonkun toisen ketjussa toimivan yrittäjän kanssa ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Ongelmien kanssa painivat yrittäjät sanovat, että emoyhtiön mielestä epäonnistuminen on aina yrittäjän syy. Emoyhtiön lähtökohta on, että ohjeita noudattamalla menestyy. Mutta jos emoyhtiön laatima liikepaikan budjetti heittää puolella ennalta arvioidusta, pitäisi myös budjetin laatijan kantaa siitä vastuu. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa franchising-toimintaa säädellään lailla. Laki määrittää nimenomaan ennen sopimuksen allekirjoittamista annettuja tietoja ja niiden antamistapaa. Tällaista lakia kaivattaisiin myös Suomeen.

Ongelmatilanteissa yrittäjä jätetään usein yksin. Franchisingantajilla on oma etujärjestönsä, Suomen Franchising-Yhdistys, joka on laatinut alalle eettiset säännöt. Yrittäjillä ei sen sijaan ole omaa edunvalvontaa. Suomen yrittäjienkin jäsenenä on vain muutamia franchiseyrittäjiä. Järjestön näkökulmasta franchiseyrittäminen ei ole "aitoa" yrittämistä, vaan yrittäjyyden ja palkkatyön välimuoto.

Ala on vielä pieni, joten sillä toimivat ovat kytköksissä toistensa kanssa. Samat juristit sorvaavat emoyhtiöiden sopimuksia ja puolustavat emoyhtiöitä vastaan kamppailevia pienyrittäjiä.

Sopimussakkojen uhka ei helpota ahdinkoon joutuneen yrittäjän tilannetta. Esimerkiksi Kotipizzan salassapitosopimuksen rikkomisesta lankeaa 100 000 euron sakko. On ymmärrettävää, että liikesalaisuuksia ja liiketoimintakonseptia halutaan suojella. Mutta 100 000 euron sopimussakko on kohtuuttoman suuri. Sen uhka lopettaa keskustelun myös toimintatavoista, jotka eivät enää kuulu liikesalaisuuden piiriin.

Kommentit