Hyppää pääsisältöön

Muuton merkitys lapselle

Miten muutto, kodin, kotikaupungin ja päiväkodin tai koulun vaihto vaikuttaa lapseen? Miten asian esittelisi lapsille oikein? 

 

Lapsiperheiden muutot ovat tosi tavallisia. Syyt ovat moninaisia: halutaan isompi asunto perheen kasvaessa, työpaikka vaihtuu, halutaan vaihtaa asuinympäristöä vaikkapa kaupungista maalle, olla ehkä lähempänä omia sukulaisia tai lähiverkostoa, vanhempien erotessa vaihdetaan asuntoa. Aika tavallista on vanhempien muuttohalukkuus silloin, kun halutaan tarjota lapselle jollain tapaa paremmiksi koetut elinolosuhteet, tarkoittaa se sitten omaa huonetta, maaseudun rauhaa, kaupungin harrastusmahdollisuuksia tai vaikka läheisempää suhdetta isovanhempiin. Oli syy mikä hyvänsä, päätös on aikuisten.

Muuton merkitys lapselle määrittyy monesti sitä kautta mitä se merkitsee vanhemmalle.
Muuton merkitys lapselle määrittyy monesti sitä kautta mitä se merkitsee vanhemmalle. Jotkut arvostavat pysyvyyttä, pitävät ihanteena samalla paikkakunnalla koko ikänsä asumista ja saattavat siten nähdä muuton uhkana lapsen kehitykselle. Toiset taas arvostavat uusia mahdollisuuksia, erojen ja mahdollisten jälleennäkemisten mahdollistamista ja pitävät samassa paikassa pysymistä ehkä uhkana lapsen kehitykselle. Ehkä voisit aluksi miettiä sopivatko nämä määrittelyt sinuun. Entä mahdolliseen puolisoosi? Ja mitä asiasta ajattelevat ja puhuvat isovanhemmat tai muut perheellenne tärkeät ihmiset. Joskus muutosta päättäneet vanhemmat voivat joutua keskenään riitaan näiden arvoerojen vuoksi tai joutua puolustautumaan isovanhempien erilaisia näkemyksiä vastaan.

Itse ajattelen, että lapsen tärkein turvallisuuden lähde on suhde vanhempiin ja muihin tärkeisiin ihmisiin. Toki ihmiset, niin lapset kuin aikuisetkin kiintyvät myös paikkoihin ja tapoihin, tuttuihin kulmiin ja elämäntapoihin, päivähoidon leluvarastoon tai koulun pihaan. Joskus niistä eroaminen voi tuntua vaikealta, etenkin kun siirtyy kohti vielä tuntematonta. Jos tämä askarruttaa mieltäsi, voit tehdä ajatuskokeen: jos lapsesi saisi valita, muuttaisiko hän mieluummin sinun kanssasi uuteen paikkaan vai jäisi tuntemattomien ihmisten kanssa nykyiseen, tuttuun kotiin?

Ajattelen, että muuton esittely lapselle tulisi tehdä silloin, kun siitä kerrotaan lähipiirille. Vaikka kiusaus kertoa asiasta mahdollisimman myöhään ikään kuin lasta huolilta säästääkseen olisi suuri, on salaisuudella riskinsä.  Lapsesta voi tuntua turvattomalta, jos hän kuulee vihjailujen tai jopa lähipiirin ”lipsahduksen” kautta omaan elämäänsä isosti vaikuttavasta asiasta. Muuton aikataulua voi yrittää selittää lapselle sopivalla tavalla; esim. onko se ennen vai jälkeen joulun, kevään, synttäreiden, kesäloman jne.

Muuttoa kannattaa ennakoida tutustumalla etukäteen uuteen paikkakuntaan, asuntoon ja päiväkotiin/kouluun. Jos välimatka on niin pitkä, ettei paikalle pääse, voi vaikka netistä katsoa kuvia alueelta. Näin lapsi voisi muodostaa edes jonkinlaisen kuvan sitä, mihin ollaan menossa. Aivan arkiset asiat ovat tärkeitä kertoa:

  • Onko uudessakin paikassa talvella lunta, uimahallia, kirjastoa, metsää, mitä vain lapselle tuttua tekemistä ja elämäpiiriä.
  • Entä muuttuko elämä miten; nukkuuko lapsi edelleen samassa sängyssään, pestäänkö sielläkin hampaat iltaisin.

Joskus muutto aiheuttaa vanhemmille stressiä, joka heijastuu lapseen. Asunnonosto, myynti tai vuokraus yleensä mietityttää, samoin uudet työpaikat, ja muuton käytännönasiat. Voi olla hyvä muistuttaa lapselle, että aikuinen ei ole stressaantunut siksi, että muutto olisi kurja asia.

Jos lapsi itkee eroa koulukavereista, salli hänen surra.
Kaikissa muutoksissa lapsen apuna on vanhempien kanssa turvassa ja moneen kertaan rauhassa läpikäydyt tunteet, pelot, toiveet, ilot. Jos lapsi itkee eroa koulukavereista, salli hänen surra. Älä kiirehdi kertomaan, että hän varmaan saa uusia, parempia kavereita. Anna surulle aikaa. Kerro myös omista tunteistasi, ehkä jännityksestä, haikeudesta, uuden odottamisesta.

Vanhaa kotipaikkaa ja päivähoitoa/koulua, kavereita kannattaa muistella jälkikäteen. Ennen muuttoa kannattaa ottaa valokuvia nykyisestä elämänpiiristä, lapsista arkisissa puuhissaan, koko perheestä omassa kodissaan, tärkeistä ihmisistä. Ne auttavat jälkikäteen katseltuina lasta muodostamaan kokonaisen elämäntarinan. Myös mahdollisesta väliaikaisesta asunnosta kannattaa kerätä jotain muistoja; vaikka se aikuiselle tuntuu merkityksettömältä välivaiheelta, voi lapsi liittää asuntoon tärkeitäkin asioita.

Pidä yllä lapsen vanhoja kaverisuhteita vaikkapa kirjein tai puheluin niin kauan kunnes lapsi haluaa sen lopettaa. Älä pelkää kaipausta. Joskus vanhemmat pelkäävät vanhojen kavereiden muistamista ”ettei tule paha meili” tai koska ajattelevat sen estävän uusien kaverisuhteiden luomista. Itse ajattelen, ettei uuteen voi tarttua, ennen kuin vanhasta päästää irti, eikä vanhasta voi päästää irti, ennekuin sen loppumista on surrut itselle sopivalla tavalla.

Edistä myös lapsen uusien ihmissuhteiden luomista, pyri luomaan tutustumiselle tilaa ja paikkoja. Anna uuden tuttavuuden tulla kylään, vaikka verhoja ei ole vielä ripustettu ja olohuoneen sisustus on vain kasa muuttolaatikoita.

Eroamme elämässämme, tahdomme tai emme, myös meille tärkeistä ihmisistä. Muutto voi olla hyvä tilaisuus tätä turvallisesti harjoitella vanhempien tuella. Samoin se voi olla mahdollisuus tutkia omaa rohkeuttaan: millaiseksi elämäni muuttuu kun tartun uuteen tilaisuuteen.


Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.


Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus