Hyppää pääsisältöön

Panttilainaamo ei ole köyhän pankki

Panttilainaamo ei ole köyhän pankki eikä huutokauppa aloittelijan apaja. Käteisen rahan tarpeessa oleva saattoi ennen pantata vaikkapa liinavaatteensa. Elintason noustessa kelpuutettavan tavaran kirjo kapeni.

Tietolaatikko

Panttilainaamo lainaa rahaa panttia vastaan. Pantiksi käyvät osakkeet, arvopaperit ja monenlaiset esineet. Niitä vastaan myönnetään rahallinen, esineen todelliseen arvoon perustuva laina. Tavarat jäävät pantteina lainan vakuudeksi.
Pantatut tavarat voi hakea takaisin maksamalla panttilainaamolle sama summa, jonka se antoi alun perin tavarasta lisättynä korolla ja lainanhoitomaksuilla.

Reportaasissa tutustututaan panttilainaamon toimintaan vuonna 1966 ja seurataan miten tavara vaihtaa omistajaa panttilainakonttorin huutokaupassa. Tuolloin yleisimpiä pantattavia tavaroita olivat sormukset ja korut. Palttoot ja liinavaatteet olivat jääneet jo historiaan, pöytähopeat ja arvopaperit sensijaan kelpasivat.

Tavaran todellinen arvo on reportaasissa haastatellun panttilainaamon työntekijän mukaan monelle yllätys. Kalliilla kaupasta ostettu ei osoittaudukaan oletetun arvoiseksi.

Suurin osa pantatuista tavaroista lunastetaan takaisin, vain 4-5 % jää lunastamatta. Sama linja on pysynyt nykyäänkin, panteista lunastetaan monissa paikoissa lähes 95 prosenttia. Lunastamattomat tavarat päätyvät huutokaupattavaksi.

Suurimmassa osassa kaupungeista toimii yhä panttilainaamo tai panttilainakonttori. Uusi ilmiö helppoon ja nopeaan lainan saantiin ovat pikavippipalvelut, joista ensimmäiset aloittivat Suomessa toimintansa vuonna 2003. Lainan vakuudeksi ei vaadita panttia, mutta lainan korot ovat usein erittäin suuret.

Teksti: Heidi Sommar

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto