Hyppää pääsisältöön

Opintotuella haluttiin turvaa ja tasa-arvoa

Suomessa opiskelijat ovat saaneet nauttia opintotuesta vuodesta 1959 lähtien. Tosin aluksi kyseessä oli pelkkä valtion takaama laina, jota sitäkin sai harkinnanvaraisesti.

Tietolaatikko

Suomessa Kansaneläkelaitoksen maksama opintotuki koostuu nykyään opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta.

Syyskuussa 1969 astui voimaan uudistunut opintotukijärjestelmä, jonka mukaan valtio takasi kaikkien korkeakoulutason sekä eräissä opistotason oppilaitoksissa opiskelevien opintolainat. Korkeakouluopiskelijille ja yliopisto-opiskelijoille valtio maksoi lisäksi korkotukea.

Reportaasissa perehdytään uudistuneeseen järjestelmään ja käytännön seikkoihin lainan hakuun liittyen. Parannus entiseen oli selkeä, mutta opiskelijoiden mielestä oltiin yhä kaukana riittävästä tuesta.

Liberaalien opiskelijajärjestön edustajan mukaan opiskelijalle pitäisi lainan lisäksi maksaa "opiskelijapalkkaa". Kokoomuksen opiskelijajärjestön Tuhatkunnan pääsihteeri Heikki von Hertzen on huolissaan oppilaitosten eriarvoisuudesta, hänen mielestään tuki olisi ulotettava kaikkiin oppilaitoksiin eikä antaa erityisasemaa korkeakouluopiskelijoille.

Opiskelijoiden lisäksi näkemyksiään kertovat mm. silloinen opetusministeri Johannes Virolainen ja keskustapuolueen nuorisojärjestön edustaja Paavo Väyrynen. Haastateltavana on myös sittemmin opintotuen isäksi tituleerattu Eero Kurri Valtion opintotukikeskuksesta.

Lisensiaatti Päivi Elovainio kertoo opiskelijoiden sosiaalisen taustan vaikutuksesta opiskeluun. Hänen tutkimustensa mukaan alemmista sosiaaliluokista lähtöisin olevien opiskelijoiden vanhemmat osallistuivat lastensa opintojen rahoitukseen noin 30 prosentilla, sen sijaan ylempien sosiaaliluokkien lapset saivat vanhemmiltaan tukea 80 prosenttia. Eriarvoisuus näkyi myös opiskelupaikan valinnassa, työväenluokasta lähtöisin olevat nuoret valitsivat lyhyemmät opinnot kuin muut ja heillä oli enemmän keskeytyksiä. Lisäksi köyhemmät nuoret suhtautuivat lainan ottoon varauksellisemmin.

Vuonna 1972 astui voimaan uusi opintotukilaki, josta sai alkunsa nykymuotoinen opintotuki. Viisi vuotta myöhemmin opintotukeen lisättiin asumislisä.

Opintotuki säilyi pitkään opintolainapainotteisena, kunnes vuonna 1992 opintorahaa korotettiin tuntuvasti ja se muuttui verolliseksi. Samalla korkotukilainat poistuivat ja opiskelijan oli otettava lainansa markkinakorkoisina. Uudistus herätti laajaa vastustusta ja toteutuessaan se tuntui ensimmäiseksi aikuisopiskelijoiden kukkarossa. He menettivät kerralla sekä opintorahan perusosan että huoltajakorotuksen.

Elettiin taloudellisesti vaikeita aikoja, ja jo pian oli inflaatio syönyt suurimman osan korotuksista. Opetusministeriön kanta opiskelijoiden niukkaan tukeen oli 1990-luvun puolivälissä selvä. "Ei ole tarkoituskaan tulla toimeen pelkällä opintorahalla." Moni rahoitti opintonsa lainan sijasta tai sen ohella tekemällä ansiotyötä. Koska opintorahakin oli nyt veronalaista, maksoi moni opiskelija vuosittain reippaat mätkyt verottajalle. Opintotukea korotettiin seuraavan kerran vasta vuonna 2005.

Vuonna 2007 oli tultu tilanteeseen, missä lainaa oli enää joka kolmannella opiskelijalla. Opintotuki kattoi monella noin puolet elinkustannuksista, loput saatiin joko vanhemmilta tai ansiotyöstä. Opinahjosta riippuen myös vanhempien varallisuus vaikutti opintotuen määrään. Vuonna 2008 nostettiin summaa, minkä opiskelija sai tienata ilman, että se vaikutti opintorahan suuruuteen.

Teksti: Heidi Sommar ja Petra Himberg

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto