Tiedättekö mikä on kauheeta?
Tämä tapahtui noin 1 h 50 min sitten:
Meikäläinen seisoo jonossa, sellaisessa, josta ei voi luontevasti lähteä pois, kun on asia pakko hoitaa, ettei vaan taas lisää hoitamattomuudennu se asia.
Ja jonostaan meikäläinen näkee pulleaposkisen naisen. Siis ei mitenkään kummallisen, semmoisen vaan, jolla posket ei ole kuopallaan, vaan pikemminkin inasen pulleat. Ihan normaalin näköinen ihminen siis, hän.
Sitten meikäläiselle mieleen, että miltä nainen näyttäisi, jos se alkaisi rauhallisesti kuoria lakritsipatukoita, ja laittaa niitä poskeen. Ensin toiselle puolelle yksi. Sitten toiselle. Sitten ylähuulen alle yksi. Ja toinen alahuulen alle. Sitten poskiin lisää. Ja lisää. Ja vielä.
Lopulta naisen suusta noruisi puserolle ruskea, tahkea lakritsikuola, samalla kun se yrittäisi, ulos pyrkiviä lakritsipatukoita kielellään väen vängällä hilliten, suupielestään työntää - nyt vaikka ohutta lakritsinauhaa käyttäen, koska suu olisi jo niin täysi - lisää lakritsia suuhun; hengittäisi nenän kautta silmät tapillaan, posket kuin hamsterien kuninkaalla, hengittäen hitaasti ja raskaasti kuin majesteetti ennen dramaattisen hyökkäyskäskyn antamista.
Ja meikäläinen seisoo siinä kirotussa jonossa, ja koettaa pitää naaman peruslukemilla, kerta olisi todella ikävää jos katsoisi toista ihmistä ja nauraisi. Parhaassa tapauksessa nainen pitäisi minua hulluna, pahimmassa luulisi että hänessä on jotain naurettavaa ja pahoittaisi mielensä.
Semmoinen on kauheeta, esmes.
Ja toinen kauhea on kun menee vessaan vaikka kahvilassa, jossa on vain yksi vessa. Jos vessassa on viimeksi käynyt nainen, vessa on siisti ja siellä on kiva käydä; siellä voi jopa tuoksua hyvälle. Sellaisessa asioimistilanteessa nostan renkaan ylös ennen virtsailemistani ja lasken sen ja kannen alas, kun olen asioinut. Saatan myös hyräillä tai naksutella kieltäni iloisesti, kuten teen kun olen ajatuksissani tai suht hyvällä tuulella.
Sen sijaan jos vessassa on käynyt viimeksi mies, todennäköisesti se rengas ja kannen sisäpuoli on kustu litimäriksi, pöntön edusta ja sivusta lainehtivat ja pesuallas on kuiva kuin rudit, (käsiä ei siis ole pesty) ja oven kahvassa saattaa olla muutama nestepisara.
Jos olen menossa vain vettä heittämään, en, puolipaskiainen kun olen, koe olevani vastuussa vessan siivoamisesta sikamiehen jäljiltä.
Saatan silti pyyhkäistä renkaan käsipaperilla häthätää kuivaksi samalla kun nostan sen ylös, mutta en ala kuivailla lattiaa enkä toden teolla puhdistaa rengasta vedellä, paperilla jne, kuten tekisin, jos joutuisin istuutumaan, laskemaan housuni nilkkoihin jne, Kakkosta varten (anteeksi YLE TV2, tämä ei viittaa teihin mitenkään).
Jos olen kiireessä, niin en välttämättä edes pyyhi rengasta, nostan sen vain paperi käden suojana ylös ja teen asiani. Ja tarkoituksella jätän renkaan ylös, jotta mahdollinen naisvieras ei ensin istu ja sitten vasta havaitse rengasta märäksi.
Sitten pesaisen käteni, avaan oven kahvan käsipapereilla (miestenvessan kahvat ovat tutkimusten mukaan äärettömän paljon saastaisempia kuin naistenvessojen kahvat. En ole bakteerikammoinen mutta en myöskään hinkua kätellä kenenkään virtsaa erityisemmin.)
Mutta voi!
kun tulen vessasta ulos, ovella on jo uusi tulija -ja nimenomaan nainen, odottamassa veskiin pääsyä.
Ulos astuessani hän näkee, että pöntön ympäriltä lattia on virtsassa, renkaasta ehkä valuu pisaroita jne, ja tietenkin nainen luulee minun virtsailleen sinne ja tänne.
Jos en ollut ehtinyt tai halunnut märkää, ylös nostamaani rengasta pyyhkiä, usein huikkaan naiselle, väistämättä syyllisen näköisenä vaikka en vessaa sotkenutkaan, ettei maksa vaivaa käydä tässä vessassa, että rengas on saastainen kuin kairolainen katuoja; kannattaa mennä muualle. Mutta aina en jaksa pysähtyä selittämään, ja selityksenkin kanssa vessan saastaisuus menee usein minun piikkiini, koska näytän niin syylliseltä.
Asia olisi tietysti helppo, jos pesisin ja kuivaisin renkaan joka kerta kun märkää rengasta joudun käyttämään.
Mutta jos satun istumaan kahvilassa pidempään, vaikka ajatuksia ylös kirjoitellen, kahvittelun myötä saatan käydä veskissä kolmestikin, ja yleensä joka kerta minua odottaa märäksi virtsattu vessa, eikä minua todellakaan kiinnosta olla kahvilan puolipäätoimisena virtsansiivoojana toisille miehille.
Joku saattaa ihmetellä, että enkö muka koskaan itse virtsaa renkaan päälle. En. Minä nostan sen ylös.
Ja jos niin kävisi, että kohdistus heittää, niin sen verran myötätuntoa minulla muita ihmisiä kohtaan on, että jälkeni siivoan sen verran kunnolla, ettei varmaan olisi nokan koputtamista kellään.
Mutta toisten jälkiensiivoamisen suhteen olen siis nuin inertti kuin kerroin - ja siksi maksan siitä vessaantulijanaisen halpamakkarakatseen vastaanottamisella.
Kauheaa on se.
Mutta millaisia kauheita teillä on ollut? Kertokaa, niin voimme lohduttua toistemme kauheista.
Toivoo
mk
