Mitä rakkaus ihmiselle merkitsee? Kuinka selvitä jätetyksi tulemisesta? Tärkeää on, että muistaisimme olla vähättelemättä sydänsuruja. Kaikenikäisten tunteet ovat tärkeitä ja arvokkaita. Seksuaalipedagogi Katriina Bildjuschkin vastaa kymmeneen kysymykseen ja antaa neuvoja sydänsuruista selviämiseen.
Nuortenkaan sydänsuruja ei tulisi halveksia. Koskaan ei saisi sanoa, että "uusia ja parempia" tulee. Voi lohduttaa ihan perinteisillä tavoilla: halauksilla ja hymyllä, ystävien lämmöllä, neuvoo seksuaalipedagogi Katriina Bildjuschkin.
Hän vastaa kymmeneen kysymykseen rakkaudesta:
1. Mitä rakkaus ihmiselle merkitsee?
– Rakkaus on ihmisen elämässä äärimmäisen tärkeää. Kun synnymme maailmaan, ainut tapa jäädä henkiin, kasvaa hyväksi aikuiseksi, onnelliseksi ihmiseksi, on tulla rakastetuksi ja hoivatuksi. Sitä kysymystä me sitten toistamme loppuelämämme.
Kun synnymme maailmaan, ainut tapa jäädä henkiin, kasvaa hyväksi aikuiseksi, onnelliseksi ihmiseksi, on tulla rakastetuksi ja hoivatuksi. Sitä kysymystä me sitten toistamme loppuelämämme.
Me kysymme lapsena olenko minä arvokas, me kysymme murrosiässä olenko minä arvokas, me kysymme parisuhteessa sitä. Se, että saan rakastaa ja tulla rakastetuksi on äärimmäisen tärkeää, koska yksin ihminen ei jaksa elää.
– Sanotaan, että joissakin kulttuureissa se, että pääsee naimisiin, on jonkinlainen kynnyskysymys. Me emme ehkä halua naimisiin, mutta kynnyskysymys meillekin on se, kelpaanko minä jollekin. Ollaan tavallaan haku päällä aina silloin, kun ei ole ketään keneen tunteet voisi osoittaa.
Olen sitä mieltä, että ihmiset ehkä koko elämänsä etsivät itselleen sitä oikeaa puoliskoa. Onko niin, että elämässä on vain yksi oikea vai monta oikeaa, siitä voidaan olla eri mieltä. Tarve olla jollekin todella tärkeä on kaikilla.
2. Miltä jätetyksi tuleminen tuntuu?
– Kun ihminen tulee jätetyksi, niin kyllähän se on sellainen ’onko minua enää olemassa? -kysymys. Ovatko ne kaikki lupaukset, joita minulle on tehty, olleet valetta. Onko minua huijattu?
Ihmisen kyky ajatella järkevästi siinä tilanteessa ei ole paljoakaan sitä pientä vauvaa suurempi tai kehittyneempi.
Paniikki, johon me putoamme, kun tulemme jätetyksi, on samanlaista kuin silloin, kun pieni lapsi pelkää tulevansa jätetyksi. Tarkoitan pienellä lapsella ihan pientä vauvaa, joka huutaa hädissään huonoa oloaan, nälkäänsä, märkiä vaippoja, kylmyyttä, mitä tahansa. Ihmisen kyky ajatella järkevästi siinä tilanteessa ei ole paljoakaan sitä pientä vauvaa suurempi tai kehittyneempi. Kyllä se on maailman romahtaminen.
3. Miten lohduttaa jätettyä?
– Kun ihminen tulee jätetyksi, silloin on tärkeää, että hän saa viestiä muilta, että olet arvokas, olet tärkeä. Vaikka joku teki sinulle väärin, se ei vienyt sinulta ihmisenä ihmisarvoasi. Ei saa sanoa, että noita tulee, nyt vaan bilettämään, kyllä se siitä. Sitä virhettä ei kannattaisi tehdä.
Vaikka joku teki sinulle väärin, se ei vienyt sinulta ihmisenä ihmisarvoasi. Ei saa sanoa, että noita tulee, nyt vaan bilettämään, kyllä se siitä.
Vanha hyväksi havaittu keino hoitaa ihmistä, jolla on vaikeaa, on antaa rakkautta, lämpöä, läheisyyttä. Se tarkoittaa siis sitä, että ollaan sohvankulmassa, juodaan teetä ja jutellaan mukavista asioista. Käydään läpi myös sitä, miten tässä pääsi näin käymään ja mitä oikeasti tapahtui.
Ihminen, joka on kohdannut suuren surun, haluaa ehkä kertoa sen kerta toisensa jälkeen. Se, että läheiset siinä vaiheessa sanovat: ’Oikeasti, me ollaan niin kuultu toi juttu, et älä!’, on väkivaltaa. Niin ei pidä tehdä.
4. Ymmärtääkö lähipiiri sydänsurun syvyyden?
– Lähipiiri usein ei ymmärrä. Varsinkin nuorten kohdalla me ajattelemme herkästi, että tuo on sitä harjoittelua ja toki se onkin. Empatiaan ja vastavuoroisuuteen perustuvat aikuiset parisuhteet ovatkin mahdollisia vasta 18 ikävuoden jälkeen tai parikymppisinä. Jos emme ymmärrä, niin silloin teemme hallaa lisää nuorelle - tai aikuiselle. Kaikki se tuki ja kaikki se kuunteleminen ja kaikki se ymmärtäminen tarvitaan.
– Nuorelle tilanne, kun hän tulee jätetyksi, voi olla romahduttava kokemus. Hän on ollut rakentamassa identiteettiään, rakentamassa sitä, että kelpaan, olen hyvä, olen riittävä ja nyt siihen tulee kylmää kyytiä, kun kerrotaan, että et olekaan kelpaava.
Se voi olla nuorelle jopa sellainen kokemus, että tuntuu siltä, että nyt päästän itseni päiviltä. Se on aina kriisitilanne ja kriisitilanteena se pitää ottaa. Nuori pitää aina ottaa vakavasti. Uskon, että seksuaalikasvatuksessa ja seksuaalisen hyvinvoinnin tukemisessa me teemme yhden ison virheen. Se virhe on se, että me emme kysy nuorilta. Se pitäisi aina tehdä.
5. Miten voi itse selvitä jätetyksi tulemisesta?
– Jätetyksi tulemisen jälkeen maailma romahtaa ja järkevät ajatukset ovat jopa mahdottomia. Ei siinä pysty ajattelemaan, että näitä nyt sattuu. Ei ihminen ajattele siinä vaiheessa, että olen arvokas ja hyvä.
Jätetyksi tulemisen jälkeen maailma romahtaa ja järkevät ajatukset ovat jopa mahdottomia
Neuvon, että siitä kannattaa puhua, mutta siitä ei kannata puhua ehkä koko maailmalle. Ei kannata laittaa päivityksiä sosiaalisessa mediassa tai ottaa kantaa tähän asiaan. Ehkä ei myöskään kannata alkaa kostaa toiselle, vaan miettiä, ketkä ovat ne minulle tosi tärkeät, tosi läheiset ja luotettavat ihmiset ja heidän kanssa käydä sitä asiaa läpi.
Ehdottomasti pitää surra niin kauan kuin surettaa. Sydänsuruja ei kannata pikahoitaa. Vaatii oman aikansa kerätä itsensä rippeet kasaan.
6. Onko okei jättää Facebookissa?
– Moni tulee jätetyksi Facebookissa, twiittaamalla tai tekstiviestillä. Se on julma asia, jota ei saisi kenellekään tapahtua.
En tiedä voiko sitä millään tavalla selittää, ehkä sitä voi jossakin määrin ymmärtää. Jos ihminen on kovin huono sosiaalisissa taidoissaan, ja jos vaikka on löytynyt toinen, jonka kanssa intohimo on suurempaa, mutta tykkäämistä on silti vielä jäljellä, niin silloin sen toisen kohtaaminen kasvotusten voi olla asia, jota vaan ei voi tehdä.
Toki parisuhteeseen voi liittyä väkivallan kysymyksiä, että ei muuten uskalla, mutta julkinen nöyryytys, Facebookissa jättäminen, ei kyllä mitenkään vähennä sitä väkivallan riskiä.
7. Miten seurustelun taitoa voi opetella?
– Kukaan ei ole seppä syntyessään. Ihmisistä pieni osa on luonnostaan taitavia ihmissuhdeasioissa. Isoin osa meistä on luonnostaan aika huonosti taitavia ja sen takia me tietenkin teemme paljon virheitä. Hyväksi ihmiseksi, osaavaksi ihmiseksi tullaan vain elämällä. Parisuhdeasioissa, kuten muissakin asioissa, ihminen on parhaimmillaan vanhana. Nuorena pitää opetella ja nuorena tulee kömmähdyksiä ja virheitä. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista tai yhtä juhlaa. Se vaan on niin, vaikka se ei yhtään lohduta. Siinä tarvitaan läheisten tukea.
Parisuhdeasioissa, kuten muissakin asioissa, ihminen on parhaimmillaan vanhana. Nuorena pitää opetella ja nuorena tulee kömmähdyksiä ja virheitä.
– Kun nuori ensimmäistä kertaa murrosiän myötä alkaa kiinnostua toisesta ihmisestä siten, että mukaan tulee aikuinen eroottisuus ja seksuaalisuus, niin silloin alkaa myös harjoittelu, miten toisen ihmisen kanssa ollaan. Sitähän ei voi osata, koska takana on lapsen kokemusmaailma, lapsen taidot ja tiedot aikuisuudesta. Sitä on pakko harjoitella. Silloin kun harjoittelen, silloin teen myös virheitä. Jotta voisin oppia, tarvitsen aikuisen tai osaavamman ohjausta ja minun pitää jotenkin antaa itselleni anteeksi se, että virheitä tulee. Eikä se ole maailmanloppu, vaikka sillä hetkellä siltä tuntuukin.
– Seurustelemisen taitoa ei opeteta. Koulussa opetetaan valtavasti tärkeitä asioita, mutta se kaikkein tärkein eli miten seurustellaan, miten rakastetaan, mitä kuuluu inhimillisiin tunteisiin ja seksuaaliseen hyvinvointiin, se jää kovin vähälle kouluopetuksessa.
Se on kuitenkin taito, jota me eniten elämässä tarvittaisiin.
8. Kannattaako päästää irti?
On kuitenkin huomattava, että parisuhteessa on usein nähtävissä vaiheita. On rakastumisen vaihe, välien selvittämisen vaihe, itsenäistymisen vaihe ja aikuisrakkauden parisuhdevaihe, joka nuorena ei ole ehkä mahdollinenkaan. Jos onkin niin, että itse olen vielä intohimovaiheessa ja kumppani on jo siellä intohimo-vähän-laantuu -vaiheessa, ettei kävisi niin, että tilannetta ruvetaan luulemaan rakkauden loppumiseksi. Se kannattaa selvittää.
Mutta jos toinen sanoo, että en halua olla kanssasi, jätä minut rauhaan, niin vaikka se pahalta tuntuu, pakko se on kai uskoa.
9. Pitäisikö seurustelun säännöt tehdä selväksi?
– Nuorilla ja myös aikuisilla on sellainen helmasynti, että kun alamme seurustella niin rupeamme intohimoisesti rakastamaan ja olemaan yhdessä, mutta ei tulla kysyneeksi ’millä tavalla sinä olet kanssani?’ Jos itse suunnittelen jo kesähäitä ja kumppani ajattelee, että tässä ollaan vaan ’friends with benefits’, niin me seurustelemme eri tavalla.
Jos itse suunnittelen jo kesähäitä ja kumppani ajattelee, että tässä ollaan vaan ’friends with benefits’, niin me seurustelemme eri tavalla.
Mitä meidän seurusteluumme kuuluu, mitä meidän seurustelussamme ei ole, mitä on uskottomuus, mitä saa tehdä, mitä ei saa tehdä? Onko uskottomuutta se, että katselee muita? Onko se uskottomuutta, että käy jonkun toisen kanssa ulkona?
– Pitää muistaa, että meillä ei saa olla hetero-olettamusta. Emme saa ajatella, että ne ovat vaan ne vieraat naiset mieheni kanssa, vaan että ihmiset ovat moninaisia sekä sukupuoleltaan, seksuaaliselta suuntautumiseltaan että seksuaalisuudeltaan. Tämä keskustelu meidän olisi ehkä hyvä käydä. Rakkauden ensi huumassa sitä ei käydä, koska kaikki tuntuu niin itsestään selvältä. Olen löytänyt sen puoliskon, joka tuo elämääni kaiken sen, mikä siitä on puuttunut. Nyt kun siinä on se kaikki, mikä siitä on puuttunut, niin kaikkihan on onnellista. Keskustelu, mitä tähän juttuun kuuluu, jää tekemättä.
10. Voiko toinen tehdä onnelliseksi?
– Ihmiset usein ajattelevat, että tulen onnelliseksi, kun joku tulee ja tekee minusta onnellisen. Niinhän ei voi tehdä.
Voin antaa sinulle rahaa, voin antaa sinulle ruokaa, voin antaa sinulle asunnon, mutta en voi antaa sinulle onnea. Onnen me teemme yhdessä sitten kun löydämme yhteisen tavan elää.
Pitää itse miettiä, mistä tulen onnelliseksi ja kysyä kumppanilta, mistä hän tulisi onnelliseksi ja sitten lähteä rakentamaan yhteistä onnellisuutta ja hyvää oloa.
Näin hoidat särkynyttä sydäntä:
- Pidä itsestäsi huolta: muista ulkoilla, syödä ja nukkua
- Ole ystäviesi kanssa. Todelliset ystävät jaksavat kuunnella ja lohduttaa
- Päästä irti suhteesta vaikka se vaikeaa onkin. Älä yritä epätoivoisesti pitää yhteyttä exään
- Älä yritä hukuttaa murheita päihteisiin
- Kirjoita tai piirrä tunteistasi päiväkirjaasi, mutta älä julkisesti esim. sosiaaliseen mediaan
Näin lohdutat läheistäsi sydänsurussa:
- Jaksa kuunnella
- Älä neuvo äläkä mustamaalaa toista ihmistä
- Älä vähättele toista tai tapahtunutta
- Arvosta, ole läsnä ja käytettävissä
- Ota sureva ystäväsi mukaan, ettei hän jää yksin kotiin
Asiantuntija: Katriina Bildjuschkin, seksuaalipedagogi (NACS), terveyden edistämisen yksikkö, Turun kaupunki
Toimittaja: Lea Froloff
Lisää ohjelmasta
