Hyppää pääsisältöön

Flirtti työpaikalla: Kun ihastus muuttuu rakkaudeksi...


Yhteisiä lounaita ja suudelmia

Työpaikan juhlat, pikkujoulut tai kesän aloittajaiset lienevät yleinen paikka paljastaa tunteensa hurmaavalle työkaverille. Kolmekymppisen Virpin ihastus alkoi miehen aloitteesta.

– Viime vuonna koin aivan uuden tyyppisen kokemuksen eli todellisen ihastumisen työkaveriin. Hän oli aloitteellinen, ja tämä toki viehätti ja imarteli. Aloite tuli tietenkin firman juhlissa.

Juhlissa alkanutta ihastusta seurasi puolen vuoden seurailu puolin ja toisin, toive tavata sattumalta käytävällä tai kuulla jotakin toisesta Facebookissa.

– Toisissa työpaikan bileissä hän kertoi tunteistaan, ja se vei jalat alta. Sen jälkeen koimme vahvan ihastumisen, kävimme yhdessä lounailla ja myös suutelimme. Sitä kesti kolmisen kuukautta. 

Ihastumisvaiheessa toinen mies pyöri ajatuksissa kotonakin, ja Virpi mietti vakavasti jopa lähtevänsä avioliitostaan.

– Oma pitkä parisuhteeni on ajautunut aika väljään tilaan, jossa hoidetaan arkea, rakastetaan lapsia ja arvostetaan toista, mutta suuret tunteet ovat unohtuneet ja jäähtyneet. Ihastumisen tunne oli voimakas. Olisin ollut valmis vaikka muuttamaan elämääni hänen vuokseen. Pohdin kyllä samalla myös oman avioliittoni hyviä puolia enkä vakuuttunut siitä, että vaihtamalla paranisi.

Sekä Virpi että hänen miespuolinen kollegansa olivat molemmat varattuja ja perheellisiä tahollaan. Lopulta Virpi pakotti itsensä unohtamaan ja laittamaan perheensä etusijalle.

– Kun ihastuin, tunne oli yllättävän vahva. En ollut kokenut moista sitten mieheni tapaamisen, ja tämä tuntui jopa voimakkaammalta... Hänen hymynsä ja tuoksunsa lumosivat, katseensa imarteli. Jäimme tilanteeseen, jossa toivoimme, että aika olisi ollut oikea tälle suhteelle. Nykyään olemme vain fb-kavereita, emme enää edes samassa työpaikassa tai muuten yhteyksissä. 


”Muu maailma lakkasi olemasta”

Sanna oli 38-vuotias, lapsiperheen äiti ja omasta mielestään hyvässä avioliitossa, kun se tapahtui. Hän ihastui toiseen.

- Oletin, että minulla on ihan hyvä liitto. Prinssin etsimisen olin lopettanut jo joskus kolmekymppisenä, ja kun tapasin edellisen mieheni, ajattelin, että meillä on hyvä näin ja tämä riittää. Ennen kuin tapasin Teron pystyin vielä ajattelemaan järjelläkin, mutta kun tunne lähti tosissaan viemään, en pystynyt enää miettimään onko tämä hyvä veto vai ei. Tajusin, mitä parisuhde voisi parhaimmillaan olla.

Ihastuminen alkoi hitaasti. Sanna näki Teron tanssivan työpaikan juhlissa ja päätyi juttelemaan hänen kanssaan yhteisistä ammatillisista kiinnostuksen kohteista.

Mutta seuraavissa firman juhlissa rysähti: suutelimme, ja tuntui kuin aurinko olisi alkanut nousta lännestä!
– Molemmat olimme naimisissa, joten mitään tarkoitusperiä ei kummallakaan ollut. Vuoden ajan olimme sivistyneesti vain samasta aihepiiristä kiinnostuneita kollegoita eikä kumpikaan päästänyt aktiiviseen ajatteluun mitään muuta. Mutta seuraavissa firman juhlissa rysähti: suutelimme, ja tuntui kuin aurinko olisi alkanut nousta lännestä!

Asiat lähtivät vyörymään eteenpäin nopealla tahdilla. Sannan ja Teron aika töissä kului yhteisten lounashetkien järjestämiseen, mutta vain muutama lähin ystävä tiesi suhteesta.

– Kävimme yhteisillä lounailla työpaikan ulkopuolella ja teimme etätöitä yhdessä kahviloissa. Ja vilkuilimme tietenkin vainoharhaisesti ympärillemme, sillä halusimme pitää suhteen tarkkaan piilossa. Elämässä ei kuitenkaan ollut mitään muuta: ympäröivä maailma alkoi tuntua toissijaiselta parissa viikossa, vaikka kuinka yritin järkeillä vastaan. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä ihastus on rakkautta ja elämää suurempaa.

Neljän kuukauden aikana mureni kaikki se, mitä Sanna oli pitänyt avioliitossaan hyvänä. Ei ollut mitään, mikä olisi ollut omassa liitossa paremmin – mutta oli lapset, yhteiset vuodet ja asuntolaina.

Molemmat räpiköivät vastaan. Oli sovittu, että puolisoa ei jätetä eikä perheitä rikota.
Molemmat räpiköivät vastaan. Oli sovittu, että puolisoa ei jätetä eikä perheitä rikota. Vielä kaksi viikkoa ennen lopullista päätöstä Sanna ja Tero pohtivat, mitä tehdä.

– Vaikka tuntui hirveältä valehdella omalle miehelleni, ainoa asia, mikä sai minut ulvomaan ääneen ja hajoamaan palasiksi, oli ajatus siitä, etten saisi elää Teron kanssa. Se tuntui samalta kuin olisi pyydetty elämään ilman raajoja ja senkin olisin tehnyt mieluummin. Sellaista ihmistä ei tule vastaan milloin tahansa.

Lopulta molemmat keräsivät rohkeutensa ja kertoivat kotona tavanneensa jonkun toisen. Sannan miehelle uutinen tuli täytenä yllätyksenä, Teron vaimo oli jo arvannut asian. Kaksi viikkoa myöhemmin Sanna ja Tero muuttivat pois entisistä elämistään. Ensimmäinen yhteinen vuosi on ollut molemmille sekä elämän ihanin että kamalin.

– Helppo tämä vuosi ei ole missään nimessä ollut. Vaikka meistä ei ole kumpikaan katunut päätöstä ja elämä on nyt kokonaisuudessaan parempaa ja helpompaa, henkisesti irtautuminen entisestä ja lasten sopeuttaminen tilanteeseen on vaatinut veronsa. En olisi tehnyt tätä, jos minua olisi missään vaiheessa vähäänkään epäilyttänyt, sanoo Sanna.  


Romanssi työpaikalla on haaste myös työkavereille

Kun kahden kollegan suhde muuttuu romanttiseksi, se saattaa aiheuttaa muutoksia myös muiden työntekijöiden väliseen ryhmädynamiikkaan. Mitä pienempi työyhteisö on, sitä suurempi on muutos. Isoissa työyhteisöissä suhteen normalisoituminen on helpompaa ja nopeampaa.

Virpi ei kertonut ihastuksestaan kotona eikä työpaikalla. Vain lähin työkaveri tiesi tilanteesta.

- En kertonut asiasta kenellekään, mutta uskon, että asian kyllä tajusi, jos näki meidät yhdessä lounaalla tai firman bileissä. Yhteisiä työtehtäviä tai kokouksia meillä ei ollut.

Juorut lähtevät työpaikalla nopeasti liikkeelle. Käytävillä ovat suut supisseet paljon sen jälkeen, kun Sanna ja Tero alkoivat kulkea julkisesti yhdessä. Eikä sävy ollut aina myönteinen - molemmathan olivat olleet naimisissa.

– Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään suoraan. Ihmiset tulivat juttelemaan esimerkiksi siitä, että heillä itselläänkin oli ollut parisuhteen ulkopuolinen suhde tai ihastus. Minulle Tero oli kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen. Osa myös sanoi nostavansa hattua rohkeudellemme, koska uskalsimme lähteä ja ottaa onnesta kiinni, sanoo Sanna.

Ystäväpiiri ja läheiset työtoverit hämmästyivät uudesta suhteesta, mutta ottivat asian vastaan yllättävän myönteisesti. Sannan ja Teron rakkaus ei tuntunut olevan kenestäkään ohimenevää ihastusta, vaan todellista sielunkumppanuutta, jota tulee vastaan vain kerran elämässä. 


Paraneeko parisuhde vaihtamalla?

Kun ihastus iskee parisuhteessa, on hyvä pysähtyä miettimään, miksi. Onko kyse rakkaudesta vai oman elämän muutoshaluista ja pitkän parisuhteen tuomasta jämähtämisestä arkisiin rutiineihin?

Sannalle ja Terolle kyse oli Sen Oikean tapaamisesta.

Vietämme kaiken mahdollisen ajan yhdessä eikä kertaakaan ole tuntunut siltä, että tarvitsen taukoa tai omaa aikaa. Meidän kesken kaikki natsaa täydellisesti.
– Olemme monien ystävien mielestä ällöttävän rakastuneita, mutta Tero on todella maailmankaikkeuteni keskus, ja tunne on molemminpuolinen. Vietämme kaiken mahdollisen ajan yhdessä eikä kertaakaan ole tuntunut siltä, että tarvitsen taukoa tai omaa aikaa. Meidän kesken kaikki natsaa täydellisesti. En muuttaisi hänessä mitään enkä olisi uskonut, että parisuhde voi edes olla tällainen.

Joka toinen viikonloppu Sannan ja Teron perhe on viisihenkinen, joka toisen viikonlopun he viettävät kaksin. Yhteisen vuoden jälkeenkin pariskunnan on joskus vaikea uskoa onneaan.

– Tietenkin joskus mietimme, että olisimme voineet tavata aikaisemminkin, ja meillä voisi olla yhteinen lapsi... Mutta toisaalta parempi nyt kuin kuusikymppisenä. Todennäköisesti meillä on kuitenkin vielä paljon yhteistä aikaa edessä. 

Pitkässä parisuhteessa erilaiset kaudet seuraavat toisiaan - ihastumisen huumaavaa tunnetta ei voi pitää loputtomiin yllä, mutta piristettä parisuhteeseen voi hakea erilaisin konstein, kunhan rakkautta riittää.

Virpi on edelleen naimisissa saman miehen kanssa, ja parisuhde voi hyvin. Vain ihastumisen tuomaa villiä elämäniloa ja energiaa hän kaipaa joskus.

(Haastateltavien nimet on vaihdettu)

Linda Lappalainen