Hyppää pääsisältöön

Pienyrittäjän kujanjuoksu: käsikirjoitus

Mikko: Siinä ei ole mitään yhteistoimintasopimusta.
Orja, vastuuton sopimus.
Leena Kylmäkoski: Franchising-antaja voi toimia niin kuin parhaaksi näkee ja franchising-antajaa ei yrittäjä saa vastuuseen millään tavalla.

Mikko: Mulle tarjottiin erittäin hyvä mahdollisuus, riskittömät mahdollisuudet kotipizza yrittäjäksi //luvattiin 50 000 kuukausi budjetti myynnit ja luvattiin sen jälkeen, että jos ei lähde myynnit vetämään, niin annetaan uus paikka.

Muutama vuosi sitten Mikko tarttui ison franchising-ketjun tarjoukseen. Kotipizza on Suomen suurin pizzaketju. Se on toiminut yli 20 vuotta ja sillä on kolmisensataa myymälää eri puolilla maata.

Toimittaja
– Mikä siinä konseptissa houkutteli?

Mikko
– No sanotaan, että yrittäjyys, että halusin toimia yrittäjänä ja hankkia itelle työpaikka ja elanto.

Asiat eivät kuitenkaan sujuneet ennakko-odotusten mukaisesti. Tässä ohjelmassa kerrottavat Kotipizzaa koskevat tiedot perustuvat yli kymmenen yrittäjän haastatteluille. Kukaan heistä ei halunnut tulla kasvoillaan kameran eteen. Syynä tähän on pelko. Alalla salassapidon rikkomisesta voidaan iskeä 100 000 euron sakko.

Tamperelainen Leena Kylmäkoski ryhtyi Kotirinki-ketjun yrittäjäksi 2000-luvun puolivälissä. Kotirinki on kymmenisen vuotta toiminut kotisiivouspalveluita myyvä franchising-ketju. Sillä on viisitoista yrittäjää eri puolilla Suomea.

Leena Kylmäkoski
– Mulla oli semmoinen ajatus, että jos jotain menee vikaan, niin sieltä franchising ketjusta kerrotaan ja neuvotaan, että näitä asioita pitäisi parantaa.

Kylmäkoski luetutti sopimuksen yritys- ja talousasiantuntijoilla, jotka suosittelivat sen allekirjoittamista.

Franchising-ketjuja on suomessa lähemmäs 300. Ne työllistävät 40 000 - 60 000 työntekijää. Franchisingilla tarkoitetaan kahden itsenäisen yrityksen yhteistyötä. Franchisingantaja eli emoyritys luovuttaa liiketoimintamallin franchisseyrittäjälle sopimuksella määräajaksi. Yrittäjä maksaa ketjuun tullessaan kiinteän liittymismaksun korvaukseksi konseptista, koulutuksesta ja liikepaikan löytämisestä. Lisäksi maksetaan tietyn prosentin suuruinen jatkuva palvelumaksu kuukausiliikevaihdosta, sekä mainos- ja markkinointimaksu.

Mikko avasi Kotipizza-myymälän Helsingissä. Jo ensimmäisten kuukausien myynti oli järkytys.

Mikko
– Se oli 50-60 prosenttia alle sen budjetoidun. Eli mä velkaannuin liikaa joka kuukausi.

Kotipizzan aluepäällikkö kävi myymälässä usein ja ketju auttoi lähimarkkinoinnin suunnittelussa. Toimenpiteet eivät nostaneet myyntiä.

Mikko
– Ne sanoi, että sä et selviä tästä, ellet sä äkkiä hanki jostakin rahaa. Taloudellinen apu, mitä he, se on se et mun täytyy saada rahoitusta lisää.

Mikon piti ostaa raaka-aineet Kotipizzan määräämästä ja samaan konserniin kuuluvasta Helsinki Foodstock -tukusta. Yrittäjät ovat vuosikausia kritisoineet sitä kalliiksi. Kun Mikko oli velkaantunut Kotipizzalle, tilausten päälle tuli vielä sakkomaksu.

Mikko
– Tein yhdeksän viikkoa putkeen 10-16 -tuntista päivää ilman vapaapäivää. Jos mä en olisi tehnyt siinä niin pitkiä päiviä, mä olisin velkaantunut entistä enemmän.

Myös Leena Kylmäkosken siivousbisneksellä oli huono alku.

Leena Kylmäkoski
– Ostin osan asiakkaista, kuten oli sovittu, toimivalta yrittäjältä ja minulle piti siirtyä häneltä asiakkaiden kanssa myös työntekijä.

Työntekijä ei siirtynyt eikä Kylmäkoski onnistunut rekrytoimaan työntekijää työvoimatoimistosta. Apua ei tullut myöskään Kotiringin yhteydessä toimivasta X-Booker henkilöstöpalvelusta. Kotirinki-yrittäjät hankkivat itse työntekijänsä, ja emoyhtiö ohjeisti siirtämään heidät X-Bookerin palkkalistoille. Yrittäjä maksoi X-Bookerille siitä, että se hoiti työntekijöiden palkanmaksun ja vastasi työsuhteesta. Kotiringillä ja X-Bookerilla on yhteinen omistaja, toimitusjohtaja Veli-Pekka Pihlainen.

Veli-Pekka Pihlainen, toimitusjohtaja, Kotirinki Oy
– Yrittäjällä on varsin kattava tuki nimenomaan alkuvaiheessa, me ollaan tätä tukee oikeestaan lisätty viimeisen kahden vuoden aikana nimenomaan yrittäjien toiveesta.

Kylmäkoski
– Kyllä he vastasi puhelimeen ja asioista keskusteltiin. Mut lähinnä aina se päättyi siihen, että en ollut itse tehnyt tarpeeksi tai en itse osannut, vaikka tein kaiken siinä minkä osasin.

– Onko tätä koulutusta lisätty sitten näitten alkuaikojen?
– On. Me kuljetaan siinä mukana, mukana niin pitkään, että yrittäjä varmasti pärjää.

Kotipizzan aluepäällikön neuvot ja käynnit eivät auttaneet Mikon tilannetta, hän velkaantui kuukausi kuukaudelta lisää.

Mikko
– Mä sanoin, että tämä on myytävä tämä paikka pois. Mä tarjosin heille semmoista, että ostakaa eurolla tai tehkää jotakin tälle. Ne vaan sanoo sieltä, että ei tämmöistä paikkaa osta kukaan, kun tässä on niin huonot myynnit.

Mikon myymälän konseptiin kuului pizzojen lisäksi muutakin oheismyyntiä, jotka Mikko oli laskenut liikevaihtoon. Oheistuotteiden myynti jäi puoleen siitä, mitä Kotipizza oli luvannut. Emoyhtiöltä tuli ohje pudottaa hintoja. Mikko irtisanoi oheistuotteiden myyntisopimuksen.

Mikko
– Oliko se seuraava päivä tai jotain tuli lappu, että me otetaan tää firma haltuun. Ja mä huokasin helpotuksesta. Huh-huh, mä pääsin tästä helvetistä irti.

Mikko oli helpottunut. Hän ajatteli, että kun emoyhtiö ottaa liikepaikan haltuun, hän hakee oman osakeyhtiönsä konkurssiin. Sitten seuraa varsinainen shokki. Konkurssia hoitava lakimies kertoo Mikolle, että tällä on niskassaan yli 100 000 euron henkilökohtaiset velat. Mikko oli sopimusta allekirjoittaessaan allekirjoittanut myös omavelkaisen takauksen. Sen mukaan hän on henkilökohtaisesti vastuussa Kotipizzalle maksettavista maksuista.

Grafiikka

  • Kotipizzalle: Sopimussakko 30 000 €, Leasing noin 85 000 €, Rästimaksut noin 10 000 €
  • Finnveralle: 35 000 €
  • Yhteensä: noin 160 000 €
  • Mikolla oli edessä henkilökohtainen konkurssi.

MOT pyysi Aalto-yliopiston yritysjuridiikan professoria arvioimaan Kotipizzan ja yrittäjien välistä yhteistoimintasopimusta.

Matti Rudanko, yritysjuridiikan professori
– Tämä on ehdottomasti niin kun epätasapainoinen yrittäjän vahingoksi. Franchisinginantaja, keskusliike tai muu vastaava on yleisesti ottaen vahvemmassa asemassa kun vastapuoli ja pystyy sanelemaan näitä ehtoja aika pitkälle niin kun oman etunsa mukaisesti.

Kotipizzan varatoimitusjohtaja Vesa Pollari korostaa, että sopimukseen on kirjattu velvoitteita myös franchising-antajalle.

Vesa Pollari
– Siellä on kaks ja puol sivua lueteltu franchise antajan velvollisuuksia, et ei se ehkä ihan niin epätasapainoinen ole.

Kotipizzan yhteistoimintasopimus on kolmekymmensivuinen, liitteineen kuusikymmensivuinen. Paperinipun puolivälissä kerrotaan lyhyesti henkilökohtaisista sitoumuksista ja omavelkaisesta takauksesta.
- Kuinka hyvin sen franchisinginantajan pitäisi taata se, että, että tämä franchising -yrittäjä on allekirjoittaessaan sopimuksen ymmärtänyt, mitä hän allekirjoittaa?

Matti Rudanko
– Kyllä tämä tietysti on niin kun aina tämmösissä laajoissa ja monitahoisissa, monimutkaisissa sopimuksissa, niin kun tärkeää. Siinä on vähän tämmönen ota tai jätä -tilanne, että se sopimus on tehtävä näillä ehdoilla, jos sen ylipäänsä haluaa tehdä.

Vesa Pollari
– Se on kohtalaisen yksinkertaisesti tehty se henkilökohtainen sitoumus.

Mikolle annettiin sopimus allekirjoitettavaksi erään kurssin kahvitauon yhteydessä

Mikko
– Siellä sanottiin, että lue kaikessa rauhassa tämä läpi ja kun olet valmis, niin allekirjoitetaan tämä.

Vesa Pollari
– Allekirjoitustilaisuus kestää varmaan pari kolme tuntia, koska ne sivu sivulta käydään läpi. Sitä ennen on mahdollisuus saada se sopimus itselleen

Mikko
– Siinä meni jotakuinkin 15 min. Voi olla aika lähellä.

Vesa Pollari
– Tuntuu minustakin hiukkasen oudolta, että näin olisi menetelty. Varsinkin, kun ihmiset jotka meidän puolesta ne tekee on hyvin pitkän aikaa tehneet näitä asioita ja käy ne aina samalla tavalla läpi joka yrittäjän kanssa.

Mikko
– Oli luvattu sitten tässä se on riskitöntä.

– Tuliko mieleen näyttää sitä esim. asianajajalle?
– Ei tullut siinä vaiheessa. Kaikki toimi luottamuksellisesti.

Franchising-yrittäjyydestä väitellyt tutkija ja alan konsultti Mika Tuunanen vahvistaa, Mikon tapaus ei ole ainutkertainen. Franchising-yrittäjäksi ryhdytään monasti pikaisella päätöksellä.

Mika Tuunanen
– Se on liian spontaania ja intuitiivista. Eli pitäisi harkita pidempään ja analysoida ja käydä sopimusta ja sitä koko asiaa tarkemmin läpi, koska se yrittäjyys on, se ei ole mikään projekti, se on hyvin pitkäaikainen sitoumus, se on hyvin taloudellisesti merkittävä. Tässä taloudellisessa mielessä nää tehtävät investoinnit ovat kyllä paljon merkittävämpiä kuin itsenäisessä, riippumattomassa yrittäjyydessä.

Mikko luotti emoyhtiön laatimaan budjettiin.

Mikko
– En mä missään nimessä odottanut semmosta, että tuotto pettää yli 60 %.

Vesa Pollari
– Budjetti on aina arvio. Silloin tehdään paras mahdollinen arvio siitä mitä se liikepaikka voisi myydä.

– No mitäs sitten, jos myynti uudella paikallaa heittää vaikka 50% siitä budjetista?

– No sen jälkeen lähdetään katsomaan mistä se johtuu, eli mikä siinä ei toimi. Eli yhdessä yrittäjän kanssa sitä viedään ja siinä on tukena tää valmentajayrittäjä, aluepäälikkö, meidän markkinintiorganisaatio.

Matti Rudanko
– Kyllä tietysti ensimmäinen ajatus on se, että ei se noin paljon saa heittää. Kyllä siinä jonkinlainen vastuu tällä näitten tietojen antajalla täytyy olla toista osapuolta kohtaan.

Vesa Pollari
– Kotipizzan vastuu rajottuu siinä mielessä, että mehän tehdään kaikki mahdollinen toimenpide että se myynti saadaan ylös, mutta sillon kun yrittäjä alottaa, vaikka se alottaa franchise konseptissa, ni siin on myöskin yrittäjävastuu olemassa.

Mika Tuunanen
– Liiketoiminnan aloittamisen jälkeen budjetti heittää puolella, kenen on vastuu?
– Minusta siinä on kyseessä raaka epäonnistuminen ja tämmöistä ei pitäisi tietysti tapahtua. Silloin tulee kysymys siitä, onko suhteen alkumetreillä annetut tiedot pitäneet paikkaansa.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa franchisetoimintaa säätelee laki. Siinä määritellään tarkasti ennen sopimusta annettavat tiedot, niiden laajuus ja dokumentointitapa. Olennaisimpia ovat tiedot talousasioista. Jälkeenpäin on vaikea todentaa, millaista tietoa on ennen sopimuksen allekirjoittamista annettu.

Mika Tuunanen
– Eli jos annetut tiedot ovat vääriä tai harhaanjohtavia, niin voidaan ajatella, että sopimukseen on ryhdytty näiden tietojen valossa virheellisin odotuksin ja silloin voi tulla vastuukysymyksiä eteen.
Mitä isompi ketju, sitä enemmän kokemusta ja tietoa.

Kotirinki

Leena Kylmäkosken edelliseltä yrittäjältä ostamat asiakassopimukset osoittautuivat alihintaisiksi ja siten kannattamattomiksi. Työntekijöiden pitäminen X-Bookerin listoilla vain lisäsi kuluja.

Leena Kylmäkoski
– Työntekijät purkivat itse sopimuksen Ex-Bookerilta ja otin ne sitten omiin nimiini eli oman yrityksen alle omiksi työntekijöiksi. Näin ollen säästin satoja euroja kuukaudessa per työntekijä.

Miten ketju suhtautui tähän?
– Siitä ei hirveästi pidetty. Olin ensimmäinen ketjussa, joka teki niin.

Leena Kylmäkoski alkoi kyseenalaistaa myös Kotiringin markkinointimaksujen käyttöä.

Leena Kylmäkoski
– Markkinointirahoja käytettiin, siis tämä on oma mielipide, muuhunkin kuin siihen, mihin niitä oli tarkoitus siinä markkinointiosuuskunnassa käyttää. Eli haettiin yrittäjiä yrittäjien rahoilla, kun olis pitänyt hakea asiakkaita.

Sopimuksessa sanotaan, että markkinointimaksut ohjataan markkinointiosuuskunnalle. Kylmäkoskelle paljastui, ettei osuuskuntaa ollut.

Pihlainen
– Ihan hyvin vois sanoo perustellusta syystä. Kun ketju oli pieni, niin tämmösen osuuskunnan hallinnointi oli kallista ja tämän vuoksi me päätettiin siirtää osuuskunnan perustamista. Tästä kerrottiin kyllä yrittäjille, yrittäjät olivat tietosia.

– Minne nuo markkinointimaksut sitten menivät, kun sitä osuuskuntaa ei, ei ollu?

Pihlainen
– No, meillä oli erillinen kirjanpito tästä ja tää toimi Kotirinki Oy:n alla.

16 Kotiringin yrittäjää eli lähes kaikki, kantelivat Suomen Franchising-Yhdistyksen eettiselle lautakunnalle markkinointisuuskunnan puuttumisesta sekä X-Booker -kytkennästä.

Suomen Franchising-Yhdistys on franchisingantajien eli emoyhtiöiden edunvalvontajärjestö. Se on määritellyt alalle hyvän franchisingtavan. Eettisessä lautakunnassa on niin emoyhtiöiden kuin yrittäjienkin edustus. Puheenjohtajana toimii juridiikan ammattilainen.


Lautakunnan lausunnossa todetaan, että mm. markkinointiosuuskunnan perustamatta jättäminen oli hyvän franchisetavan vastaista.
Kotirinki perusti markkinointiosuuskunnan.

Pihlainen
– Totta totta kai me ollaan otettu opiks ja, ja suurin asia, mitä me ollaan tässä lähdetty tekemään, niin on, on vuorovaikutus.

Leena Kylmäkoski
– Sen jälkeen ku lausunto tuli, niin selvästi oli, että niitä sääntöjä ei oltu noudatettu, niin minä purin sen jälkeen oman sopimuksen.

Franchisingala janoaa kasvua ja toimintamallia halutaan levittää yhä laajemmalle. Suomen Franchising-Yhdistys palkitsee vuosittain omia jäseniään. Tänä vuonna innovatiivisimmasta ketjuideasta palkittiin ketju, jolla oli palkitsemishetkellä kaksi yrittäjää. Toinen näistä UPM Silvestan metsäyrittäjistä on mänttäläinen Johannes Kivelä.

Johannes Kivelä
– Tällä tavalla pystyy ainakin varmistamaan tässä tämän oman työllisyystilanteensa todella hyvin tällä franchise-yrittämisellä.

Mitkä olivat niitä asioita, joita pohdit erityisesti?
– No lähinnä tämä hinnoittelupuoli, että tuleeko tässä pärjäämään samalla tavalla kuin jos olisin normaaliyrittäjä.

Franchising-yhdistyksen teettämän tutkimuksen mukaan neljä viidestä ketjujohtajasta ilmoitti kasvattavansa ketjunsa yksiköiden määrää seuraavan puolentoista vuoden aikana. Alalle tarvittaisiin lähes tuhat uutta yrittäjää. Samalla ketjut arvioivat tarvitsevansa lähes 6000 uutta työntekijää. UPM Silvestakin rekrytoi parhaillaan uusia yrittäjiä.

Onko franchising-yrittäminen sitten ainoa tapa nykyään saada töitä UPM:ltä?

Kivelä
– Ei. Ei tällä hetkellä. Tulevaisuus voi olla eri asia, että kun mennään vuosia eteenpäin ja franchising-yrittäjiä enemmän ja enemmän rekrytoidaan ja silloin voi olla asia toinen, mutta.

Mikko solmi Kotipizzan kanssa 10 vuoden sopimuksen. Jos hän olisi päättänyt sopimuksen yksipuolisesti, olisi siitä langennut 30 000 euron sopimussakko. Kotipizzan varatoimitusjohtajan mielestä sopimuksesta pääsee irti helposti.

Vesa Pollari
– Franchisinglisenssi on myytävää tavaraa, eli yrittäjä voi asettaa sen myyntiin, myydä sen lisenssin ja myydä sen kaluston ja jäljellä olevan sopimusajan. Ja pääsee sitä kautta sitten lähtemään. Tietysti meidän pitää hyväksyä se uus yrittäjä, sitä ei voi myydä suoraan kenelle tahansa vaan sitten yrittäjä hankkii ostajakandidaatin ja sen jälkeen lähtee tää meidän normaali rekrytointikierros käyntiin tämän ihmisen kohdalta.

MOT tapasi myös toisen Kotipizza-yrittäjän, Petrin. 100 000 euron sopimussakon pelossa hän haluaa esiintyä tunnistamattomana. Kotipizza asettaa salassapitovelvollisuuden rikkomuksesta sadan tuhannen euron sakkomaksun. Miksi maksu on niin kova?

Pollari
– Sen takia että sitä salassapitovelvollisuutta ei rikottaisi.

Rudanko
– Sopimussakon määrä tässä tapauksessa on minusta melkein ihan suoraan voisi sanoa, että se on kohtuuttoman suuri.

Petri tietää, ettei liikepaikan myynti ole näin yksinkertaista.

"Petri"
– Ne purkupykälät näin yrittäjän näkökulmasta ei oo kovin edulliset.
– Myyvän yrittäjän täytyy maksaa 4 000 euron maksu Kotipizza Oyj:lle uuden yrittäjän kouluttamisesta. Sekä rekrytoinnista 2 000 euron maksu plus alv näihin päälle vielä eli puhutaan noin 8000 euron lisälaskusta siihen myymisprosessiin ja yleensä kun yrittäjä myy, niin hän on jo jollain lailla taloudellisesti huonossa asemassa, niin se ei ainakaan helpota sitä kaupantekoa.

Vesa Pollari
– Me on tehty sopimus tietyksi aikaa ja jos siitä vanha yrittäjä lähtee kesken kaiken, niin se aiheuttaa ylimääräsiä kustannuksia.

Mika Tuunanen
– En pitäisi kovin kohtuullisena kyllä tuota ehtoa. Hyvin omituinen, hyvin omituinen tilanne. Koska franchiseottaja, tämä yrittäjä ketjuun liittyessään maksaa aina liittymismaksun ja liittymismaksu sisältää tämän perehdytyksen ja koulutuksen, ei se ole sen edeltävän yrittäjän tehtävä.

Jos yrittäjä sairastuu ammattitautiin, joka estää myymälässä työskentelyn, on toiminnan myyminen silloinkin ainoa keino päättää sopimus.
Tällaisista ammattitautitapauksista Kotipizza on kiistellyt 2000-luvulla hovioikeutta myöten.

Petri
– Tämä mikroyrittäminen kun perustuu siihen vahvaan omaan työpanokseen, millä niitä kuluja hallitaan enimmillään ja kun sä et siellä myymälässä voi olla, palkkakulut välttämättä nousee ja yritys ajautuu sitä myöten alas pikkuhiljaa ja sopimusehdoissa tällä hetkellä ei ole pykälää jonka mukaan tällä verukkeella niin pääsisi pois.

Petri
– Kun asiat menee niin sanotusti mallikkaasti, eli maksut on ajallaan ja myymälä on siisti ja kaikki on kunnossa, niin kyllä silloin selkään taputtelijoita riittää. Mutta sitten kun mennään toiseen suuntaan, niin kohtelu muuttuu aivan totaalisesti.

Vesa Pollari
– Aikalailla väitän päinvastasta. Eli jos nyt katsoo noitten aluepäälliköitten töitä, niin ikävä kyllä aluepäälliköt käy harvemmin semmosissa myymälöissä missä menee hyvin, koska ne tietää että kaikki siellä rullaa ja sitten taas kun jossain on vaikeuksia, niin siellä käydään tarvittaessa vaikka viikottain.

Petri
– Viime kädessä syyllistetään, se on se suurin ongelma.

Franchiseyrittäjät jäävät ongelmineen monasti yksin. Yrittäjillä ei ole omaa edunvalvontaa. Kun Franchise-yhdistyksen eettinen lautakunta käsitteli Kotiringin asiaa, oli toimitusjohtaja Veli-Pekka Pihlainen samaan aikaan Suomen Franchising-Yhdistyksen puheenjohtaja. Eettisen lautakunnan päätökset olivat olleet luettavissa yhdistyksen internetsivuilta. Kotirinkiä koskeva lausunto kuitenkin poistettiin sivuilta. Samoin vanhatkin lausunnot.

Miksi?
– No, tähän on hyvin selkee peruste, eli eettisen lautakunnan, kun on nää lausunnot, niin ne on tarkotettu ohjaamaan franchising -toimintaa ja eivät leimaamaan kenenkään toimintaa. Tässäkin tapauksessa tätä käytettiin väärin, eli tää liitettiin nettiin, tänne sosiaalisen median eri paikkoihin, ja vääristeltiin sen sanomaa. Tässä oli nyt nimenomaan tarkotus, että opitaan ja pyritään parantamaan toimintatapoja ja tällä tavalla se ei toteutunu.

Eettiselle lautakunnalle tulee kanteluita harvoin. Tapauksia on kerran vuodessa tai joka toinen vuosi.

Rudanko
– Minusta se todennäköisemmin kertoo siitä, että sieltä ei uskota saatavan niin kun todellista apua oikeudellisiin riitoihin.

Leena Kylmäkoski
– Se oli pitkä ja kallis prosessi. Kokonaiskustannukset oli yli 10 000 eurossa. Lausunnon pyytäminen ei ole mikään pieni asia, että ku yrittäjää harmittaa, niin voisi sellaisen lausunnon tehdä, koska se pitää hyvin huolella valmistella.

Yritysjuridiikan professorin mielestä alan itsesäätelyssä on ongelmia.

Rudanko
– Tämä sopimushan heijastelee juuri näitä yleisiä käytäntöjä. Niitten kohtuullisuudesta esimerkiksi verrattuna johonkin muun alan käytäntöihin voidaan keskustella. Ja sanoisin sen, että ehkä alan toimijoita edustava tällainen itsesääntelyinstanssi ei kovin helposti niin kun tunnista tai halua tunnistaa sellasia sisään rakennettuja alan kohtuuttomuuksia.

Eettinen lautakunta antaa vain suosituksia. Mistä pienyrittäjä voi saada apua, jos tilanne menee huonoksi?

Rudanko
– Ei mistään. Siinä on sitten kyllä oikeussaajajärjestelmässä aukko.

Monissa franchisesopimuksissa määrätään, että riidat käsitellään välimiesoikeudessa.

Rudanko
– Haittapuolina on kalleuden lisäksi, ehkä se, että jos sopimusosapuolten voimasuhteet on hyvin erilaiset, tällanen ehto välimiesmenettelyn käyttämisestä voi kyllä kääntyä sitä heikompaa osapuolta vastaan. Yritykset ovat tarkkoja maineestaan ja riitatapauksia yritetään myös sopia.

Miten Kotirinki suhtautuu yhtiöstä jo pois lähteneiden ja yhtiössä vielä olevien yrittäjien yhteydenpitoon?

Pihlainen
– Ei me oo siihen otettu kantaa.

-Mä olen saanu viestiä siitä, että te kieltäisitte yhteydenpidon?

– No, voisinko mä nähdä ne viestit, ei, ei oo mulla semmosta tietoo, koska me ei oo sitä kielletty.

Leena Kylmäkoski
– Tuntuu käsittämättömältä, että tämä ala on sellainen, että voidaan rajoittaa sitä kenen kanssa ollaan kanssakäymisissa Suomessa. Liikesalaisuudet on niin isoja, että sen varjolla voidaan tehdä sellaisia asioita, käymään sananvapauden päälle.

Kotipizzalla on jo lähes 300 liikepaikkaa. Samalla paikkakunnalla voi olla lähekkäin useita Kotipizzamyymälöitä

Petri
– Se menee sitten ketjun sisäiseksi kilpailuksi.

Mika Tuunanen
– Se kannibalismi ei ole kenenkään edun mukaista, jos yrittäjät, oman ketjun yrittäjät, kilpailevat keskenään ja pienentävät kakkua. Eli silloin voidaan ajatella niin, että franchise-antaja on kyllä epäonnistunut tässä markkinoiden lohkomisessa.

Vesa Pollari
– Sillon jos se verkosto on rakennettu oikein niin ei se oo kannibalismia, et ei se sillon syö...

– Onko Kotipizzan etu se, että näitä myymälöitä on paljon suhteessa muihin kilpailijoihin?
Peittoa halutaan lisää kyllä, koska mitä enemmän Kotipizzan logo näkyy niin sitä parempi se on kaikille.

Petri
– Oman käsitykseni mukaan pahimmillaan on jouduttu sulkemaan myymälöitä ja yrittäjät joutuneet sitten lopettamaan toimintansa.

Vesa Pollari
– Kotipizza myymälöitä mahtuu noin 500 Suomeen.

Leena Kylmäkoski toimii nyt itsenäisenä siivousalan yrittäjänä.Toiko ketju jotakin sellaista, mitä kaipaat?

Leena
– Ei oikeastaan. Nyt pystyn tekemään paljon erilaisempia ratkaisuja ja siitä ei tarvitse maksaa semmoisia lisenssimaksuja kuin ketjulle.

Mikko on puolestaan tähän mennessä saanut perintäyhtiöltä 70 000 euron laskun. Lisäksi hän on sopinut Finnveran kanssa 35 000 euron takaisinmaksusta.

– Mitä olet menettänyt?
– Mä menetin. Multa varmaan lähtee asunto alta.