Heidi Sommar
Yle
Vuonna 1997 tehdyssä reportaasissa pureudutaan nuorten ongelmiin laman jälkeisinä vuosina. Nuorisotyöntekijät olivat huolissaan nuorten ongelmien sysäämisestä ammattilaisille ja peräänkuuluttivat turvallista aikuisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Ohjelmassa haastatellut nuorisotyöntekijät ovat huolissaan kasvatuksen suuntauksesta, jossa vastuu lykätään ammattilaisille. Lisäksi ammattilaistenkin resursseista tingitään. Viime lama pisti monen lapsen elämän sekaisin yhtä aikaa kotona sekä päivähoidossa tai koulussa.
Perheenisä kertoo vanhempainillasta, jossa 300 vanhempaa vaati hädissään rehtorilta, huumetyöntekijältä ja poliisilta toimia lasten huumeiden käytön ehkäisemiseksi. Vaatimus viranomaisten lisäämisestä sai isän miettimään, missä on aikuisten yhteisöllinen voima ja miksi vastuu ulkopuolistetaan.
"Koti, uskonto, isänmaa" -ajattelun vanhentuessa jokainen valitsee arvonsa yhä vapaammin itse, samalla epävarmuus lisääntyy, toteaa tutkija Kirsti Lonka. Nuorisotyöntekijöiden haastatteluissa korostuu nuorten tarve läsnäoleviin aikuisiin. Nuoret tarvitsevat heidän mielestään "tukevasti seisovia seiniä, joita vastaan voi turvallisesti kapinoida".
Ohjelmassa nostetaan esiin myös aikuisten lapsilleen välittämät arvot. Äidin salaisella miesystävällä taikka isän loputtomilla ylitöillä on suurempi merkitys nuoren maailmankuvaan kuin moraalisaarnoilla.
Vuoden kasvattajana palkittu Olavi Sydänmaanlakka Aseman Lapset ry:stä kiteyttää: "Ei tarvittais kuin pieni muutos aikuisissa, niin se olis iso muutos nuorissa".
Reportaasin nimi "Wegeliuksen – Sundqvistin ajan perilliset" viittaa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin (SKOP) entiseen pääjohtajaan Christopher Wegeliukseen sekä STS-Pankin pääjohtajana ja SDP:n puheenjohtajana laman aikana toimineeseen Ulf Sundqvistiin.
