Voimauttava valokuva – matka kohti omaa hyväksyvää katsetta

Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä terapeuttisesti suuntautunut sosiaalipedagoginen menetelmä. Vaikka välineenä on valokuvaus, ei kysymys ole varsinaisesti valokuvaamisesta, vaan näkemisen ja katsomisen tavasta. Menetelmä on jo muutaman vuoden ollut käytössä Oulun Tyttöjen talolla, joka on kohtaamispaikka tytöille ja nuorille naisille.

– Median ja ympäristön luoma ulkonäköpaine on valtava. Tytöt oireilevat monin tavoin. On syömishäiriöitä, masennusta ja ahdistusta. Tytöstä naiseksi kasvaminen on haasteellista aikaa eikä sitä helpota median luoma kuva tietynlaisesta ihanneulkonäöstä, ohjaaja Maarit Saarnivala Oulun Tyttöjen talolta kertoo.

Saarnivala on vetänyt jo useita Maailman ihanin tyttö -projekteja. Menetelmässä käytetään valokuvaustilannetta, omakuvia ja arjen teemojen tavoitteellista valokuvaamista. Ne ovat välineitä, joiden tavoitteena on ihmissuhteiden lähentäminen sekä vuorovaikutuksen ja oman itsetuntemuksen parantaminen.

– Prosessi on pitkä ja saattaa kestää yli vuoden. Siinä kartoitetaan omaa elämää lapsuudesta aina siihen hetkeen, missä juuri nyt ollaan menossa. Matka omaan itseen on hyvin herkkä ja joskus kivuliaskin prosessi. Sen aikana kerätään voimavaroja ja pohditaan omia rooleja, jotka tulevat esiin kuvia katsomalla.

Valokuvaamisen arkikäytäntöön liittyy ajatus; se, mikä on kuvattu, on muistamisen arvoista ja arvokasta. Käänteisesti taas voidaan ajatella, että ne asiat ja ihmiset, joita ei ole kuvattu, eivät ole niin tärkeitä.

– Se on hyvin pysäyttävä kokemus. Huomata yhtäkkiä, että minua ei ole kuvattu, en siis ole ollut valokuvauksen arvoinen. Perheen ja työyhteisön sisällä kuvilla rakennetusta yhteisestä tarinasta voikin tulla vertailun ja arvottamisen väline; onkohan toista sisarusta kenties rakastettu enemmän tai työyhteisössä joku toinen on tärkeämpi kuin minä. Onneksi tilanne voidaan lavastaa ja se on sitä korjaavaa ja eheyttävää työtä, minkä tämä prosessi mahdollistaa, Saaarnivala pohtii.

Kohti hyväksyvää katsetta

Omakuvien avulla menetelmässä tutkitaan omaa identiteettiä, rooleja sekä opetellaan katsomaan omaa itseään lempeämmin. Omakuva tavoittaa paljon enemmän kuin ulkoisen ulkonäön tai pinnan. Ihminen näkee kuvassa sen, kuinka hän katsoo itseään.

– Tämä kuva on minulle tärkeä. Se on tärkeä siksi, että se on otettu metsässä, joka on minulle lapsuudesta saakka ollut tärkeä paikka. Paikka, jossa voin hiljentyä ja pysähtyä. Mielestäni kuva myös viestittää tietynlaisesta seesteisyydestä, projektissa mukana ollut Sari Haataja pohdiskelee katsoessaan albumikuviaan.

Voimauttavassa valokuvassa kuvaaja ei määrää, missä ja millä tavalla kuvattavan pitää olla vaan kuvattava itse kertoo, missä ja millaisena hän haluaa tulla kuvatuksi.

– Luonto on monelle juuri se paikka, missä valokuvia halutaan ottaa. Luottamus ohjaajan ja kuvattavien välille rakentuu pikkuhiljaa. Voimautuminen lähtee aina itsestä, toinen ei voi voimauttaa toista, Maarit Saarnivala kertoo.

– Ehkä tämä projekti on auttanut minua olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja auttanut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Tämä on ollut monella tapaa hyvin mielenkiintoinen matka, kertoo puolestaan Susanna Immonen.

– Kuva on pysähtynyt hetki. Se on täynnä tunnetta ja täynnä muistoja. Se on myös todiste niistä ihanista asioista, joita jokaisessa on, Saarnivala kuvaa.

Tyttöjen asut ja kuvien maailma suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä. Saarnivala on ollut kuvattavien kanssa monenlaisissa paikoissa. Usein käytetään apuna myös fantasia-asuja.

– Fantasiavaatteiden käyttö antaa hetkeksi mahdollisuuden olla jotain muuta. Rikkoa totunnaisuuden rajoja ja omia perinteisiä rooleja. Se antaa mahdollisuuden olla prinsessa tai metsän keijukainen edes yhden päivän elämässä. Siis mahdollisuuden olla se maailman ihanin tyttö, poika tai puoliso!

Lisätietoa:

Voimauttava valokuva
Oulun Tyttöjen Talo

Toimittaja: KARIN MARIOLA