Hyppää pääsisältöön

Tämä on rakkautta!

Kuva: Stock.xchng.com

Espanjalaisia pidetään intohimoisina rakastajina ja romantiikan puolestapuhujina. Katukuvaan se ei välity. Näen nuoria ja vanhoja pareja, ja kaikki näyttävät tasaisen asiallisilta. Ei käsi kädessä kulkevia pareja, ei kuhertelevia teinejä, ei julkisia huomionosoituksia. Alan jo miettiä, onko kaikki romantiikka ja rakkaus tuomittu arkistumaan arjen paineissa.

Sitten tapaan Miguelin. Hän istuu viereeni yhteisten tuttujen esittelemänä ja alkaa puhua. Ensisilmäyksellä hän näyttää minusta aivan lapsuuden pelikonsolien Mario Bros -sankarilta, hassulta mieheltä tiukoissa farkkuhaalareissa, mutta miten isoja asioita hän onkaan muutamina yhdessä vietettyinä viikonloppuina elämästä puhunut! Hän puki minulle viimein sanoiksi sen, mitä on rakkaus.

 

Kumppani on elämän tärkein aarre!

Miguel puhuu mielellään rakkaudesta. Se on hänelle elämän kantava voima. Eikä hän kiertele tai kaartele – se on joko-tai, kun rakastaa oikeasti.

Oman englantilaisen amorinsa nelikymppinen latinomies löysi 21 vuotta sitten. Liitto on kestänyt kulttuurierojen lisäksi paljon muitakin haasteita – Miguel on tutkija ja hänen miehensä on professori. Molemmat ovat tehneet uraa ja molemmat ovat joustaneet vuorollaan. Pariskunta asui ensin Equadorissa, sitten vuosikausia Skotlannissa ja Belgiassa. Nyt he ovat viettäneet kaksi vuotta Espanjassa, koska Miguelin puolisolle tarjottiin täältä hyvää työpaikkaa.

Jos et ole valmis taistelemaan ja tekemään kaikkeasi toisen puolesta, se ei ole vaivan arvoista.
Jos et ole valmis taistelemaan ja tekemään kaikkeasi toisen puolesta, se ei ole vaivan arvoista. Minä olen nyt laittanut urani sivuun, jotta voimme elää yhdessä. Seuraavaksi on ehkä hänen vuoronsa, suunnitelmistamme riippuen.

Miguelin ja hänen kumppaninsa elämäntavat eroavat: toinen tekee päivävuoroa, toinen on yöeläjä. Toinen rakastaa oopperailtoja, toinen tanssii salsaa. Toinen on älykkö, toinen puhuu syvällä tunteella. Molemmilla on kodissa omat huoneensa, mutta pariskuntaa yhdistää uskollinen rakkaus ja sarkastinen huumorintaju.

Vaikka tähän parisuhteeseen kuuluu vapaus tulla ja mennä, yhdentekeviä toisen tekemiset eivät toiselle ole.

– Hän tekee asioita, joista hän pitää, ja minä teen asioita, joista minä pidän. Jos en rakastaisi häntä sellaisena kuin hän on, meillä ei olisi mitään. Ja päinvastoin. Mutta sinä päivänä, kun hän asettaa jonkun asian minua tärkeämmäksi, meidän suhteemme on ohi. Kumppanin on oltava elämäsi tärkein asia!

Kuulostaa kliseiseltä. Mutta Miguelin kodissa ei tapella menoista, ei yhteisistä eikä omista. Molemmilla on vapaus kasvaa rinnakkain.

Näen heidät eräänä päivänä kahvilassa. Molemmat ovat syventyneet omaan työhönsä – he kirjoittavat yksin, mutta yhdessä. Päätän olla häiritsemättä heitä.


Rakkaus on kärsivällinen

Miguelin mielestä todellista rakkautta on toisen huomioiminen pyytämättä pienissä asioissa.

Kumppanini juo aamuisin teetä ja jättää aina pöytään teemukin jäljet. Mutta minä en sano siitä mitään. Hän ei tee sitä tahallaan enkä minä valita siitä. Se on rakkautta!
- Kumppanini juo aamuisin teetä ja jättää aina pöytään teemukin jäljet. Mutta minä en sano siitä mitään. Hän ei tee sitä tahallaan enkä minä valita siitä. Se on rakkautta! Kun minä teen ruokaa, maustan ruuan hänen makunsa mukaan. Eikä hän koskaan narise, vaan tiskaa tiskit ennen kuin ehdin huomauttaa asiasta. Se on rakkautta. Kun hän käy kaupassa, hän ostaa aina tiettyä suklaata ja niitä hedelmiä, joista minä pidän, vaikka hän ei syö niitä itse. Se on rakkautta!

Jos toinen ei huomioi, se merkitsee Miguelin mielestä sitä, ettei hän ajattele tarpeeksi.

Mitä kauemmin istun Miguelin kanssa hänen terassillaan Alicanten kattojen yllä, sitä enemmän ymmärrän hänen filosofiaansa. Hänen kodissaan asuu rakkaus, joka ei pakota, vaan on kärsivällinen ja kestävä. Juuri sellainen, joka jatkuu läpi elämän.


Pue se itsellesi
sanoiksi: ”Tämä on rakkautta!”

Rakkaus on pieniä arkisia tekoja. Nyt kiinnitän kadulla huomiota siihen, kuinka vanha mies odottaa vaimoaan liikennevaloissa, jotta tämän ei tarvitse kulkea tien yli yksin. Supermarketissa perheenäidin käsi hipaisee ohimennen aviomiehen poskea, juuri ennen kuin miehelle käy käsky hakea kaksi litraa maitoa. Nuori mies nostaa isoäitinsä matkalaukun bussin tavaratilaan tämän huomaamatta.

Jokainen on varmasti samaa mieltä siitä, että pyyteetön huomioiminen ja pienien palvelusten tekeminen kuuluvat automaattisesti rakkauteen. Mutta aina ei arjessa jaksa tai muista arvostaa ja huomioida toista tarpeeksi. Toisen huomaamattomuus tai vastaavasti jatkuva pikkuasioista huomauttelu suututtaa.

Muistutus rakkaudesta on tarpeen. Eikä tämä koske vain parisuhdetta, vaan kaikkia, joista välitämme ympärillämme.

Kun puen huomioimisen itselleni sanoiksi ”Tämä on rakkautta!”, jaksan pikkutunneilla väsyneenäkin nostaa läppärini pois kahvipöydältä ja siivota kaikki paperini siistiin kasaan ennen nukkumaanmenoa. Vaikka se on minusta aivan turhaa, tiedän, että sen tekemättä jättäminen ärsyttää muita aamulla. Joten teen niin tänäkin iltana. Se on rakkautta.

Kerron tarinan vanhemmilleni, kun ajamme kohti heidän kotiaan Ciudad Quesadassa. Matkalla on jyrkkä mäki ja mäessä kuoppa. Joka kerta äitini käskee isääni jarruttamaan, ja joka kerta isäni ärtyy turhasta huomautuksesta. Kerron heille Miguelista ja siitä, mitä tuo mies Equadorista ajattelee rakkaudesta. Seuraavalla kerralla, kun auto lähestyy perheriidan paikkaa, äitini ei sano mitään, ja isäni jarruttaa vauhdin tavallista hitaammaksi. He vilkaisevat toisiaan. Molemmat tietävät - se on rakkautta!

Linkit:

Linda Lappalainen

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.