Hyppää pääsisältöön

Tämä on rakkautta!

Kuva: Stock.xchng.com

Espanjalaisia pidetään intohimoisina rakastajina ja romantiikan puolestapuhujina. Katukuvaan se ei välity. Näen nuoria ja vanhoja pareja, ja kaikki näyttävät tasaisen asiallisilta. Ei käsi kädessä kulkevia pareja, ei kuhertelevia teinejä, ei julkisia huomionosoituksia. Alan jo miettiä, onko kaikki romantiikka ja rakkaus tuomittu arkistumaan arjen paineissa.

Sitten tapaan Miguelin. Hän istuu viereeni yhteisten tuttujen esittelemänä ja alkaa puhua. Ensisilmäyksellä hän näyttää minusta aivan lapsuuden pelikonsolien Mario Bros -sankarilta, hassulta mieheltä tiukoissa farkkuhaalareissa, mutta miten isoja asioita hän onkaan muutamina yhdessä vietettyinä viikonloppuina elämästä puhunut! Hän puki minulle viimein sanoiksi sen, mitä on rakkaus.

 

Kumppani on elämän tärkein aarre!

Miguel puhuu mielellään rakkaudesta. Se on hänelle elämän kantava voima. Eikä hän kiertele tai kaartele – se on joko-tai, kun rakastaa oikeasti.

Oman englantilaisen amorinsa nelikymppinen latinomies löysi 21 vuotta sitten. Liitto on kestänyt kulttuurierojen lisäksi paljon muitakin haasteita – Miguel on tutkija ja hänen miehensä on professori. Molemmat ovat tehneet uraa ja molemmat ovat joustaneet vuorollaan. Pariskunta asui ensin Equadorissa, sitten vuosikausia Skotlannissa ja Belgiassa. Nyt he ovat viettäneet kaksi vuotta Espanjassa, koska Miguelin puolisolle tarjottiin täältä hyvää työpaikkaa.

Jos et ole valmis taistelemaan ja tekemään kaikkeasi toisen puolesta, se ei ole vaivan arvoista.
Jos et ole valmis taistelemaan ja tekemään kaikkeasi toisen puolesta, se ei ole vaivan arvoista. Minä olen nyt laittanut urani sivuun, jotta voimme elää yhdessä. Seuraavaksi on ehkä hänen vuoronsa, suunnitelmistamme riippuen.

Miguelin ja hänen kumppaninsa elämäntavat eroavat: toinen tekee päivävuoroa, toinen on yöeläjä. Toinen rakastaa oopperailtoja, toinen tanssii salsaa. Toinen on älykkö, toinen puhuu syvällä tunteella. Molemmilla on kodissa omat huoneensa, mutta pariskuntaa yhdistää uskollinen rakkaus ja sarkastinen huumorintaju.

Vaikka tähän parisuhteeseen kuuluu vapaus tulla ja mennä, yhdentekeviä toisen tekemiset eivät toiselle ole.

– Hän tekee asioita, joista hän pitää, ja minä teen asioita, joista minä pidän. Jos en rakastaisi häntä sellaisena kuin hän on, meillä ei olisi mitään. Ja päinvastoin. Mutta sinä päivänä, kun hän asettaa jonkun asian minua tärkeämmäksi, meidän suhteemme on ohi. Kumppanin on oltava elämäsi tärkein asia!

Kuulostaa kliseiseltä. Mutta Miguelin kodissa ei tapella menoista, ei yhteisistä eikä omista. Molemmilla on vapaus kasvaa rinnakkain.

Näen heidät eräänä päivänä kahvilassa. Molemmat ovat syventyneet omaan työhönsä – he kirjoittavat yksin, mutta yhdessä. Päätän olla häiritsemättä heitä.


Rakkaus on kärsivällinen

Miguelin mielestä todellista rakkautta on toisen huomioiminen pyytämättä pienissä asioissa.

Kumppanini juo aamuisin teetä ja jättää aina pöytään teemukin jäljet. Mutta minä en sano siitä mitään. Hän ei tee sitä tahallaan enkä minä valita siitä. Se on rakkautta!
- Kumppanini juo aamuisin teetä ja jättää aina pöytään teemukin jäljet. Mutta minä en sano siitä mitään. Hän ei tee sitä tahallaan enkä minä valita siitä. Se on rakkautta! Kun minä teen ruokaa, maustan ruuan hänen makunsa mukaan. Eikä hän koskaan narise, vaan tiskaa tiskit ennen kuin ehdin huomauttaa asiasta. Se on rakkautta. Kun hän käy kaupassa, hän ostaa aina tiettyä suklaata ja niitä hedelmiä, joista minä pidän, vaikka hän ei syö niitä itse. Se on rakkautta!

Jos toinen ei huomioi, se merkitsee Miguelin mielestä sitä, ettei hän ajattele tarpeeksi.

Mitä kauemmin istun Miguelin kanssa hänen terassillaan Alicanten kattojen yllä, sitä enemmän ymmärrän hänen filosofiaansa. Hänen kodissaan asuu rakkaus, joka ei pakota, vaan on kärsivällinen ja kestävä. Juuri sellainen, joka jatkuu läpi elämän.


Pue se itsellesi
sanoiksi: ”Tämä on rakkautta!”

Rakkaus on pieniä arkisia tekoja. Nyt kiinnitän kadulla huomiota siihen, kuinka vanha mies odottaa vaimoaan liikennevaloissa, jotta tämän ei tarvitse kulkea tien yli yksin. Supermarketissa perheenäidin käsi hipaisee ohimennen aviomiehen poskea, juuri ennen kuin miehelle käy käsky hakea kaksi litraa maitoa. Nuori mies nostaa isoäitinsä matkalaukun bussin tavaratilaan tämän huomaamatta.

Jokainen on varmasti samaa mieltä siitä, että pyyteetön huomioiminen ja pienien palvelusten tekeminen kuuluvat automaattisesti rakkauteen. Mutta aina ei arjessa jaksa tai muista arvostaa ja huomioida toista tarpeeksi. Toisen huomaamattomuus tai vastaavasti jatkuva pikkuasioista huomauttelu suututtaa.

Muistutus rakkaudesta on tarpeen. Eikä tämä koske vain parisuhdetta, vaan kaikkia, joista välitämme ympärillämme.

Kun puen huomioimisen itselleni sanoiksi ”Tämä on rakkautta!”, jaksan pikkutunneilla väsyneenäkin nostaa läppärini pois kahvipöydältä ja siivota kaikki paperini siistiin kasaan ennen nukkumaanmenoa. Vaikka se on minusta aivan turhaa, tiedän, että sen tekemättä jättäminen ärsyttää muita aamulla. Joten teen niin tänäkin iltana. Se on rakkautta.

Kerron tarinan vanhemmilleni, kun ajamme kohti heidän kotiaan Ciudad Quesadassa. Matkalla on jyrkkä mäki ja mäessä kuoppa. Joka kerta äitini käskee isääni jarruttamaan, ja joka kerta isäni ärtyy turhasta huomautuksesta. Kerron heille Miguelista ja siitä, mitä tuo mies Equadorista ajattelee rakkaudesta. Seuraavalla kerralla, kun auto lähestyy perheriidan paikkaa, äitini ei sano mitään, ja isäni jarruttaa vauhdin tavallista hitaammaksi. He vilkaisevat toisiaan. Molemmat tietävät - se on rakkautta!

Linkit:

Linda Lappalainen

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Keskustele metsien hiilinieluista

    Miten voimme lisätä Suomen hiilinieluja?

    Voiko Suomi samaan aikaan sekä satsata biotalouteen että kasvattaa metsien hiilinieluja? Miten Suomen sinun mielestäsi pitäisi hoitaa metsiään?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.

  • Keskustele metsien hiilinieluista

    Miten voimme lisätä Suomen hiilinieluja?

    Voiko Suomi samaan aikaan sekä satsata biotalouteen että kasvattaa metsien hiilinieluja? Miten Suomen sinun mielestäsi pitäisi hoitaa metsiään?

  • ”Jos Akseli Gallen-Kallela eläisi, hän maalaisi Teidät”, sanoi rouva Aivi Sirén Ruoveden taiteilijakodissa, kun Esa Kallion tuohihatussaan näki

    Kotiseutuhistorian tuntija Esa Kallio vaalii vanhoja taloja.

    Orivedellä asuva monipuolinen kulttuuripersoona Esa Kallio tuntee Tuusulan Rantatien taiteilijakohteet kuin omat taskunsa. Aleksis Kivi, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt ovat Esa Kallion taidesuosikkeja. Myös Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa hän on vieraillut usein. Esa Kallio kunnostaa vanhoja taloja, toimii puutarhurina ja tekee itsekin taidetta.

  • Toivo runoa, jossa piilee yllätys

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelma toteuttaa yllättäviä runotoiveita. Haastamme sinut toivomaan runoa, joka yllättää: johon liittyy yllättävä tarina, rytmi, kielikuvia, aihe tai jonka mukana haluat lähettää yllättävän viestin maailmalle. Kenet sinä haluaisit yllättää runolla? Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma Yle Radio 1:ssä runon ja suven päivänä 6.7.

  • Suvi-Anne Siimekseltä!

    Kesäkuun vieraana Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes

    Miltä näyttää työeläkejärjestelmämme kestävyys? Entä mikä tekee Suvi-Anne Siimekselle kesän?

  • Työt Euroopan juutalaisten historia- ja holocaust-museoiden parissa pitävät professori Rainer Mahlamäen kiireisenä

    Arkkitehtuurin professori rakastaa monipuolista työtään.

    Arkkitehdin työ edellyttää kommunikointi- ja johtamiskykyä, sillä se on ennen kaikkea ryhmätyötä. Näin ajattelee pitkän uran tehnyt arkkitehti ja professori Rainer Mahlamäki. Viime vuosien mielenkiintoiset kansainväliset työt Euroopan juutalaisten historian ja holocaust museoiden myötä pitävät hänet kiireisenä.