Hyppää pääsisältöön

Inarinsaamelaisista tuli Inarinmaan vähemmistö

Inarijärven rannat autioituivat, ja ennen niin rikkaat vedet olivat köyhtyneet kaloista. Inarinsaamelaisten kohtaamia muutoksia kuvasi ensimmäinen inarinsaamenkielinen tv-dokumentti vuonna 1983.

Inarinsaamelaisten asutus Inarijärven ympäristössä on ikivanhaa. Samat suvut olivat vielä 1980-luvulla asuneet paikallaan satoja vuosia.

Suomalainen uudisasutus alkoi 1700-luvulla. 1980-luvulla suomalaiset ja pohjoissaamelaiset olivat jo Inarin (Aanaar) valtaväestöä. Viisikymmentä vuotta aiemmin Inarin kirkonkylä oli vielä ollut täysin saamelainen.

Nykyaika rajoittii mahdollisuutta perinteisiin elinkeinoihin. Ennen kuin Inarijärven vesiä alettiin 1940-luvulla säännöstellä voimalaitoksen takia, se antoi saalista sadoille kalastajille. Vaikka kalakantaa oli alettu elvyttää istutuksin, vuonna 1983 vain muutamat kalastajat saivat järvestä elantonsa.

Poronhoitajien murheena taas olivat avohakkuut, jotka puiden mukana hävittivät porojen syömän lupposammaleen. "Tuntureitahan ne ovat yrittäneet tehdä, mutteivät oikein osaa", tuumii nellimiläinen Antero Sarre.

Inarijärven ranta-asutukset olivat jääneet autioiksi ja tonteille nousi mökkikyliä. Entiset asukkaat muuttivat ainakin talviksi kyliin ja uudenaikaisiin taloihin, joissa oli helpompi asua. "Siellä on hyvä asua leskien seurassa", ilakoi Heikki Aikio.

Vain harvat sinnittelivät vielä paikoillaan. ”Täällä on niin hyvä kun ei ole kiire mihinkään”, vakuuttaa Sammeli Mattus Kessivuonosta.

Inarinkieli oli kuitenkin vielä monen äidinkieli, vaikkei sillä ollut painettu juuri muuta kuin hengellistä kirjallisuutta. Inarin parillakymmenellä inarinsaamen opiskelijalla ei ollut aineestaan oppikirjojakaan.

Opettaja Matti Morottajan mielestä inarinsaamelaiset eivät myöskään itse olleet erityisen vireitä ajamaan omia asioitaan. Heitä oli jo muinoin totutettu tottelemaan esivaltaa. "Inarinsaamelaiset ovat jo alun alkaen olleet niin kuuliaisia esivaltaa kohtaan, että heitä on suorastaan kehuttu siitä."

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • Muotihuumeita, matematiikan vaikeutta ja Tallinnan yöelämän saatananpalvojia – Nuorten uutisissa kaikki aiheet olivat "in"

    Nuorten uutisia esitettiin televisiossa vuosina 1993–1997

    Vuosina 1993–1997 televisiossa esitetty nuorten uutis- ja ajankohtaisohjelma N.Y.T. NYT – Nuorten uutiset toi tv-vastaanottimiin nuorten ilmiöitä laidasta laitaan sekä käsitteli niitä omalla suorasukaisella tyylillään. Ohjelman ankkureina toimivat toimittajat Heli Koskela ja Jani Juntunen.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto