Hyppää pääsisältöön

Sixtenin kappeli: käsikirjoitus


Sixten Korkman, pääjohtaja 1995-2005, EU:n ministerineuvosto:

”Oi poikani, jos tietäisit, kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan”.
(Axel Oxenstierna 1583-1654)


MOT-Tunnus


Kaunis sunnuntai-aamu Brysselissä. EU:n päämiehet, virkamiesarmeija, tuhatkunta toimittajaa ja turvamiestä viettävät päivää suljetussa tilassa aikaisesta aamusta myöhään yöhön. He ovat estämässä katastrofia.

Katastrofia, jonka syitä pitää hakea vuosien takaa.


MOT: Euro ja Sixtenin kappeli


Euro otettiin käyttöön vuosikymmen sitten. Tätä edelsi vuosien valmistelu, jossa Sixten Korkman oli keskeisesti mukana. Vuodesta 1995 vuoteen 2005 hän oli Brysselissä EU:n valtiovarainministerien neuvoston korkein virkamies.

Sixten Korkman:

Kaiken rehellisyyden nimissä on sanottava, että tällainen ymmärtämättömyys oli myöskin suurta. Silloin kun rahaliiton sääntöjä rakennettiin vuosina -95–98, ja itse seurasin kyllä hyvin, hyvin laajasti näitä keskusteluja, niin kai täytyy sanoa, että silloin jaksettiin käydä loputonta keskustelua vakaus- ja kasvusopimuksen yksityiskohdista, mutta ei esimerkiksi koskaan kysytty, että entäs jos kaikista yrityksistämme huolimatta se pettää ja joku maa ajautuu maksukyvyttömyyden partaalle, niin mitä sit tehdään. Sitä kysymystä kukaan ei koskaan kysynyt.



Peter Nyberg on tehnyt mittavan uran Suomen Pankissa, Kansainvälisessä Valuuttarahastossa ja Valtiovarainministeriössä. Hänestä katastrofin alkusävelet soitettiin jo 30 vuotta sitten.

Peter Nyberg, ylijohtaja 1998-2010, rahoitusmarkkinaosasto, Valtiovarainministeriö:

Se on, se on vuosikymmeniä sitten. Jo 80-luvulla, niin alkoi, alkoi velkaantuneisuus kasvaa sekä USA:ssa että tietenkin Japanissa, mutta myöskin Euroopassa, valtioiden ja yksityisten. 90-luvulla ja 2000-luvulla, niin lisääntyvästi rahoitusmarkkinaosapuolten käsitys riskeistä heikkeni. Eli ruvettiin uskomaan, että rahoitus-, rahoitusmarkkinoilla oli huomattavasti vähemmän riskejä kuin mitä oikeasti oli. Pankit tekivät näin, ylipäänsä sijoittajat tekivät näin, mutta myöskin valitettavasti keskuspankit ja valvojat, jotka viranomaisista olivat vastuussa siitä, että näin ei saisi tapahtua.



Nyt kun olemme antaneet Kreikalle, Irlannille ja Portugalille miljardipaketteja on hätkähdyttävää kuulla vallan keskiössä olleelta EU-virkamieheltä, ettei tällaista koskaan mietitty kun euroa suunniteltiin.

Sixten Korkman:

Siellä ei myöskään ymmärretty sitä, että kerta kaikkiaan voi käydä niin, että valtion velkapaperi ei ole täysin riskitön. Tää koskee oikeastaan kaikkea pankkisäätelyjäkin. Kyl täytyy sanoa, että siellä oli monta sellaista perustavaa laatua olevaa kysymystä, jota ei koskaan kysytty. Siellä kuitenkin siis satoja, tuhansia tunteja virkamiehet istuivat näissä komiteoissa. Erittäin hyvin koulutettuja, järkeviä, älykkäitä ihmisiä, jotka kävivät loputtomia keskusteluja ja kuitenkin monia olennaisia kysymyksiä jäi ikään kuin kysymättä ja käsittelemättä. Kait se on vain niin, että maailma on sillä tavalla monimutkainen, että matkan varrella pakostakin joudutaan oppimaan asioita ja niitä ei osata etukäteen ihan kaikilta osin nähdä.


Peter Nyberg:

Yksi myötävaikuttava syy oli tällainen talousteoriaan perustuva usko siihen tai teoria siihen, että rahoitusmarkkinat olivat tehokkaita, että pitkän päälle ne olivat vakaita ja rahoitus-, rahoituslaitokset tekivät oikeita päätöksiä niin kuin oman pääomansa, oman voittonsa varmistamiseksi. Kun kehitys jatkui tähän suuntaan eikä mitään tapahtunut, niin se tietenkin oli omiaan vahvistamaan uskoa siihen, että tämä todella oli oikein. Lisäksi tietenkin sekä politikoilla että yleisellä kansalla oli aika hyvät, aika hyvät päivät, oli hyvä elää niinä aikoina, kun kaikki, kun rahaa oli saatavilla.


Sixten Korkman:

Musta tuntuu, että siinä on kyllä sellainen aito ongelma, että virkamiesvalmistelussa, tää pätee niin kansallisella tasolla kuin Eurooppa-yhteydessäkin, niin voi helposti käydä niin, että nämä ihmiset tapaavat usein, ne istuu, vois sanoa noin kuvainnollisesti, huoneessa, josta ei ole ikkunoita ulospäin. Siinä syntyy sellainen oma subkulttuuri, jossa määrätyt asiat saavat ylikorostuneen merkityksen. Ne saattaa olla juridisia, ne saattaa olla menettelytapoihin liittyviä, mutta tavallaan siellä ei välttämättä tavallinen talonpoikaisjärki edes, puhumattakaan sitten tollainen tutkimuksellinen uteliaisuus ja ikään kuin kysymyksiä ei nosteta esille.


Kun tulee ulkopuolisena EU-huippukokoukseen kaikki näyttää juuri tällaiselta, alakulttuurilta.

Valtioiden päämiehet viettävät pitkää sunnuntaita yhdessä.

Jokaisella on kymmenisen virkamiestä tukenaan.

Kokouksesta raportoi tuhatkunta toimittajaa, joista tulee helposti osa tätä alakulttuuria

Huoneissa, joista ei ole ikkunoita ulospäin – pienoismaailmassa, jota kaikki pitävät pikkuhiljaa täysin normaalina.


Kun velkakriisiä ryhdyttiin ratkomaan muutama vuosi sitten, ei siis ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Piti improvisoida, paniikissa.

Nyt Saksa ja Ranska riitelevät ja sopivat asioista keskenään, muut maat ja EU-komissio yrittävät pysyä perässä.


Grafiikka


Pankkien tilasta tuli Euroopassa suuri huolenaihe, kun Yhdysvaltoihin iski pankkikriisi 2008.

EU:n pankkivalvojat aloittivat julkisten pankkien stressitestien teon.


Vuonna 2009 julkistettiin ensimmäinen stressitesti: KAIKKI KUNNOSSA

Vuonna 2010 julkistettiin stressitesti: KAIKKI KUNNOSSA

Heinäkuussa 2011 julkistettiin testi: KAIKKI KUNNOSSA

Sixten Korkman:

Tämähän on ollut niitä surkeimpia osia tätä tarinaa. Yhdysvalloissa Lehman Brothersin kaatumisen jälkeen tehtiin nopeasti pankkien stressitesti ja vaadittiin pankkeja muutaman kuukauden sisään pääomittamaan itsensä joko markkinoilta tai kääntymään sitten Treasuryn puoleen, josta oli sitten, ikävin ehdoin omistajien kannalta, saattavissa rahoitusta pääoman vahvistamiseksi. Euroopassa ei tehty mitään. Vaan sitten myöhään tehtiin sellainen pankkien stressitesti, joka jälkeenpäin arvioituna, kaikki ovat todenneet, että sehän oli silkkaa huijausta. Se oli merkityksetön siksi, että Saksa ja Ranska ja monet muut jäsenmaat sabotoivat, vastustivat ensin pitkään ja sabotoivat sitten sitä stressitestiä niin, että ne tulokset jäivät mitättömiksi, koska he eivät halunneet, että tunnustetaan, että heidän pankkijärjestelmissään on ongelmia.


EU:n pankkivalvoja EBA on vastaa pankkien stressitesteistä. Jukka Vesala on EU:n pankkivalvojan johtokunnassa.

Jukka Vesala, apulaisjohtaja, Finanssivalvonta:

Se ei siinä mielessä pidä paikkaansa, että pankkien tilanne kyllä avattiin nimenomaan tässä hyvin laajamittaisessa julkistamisessa, jossa jokaisen pankin osalta avattiin pankkien luottosalkkujen riskit ja myöskin yksityiskohtaisesti mihin maihin kyseinen pankki on sijoittanut, eli nämä valtiolaina riskit avattiin hyvin yksityiskohtaisesti ja sen pohjalta sitten jokainen markkinaosapuoli pystyi arvioimaan ne riskit, eli mitään tietoa ei piilotettu. Ja se että ei oletettu sitä että esim. Kreikka joutuu velkasaneeraukseen johtuu siitä että lähdettiin siitä silloin vielä kesällä että tällaista ei tapahdu, vaan että velkasaneeraustilanne estetään kaikin keinoin, eikä sitten tehty näitä vastaavia dramaattisia arvonalentumisia.



Grafiikka

Lokakussa 2011 julkistettiin testi: EPÄKUNNOSSA


EU-koneisto keksii jatkuvasti hölmöjä kielikuvia. Heinäkuun EU-huippukokous esitti että pankit antaisivat vapaaehtoisesti 21% Kreikan lainoista anteeksi. Sitä kutsutaan hiustenleikkuuksi.


Euroopan pankkivalvoja tiesi, että tämä hiustenleikkuu ei riitä. Mutta ikkunattomissa huoneissa oli sovittu, että tätä ei voi sanoa ääneen.


Pankkivalvoja risti kätensä ja toivoi parasta.

Jukka Vesala:

Kyllä, siitä lähdettiin sillon kesällä että sellasta tilannetta ei tapahdu ja sen takia nämä valtioitten velkoihin liittyvät riskit arvioitiin kohtuullisen mataliksi. Mutta nyt sitten tilanne on muuttunut ja syksyn aikana velkakriisi on pahentunut ja pankkien tilanne on heikentynyt, niitten rahoituksen saatavuuden suhteen ja nyt sitten todettiin että nyt on tarpeen muuttaa tätä laskelmaa ja arvioida hyvinkin ankarasti ne pääomatarpeet, joita pankeilla on, jotta nämä riskit valtionlainoihin voidaan kattaa.



Kolme viikkoa sitten EU:n huippukokous esitti että pankit antaisivat anteeksi puolet Kreikan lainoista.

Euroopan pankkivalvoja kertoi silloin, että tämä maksaa eurooppalaisille pankeille 106 miljardia euroa.


EU:n ja pankkiirien sopimuksen yksityiskohdat selviävät vasta tammikuussa.

Ei ole vielä ollenkaan varmaa, suostuvatko pankkiirit parturoitavaksi.


Grafiikka


EU-liturgiaan kuuluu käsittämättömät lyhenteet. ERVV on väline johon EU:n päämiehet ja virkamiehet haluavat uskoa. Ulkopuolinen saattaisi ymmärtää mistä on kysymys, jos sitä kutsuttaisiin Euroopan kriisirahastoksi.

Sillä pitäisi pystyä pysäyttämään minkälainen katastrofin tahansa. Suomi on takaamassa sen toimintaa 14 miljardilla, korkoineen.


Sen lainanantokyky on alussa ollut 440 miljardia.

Portugalin ja Irlannin paketit ovat kutistaneet sen 250 miljardiin.

Kreikka ei ole saanut rahaansa tästä pallosta.


Jos tai kun Italia kaatuu muiden Euromaiden pelastettavaksi, kriisirahastolle käy näin.

Italialla on 1900 miljardia velkaa. Maalla erääntyy tulevan kolmen vuoden aikana tästä 600 miljardia. Sen verran Italia tarvitsisi rahastosta, ainakin.


Taas keksittiin temppu. Otettiin mallia finanssimaailmasta, joka suisti maailmatalouden kuilun partaalle kolme vuotta sitten. Vivutus.

Sixten Korkman:

Ensinnäkin on selvää, että nyt kun tehdään ERVV:stä.. sille annetaan vipuvaikutus, niin siitä tulee… se keskittää itseensä paljon enemmän riskejä kuin aikaisemmin. Eli nyt todellakin mihin me olemme ERVV:n puitteissa sitoutuneet, en muista oliko se Suomen kokonaisvastuu enimmillään14 miljardia vai mitä luokkaa se oli, mutta joka tapauksessa siihen liittyvä riski on paljon suurempi, kuin jos ERVV:tä käytettäisiin pelkästään lainanantona tai pelkästään suoraan takuiden antamiseen. Nyt vipuvaikutuksen ansiosta tapahtuu samaa kuin mikä tapahtui 2008-2009 yksityisen sektorin puolella eli luodaan suuri riskikeskittymä. No se on yksi näkökohta, mutta toiseksi täytyy sanoa, että näissä keskusteluissa ja usein kuulee kansanedustajienkin sanovat sen, että onko Suomella varaa tähän, että eikö tämä kun ottaa huomioon miten valtavat vastuut on, niin jos ne laukeaa, niin se on katastrofi.



Grafiikka


Rahasto kasvaa paperilla tuhanteen miljardiin, vaikka siihen ei tule senttiäkään lisää rahaa. Rahasto toimii kuin vedonlyöntivälittäjä. Sen kautta sijoittaja voi spekuloida konkurssikypsien maiden velkapapereilla pienemmällä riskillä. Jos maat eivät pysty maksamaan velkojaan ja korkojaan, sijoittajalle on luvattu että rahasto korvaa osan sijoituksesta. Jos rahaston rahat menetetään, takaajamaiden veronmaksajat maksavat. Tässä Suomella on siis 14 miljardia pelissä.

Sixten Korkman:

Näissä asioissa täytyy kuitenkin aina kysyä, että mikä on se vaihtoehto. Ja se vaihtoehtohan on se, että me emme tee mitään ERVV:tä, me emme tee mitään tässä vaan me annamme tämän tulipalon levitä ja Euroopan ajautua pankkikriisiin ja taantumaan, joka sitten voisi heilauttaa myöskin koko maailmantaloutta ja kyllä, tosiasia on se, että se voisi maksaa meille niin kansantalouden tasolla kuin valtiontalouden tietää mitä olisi tapahtunut, jos me emme tekisi tätä.


Peter Nyberg:

Siinä mielessä se muistuttaa tietenkin, miten mä sanoisin, pankkitoimintaa, että nyt kun puhutaan siitä, että se pitää vivuttaa, niin pääomiaan, niin se merkitsee, että otetaan pienellä rahalla suhteellisen isot riskit ja tämä oli se, mikä koitui, vaikka paljon suuremmassa mittakaavassa, niin koitui monien pankkien kohtaloksi tällä menneinä vuosina.


Sixten Korkman:

Näistä yksityiskohdista ja tarkoista summista ei ole selvyyttä, on myös epäselvää miten sijoittajat suhtautuvat tähän, koska ERVV:n luottokelpoisuus on viime kädessä sama kuin sen takana olevien euromaiden luottokelpoisuus. Hyviä siellä on Saksa, Suomi ja Hollanti, mutta miten käy jos Espanja, Italia, niiden luottoluokitusta heikennetään, myös Ranskan luottoluokitus on vaarassa, silloin ERVV:n luottoluokitus heikkenee. Ja se, että on epävarmaa mikä on takana olevien maiden luottokelpoisuus, se vaikeuttaa sijoittajien kannalta arviolta, niin kuin myös se, että jos kävisi niinkin että Espanja tai Italia joutuisi itse saamaan merkittävästi apua tällaisesta, niin niin hehän eivät silloin samalla pysty olemaan itse takaajina. Tähän liittyy paljon epämääräisyyttä ja itse en usko, että tämä on kovin vakuuttava ratkaisu ja viikkojen kuluessa niin saattaa olla, että osoittautuu että tämä nyt ei ollut se iso sinko, ehkä tämä ei nyt ollut ihan hernepyssy mutta ei tämä ole ihan se mitä tarvitaan.



grafiikka


Maa joka tarvitsee rahaston apua, ei tietenkään voi olla takaamassa omia lainojaan. Jos Italia on avunsaaja, se putoaa pois takaajamaiden joukosta. Kun Ranskan luottokelpoisuus, laskee koko rahaston luottokelpoisuus. Silloin rahaston mahdollisuudet pelastaa Eurooppaa kutistuvat entisestään.

Sixten Korkman:

Viime kädessä ainoa, jolla on sitä tulivoimaa, on Euroopan keskuspankki ja uskon että se joutuu ostamaan enemmän valtionlainoja markkinoilta kuin se haluaisi ja olisi myöskin ollut itse asiassa parempi, että olisi tehty ERVV:stä pankki, joka olisi voinut lainata Euroopan keskuspankista, tällainen ehdotus on ollut hyvin pitkään pöydällä, se on tyrmätty EKP:n ja Saksan taholta, mutta siinä se ajatus minusta oli terve, että ne rahat voidaan lainata EKP:stä, tällaisessa kriisitilanteessa se oli järkevää, siellä ne resurssit on, ja samalla luottotappioriski siirtyisi suoraan ERVV:n omistajille, eli valtioille, niin kuin olla pitää, se on poliittinen päätös ja edelleen myöskin se rahoituksen ehdollisuus, se että määritellään ne ehdot joilla lainan ottaja voi saada varoja käyttöönsä, sekin on poliittinen päätös. Kun EKP nyt ostaa Italian lainoja, EKP:n on hyvin vaikea asettaa ehtoja Italian hallitukselle koska EKP on teknokraattinen struktuuri ja ei se voi käskeä demokraattisesti valittua hallitusta mutta ERVV voi, koska se on viime kädessä poliittisten toimijoiden instrumentti. Joten minusta se olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta tänä päivänä sitä ei ole otettu .. uskon että jos tämä kriisi uudestaan kärjistyy viimeistään ensi vuoden puolella niin silloin tämä on uudestaan pöydällä.



Suomen Pankki on osana Euroopan keskuspankkia ostanut kriisimaiden lainoja 3 miljardin edestä. Euroopan keskuspankki on ostanut kriisimaiden lainoja yhteensä 183 miljardilla. Ilman näitä ostoja Italia olisi jo viikkoja sitten pyytänyt pakettia muilta Euromailta.


Suomen Pankin holvit täyttyvät nopeasti kriisimaiden velkapapereilla ja rahalla, kun pankit tallettavat varansa Suomen Pankkiin.

Tuomas Saarenheimo, osastopäällikkö, Suomen Pankki:

Nyt kriisiaikana on käynyt niin että likviditeetti euroalueella on ikään kuin kasaantunut niihin pankkeihin, jotka ovat hyvämaineisia, turvallisia ja sitten taas toisissa osissa pankkisektoria, jossa on enemmän hermostuneisuutta, niin likviditeetistä on pulaa ja se näkyy sitten näiden pankkien toiminnassa sillä tavalla, että hyvät pankit tallettaa likviditeettinsä keskuspankkeihin, kun taas ongelmapankit lainaavat likviditeettiä keskuspankeista.



Yleensä pankit lainaavat toisiltaan, nyt hyvässä kunnossa olevat pankit tallettavat rahansa Suomen Pankkiin

MOT: Voiko tulkita niin, että mitä enemmän tää luku kasvaa, niin niin sitä enemmän se näyttää sen tilanteen, että pankit eivät luota toisiinsa?


Tuomas Saarenheimo:

Tietyssä määrin näin on mutta täytyy muistaa että tää syyskuun lopun tilanne on vain yhden päivän tilanne ja tässä summassa tapahtuu paljon päivittäistä vaihtelua. Se saattaa pudota merkittävästi sitten jo seuraavana seuraavan kuukauden lopussa.



Lokakuun lopussa tilanne oli parempi, marraskuun alussa taas huonompi. Tilanne muuttuu päivittäin.


Palava euro, musa

MOT: Mitä jos nämä kaikki keinot otetaan käyttöön, ja osoittautuu, että tämä ei toimi?


Sixten Korkman:

Minusta se on hyvin todennäköistä, siksi tämän pelon ja pessimismin oma dynamiikka, niin kyllä se tahtoo ruokkia itseään eritoten kun taloustilanne on edelleen hyvin heikko ja syntyy siksi tämmöinen itseään toteuttava luottamuspula, joka voi kohdistua lähikuukausina uudestaan Italiaan. Silloin nykykeinot ovat ikään kuin loppu. Silloin on vain yksi asia totaalisen kriisin ja meidän välillä. Se on Euroopan keskuspankki. Sillä on rajattomat resurssit intervenonan markkinoilla. Sehän itse tuottaa sitä raaka-ainetta, jota tässä käytetään, eli rahaa.



Kaksi viikkoa sitten Euroopan Keskuspankin pääjohtaja vaihtui Italialaiseen Mario Draghiin. Häntä kutsutaan Super Marioksi, joka on Nintendopelin sankarihahmo. Sellaista tarvitaan jos ja kun mikään muu ei auta. Tarvittaessa voidaan sopia että Super Mario ostaa pois ongelmamaiden velat.

Sixten Korkman:

Tätä vastustetaan sillä argumentilla, että se on setelirahoitusta ja voi aiheuttaa inflaatiota. Mut voidaan sanoa, että tätä käytetään monissa maissa, Yhdysvalloissa, Englannissa ja ei se välttämättä aiheuta inflaatiota. Tässä tilanteessa, näin vaikeassa kriisissä, en usko, että se aiheuttaa inflaatiota. Itse asiassa viimeisen kolme vuoden aikana tuollainen underline, perusinflaatio, on ollut euro alueella 1, 4 prosenttia muistaakseni . Piekmminkin se on liian matala. Ei meillä ole inflaatio ongelmaa, niin kauan kuin meidän taloustilanne on näin heikko, kun se on ja luottamuspula tätä luokkaa.

Sixten Korkman:

Toinen argumentti tätä vastaan on se, että on ristiriidassa tuon bail out säännön kanssa. Näin keskuspankki ei saa perussopimuksen mukaan käyttäytyä. Mutta kuten todettua, todella pahassa kriisissä säännöt ovat sellaisia, josta täytyy tehdä poikkeuksia. Juristit yleensä keksivät innovatiivisia perusteluja, miksi voidaan poiketa säännöistä tarvittaessa ja jos eivät keksi, niin sääntöjä voidaan rikkoa. Joku voi viedä asian Euroopan tuomioistuimeen, Court of Justice, joka vuosien jälkeen toteaa, että näin ei saa käyttäytyä, mutta siinä tilanteessa kriisi on kauan sitten ohi. Eli kyllä mielestäni, jos tämä tilanne kärjistyy uudelleen pahaksi, niin silloin me puhumme siitä, että Euroopan keskuspankki tekee sen saman, niin kuin moni keskuspankki on tehnyt, tekee tänä päivänäkin kautta maailman eli turvaa sen valtion liikkeille laskevien papereiden likviyden.



Super Mariolle voidaan antaa tehtäväksi ostaa yhä lisää kriisimaiden velkakirjoja. Silloin myös Suomen Pankin on ostettava niitä.

Tuomas Saarenheimo:

Suomen Pankkihan on hyvin hyvin kannattava organisaatio ollut tässä pitkään ja osin senkin ansiosta meille on kertynyt sellaisia riskipuskureita, joilla pystytään aika hyvin ottamaan vastaan niitä riskejä, joita tästä kriisistä koituu. Tää on hyvin luontevaa, hyvin tyypillistä keskuspankkitoiminnalle, että ensin tulee hyvin pitkiä aikoja jolloin tehdään hyvää tulosta, sit tulee kriisiaika jolloin tulee merkittäviä tappioita ja sitten taas tulee normaalina aikana tulosta ja keskimäärin niin niin keskuspankkitoiminta on kyllä kannattavaa.

Sixten Korkman:

Suurin ongelma meidän kannalta on, se että meillä ei ole yksi keskupankki ja yksi valtio vaan siellä on monta valtiota, ja jotkut näistä valtioista ei ansaitse meidän luottamusta. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että Euroopan keskuspankki , että siihen voidaan liittää riittävän vahvat ehdot, puhutaan nyt Italiasta, joka on todennäköisin potilas. Silloin Italian hallitusta täytyy painostaa riittävän voimakkaisiin talous uudistuksiin. Muuten sitä ei ole järkevää lähteä auttamaan. Tämä ei ole tietenkään helposti läpivietävissä, mutta kun Italia katsoo tällä hetkellä, mitä on tapahtumassa Kreikalle, ja jos tämä tilanne edelleen kärjistyy, niin uskon, että jopa Italian poliittinen järjestelmä tulee järkiinsä ja kykenee järkeviin päätöksiin, jotta Euroopan keskuspankin rahoitusta kannattaisi laittaa likoon. Mutta tämä on se viimeinen mahdollisuus, jota tullaan käyttämään, jos tarve vaatii ja kuten meidän päättäjät ovat monta kertaa sanoneet,” they gonna do what ever it takes” eli he tekevät mitä ikinä tarvitaan euroalueen tulevaisuuden turvaamiseksi ja uskon, että se on ihan totta. Ne päätökset tulevat vain asteittain, sitä mukaan kun ne osoittautuvat välttämättömiksi.


MOT: Olisit nyt myrskyn keskellä, jos olisit edellisessä duunissa. Eiks tee mieli siihen mukaan?


Sixten Korkman, pääjohtaja:

Täytyy sanoa, että siinä mielessä kyllä, että siellä on nyt kova paikka. Siellä käydään, näin uskon, hyvin rehellistä ja avointa keskustelua vaikeista asioista. Mä sanoisin, että kun usein syntyy tuollaista, ymmärrettävää kylläkin, EU-kriittisyyttä ja suorastaan halveksuntaan, niin se on sillä tavalla perusteetonta, että totta kai siellä möhlitään, ei siellä hoideta, ei se oo niin helppo. Nyt, kieltämättä täytyy sanoa, että siellä tehdään meidän kaikkien kannalta merkittäviä päätöksiä, ne on kiinnostavia asioita, ne on vaikeita asioita ja mielelläni olisin siinä mukana, mutta kyllähän me kaikki olemme tässä mukana, meillä on vaan kullakin eri rooli. Nyt mulla on sinänsä ehkä suurempi vapaus näistä asioista puhua kuin mitä minulla olisi, jos olisin EU-virkamies.



LOPPU