Hyppää pääsisältöön

Brando jätti Suomeen rintakarvoja ja vaikuttuneita naisia

Maailmankuulu näyttelijä Marlon Brando saapui Suomeen vuonna 1967 Unicefin lähettiläänä. Filmitähden oli herättänyt toimintaan nälkään nääntyvien lasten näkeminen Intiassa.

"Lapset kuolevat äitiensä käsivarsille", Brando kuvaili kokemaansa lentokentällä tehdyssä haastattelussa. Hän oli tehnyt Intian lasten tilannetta käsittelevän filmin, jonka toi myös mukanaan Suomeen.

Huolimatta vierailun aiheen vakavuudesta Finnair otti Brandon Helsinki-Vantaan lentoasemalla vastaan filmitähdelle soveliain koristeluin. Samana päivänä Suomeen saapui myös englantilainen poplaulajatar Sandie Shaw, joka Brandon tavoin esiintyi Helsingin kaupunginteatterissa pidetyssä Unicef-gaalassa.

Englannintaitoisen Lenita Airiston tehtävänä oli haastatella Brandoa gaalassa. Lavan takana lyhyt filmitähti oli lähes "näkymätön", mutta lavalla hänestä tuli demoni, joka otti yleisönsä hetkessä ylenpalttisella seksuaalisella voimallaan. Hänen "ihonsa läpi tihkui testosteronia". Brando aiheutti yleisössä "kollektiivisen orgasmin".

Brando oli kiihkeästi omistautunut intialaisten lasten auttamiseen, mutta suomalainen media oli Airiston mukaan kiinnostunut vain hänen tähteydestään. Hän uskoo, että tästä johtuva masennus edisti stressaantuneen Brandon vierailun aikana saamaa sairauskohtausta.

Peter von Baghin mukaan Brando ei aiheuttanut Helsingissä myöhempiin aikoihin verrattavaa mediamylläkkää. Hotelli Vaakunan kutsuvierastilaisuudessa hän puhui kuitenkin tärkeiksi kokemistaan asioista "kuin jännittynyt jousi".

Brandosta näki, ettei hänen huolensa köyhistä ja nälkäänäkevistä lapsista ollut vain tähden ohimenevä oikku tai julkisuustemppu. Hän oli sisäistänyt asiansa ja esitti sen pitkässä puheenvuorossaan vakuuttavasti.

Helsingin Kaupunginteatterissa pidetyn tv-gaalan päätyttyä Brando sai sairauskohtauksen, ja häneltä otettiin sairaalassa sydänfilmi. Tällöin häneltä ajeltiin rintakarvoja, jotka vuorossa ollut sairaanhoitaja pani talteen.

Eläkkeellä oleva espoolaishoitaja on säilyttänyt niitä kotonaan valokuva-albumin välissä. Karvat näytettiin maailmalle ensi kertaa dokumentissa Marlon Brando tuli Suomeen. Elokuvahistorioitsija Peter von Bagh ehdottaa, että ne talletettaisiin tulevaan Guggenheim-museoon.

Tietolaatikko

Marlon Brandon Suomen-vierailua on käsitelty Jukka Kuosmasen ja J. P. Pulkkisen Marlon Brando tuli Suomeen -dokumentissa (ensilähetys 17.12.2011 Yle Teemalla), jonka työmateriaalista oheiset Lenita Airiston ja Peter von Baghin haastattelut on koottu.

Marlon Brando halveksi alun perin näyttelemistä, Peter von Bagh toteaa oheisessa haastattelussa. 1950-luvun alussa hän kuitenkin mullisti elokuvanäyttelemisen metodilla, jossa etsi rooleihinsa totuutta oman itsensä ja elämänsä kipupisteiden kautta. Brandoa pidettiin aikakautensa suurimpana näyttelijänä, ”eikä se voi olla menemättä päähän”. 1960-luvulla von Baghia jopa huoletti, että Brando lähti niin kritiikittömästi keskinkertaisten ohjaajien kelkkaan. Tuloksena oli monia kehnoja filmejä.

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto