Hyppää pääsisältöön

Elisenvaaran tragedia

Kesäkuun kahdeskymmenes päivä 1944 jäi Suomen historiaan traagisena päivänä. Suomi menetti Viipurin ja yli 150 ihmistä sai surmansa neljännestunnin aikana, kun neuvostokoneet pommittivat Kurkijoen Elisenvaaran asemaa. Suurin osa kuolleista oli siviilejä, naisia ja lapsia.

Kannaksen suurhyökkäys alkoi 9.6. 1944. Suomalaisia joukkoja ja saksalaisia sotilaita ryhdyttiin siirtämään muualta Karjalasta Elisenvaaran kautta kannakselle suurhyökkäystä torjumaan.
Joukkojen liikkuminen havaittiin myös vihollisjoukoissa, ja Neuvostoliitto ryhtyi suunnittelemaan rautatieasemien pommitusta.

Siviilien evakuoiminen kannakselta rautateitse kohti muuta Suomea alkoi. Räisälässä ihmiset määrättiin lähtemään kohti Pohjanmaata kesäkuun 19. päivä. Epäonnistien sattumien takia evakkojuna kohtasi viivytyksiä, joiden vuoksi juna joutui puoleksi vuorokaudeksi pysähtymään Elisenvaaraan kohtalokkain seurauksin.

Kurkijoen Elisenvaara oli risteysasema, jonka kautta kulki sekä sotilaskuljetuksia että henkilöliikennettä. Kun ensimmäinen pommitus alkoi 20. kesäkuuta, Elisenvaaran asemalla oli kymmenen junaa, joissa oli noin tuhat ihmistä. Ensimmäistä pommitusta seurasi nopeasti toinen pommikonelaivue. Vain muutaman minuutin kuluttua saapui kolmas pommikonelaivue. Tuhoisan pommitusaallon vuoksi yli 150 nimeltä tiedettyä ihmistä menetti henkensä. Uhrien lukumäärä on todennäköisesti suurempi, sillä kaikkien menehtyneiden henkilöllisyyttä ei tiedetty.

Elisenvaarasta vaiettiin aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka,
sillä tuhoisasta, miltei yksinomaan siviileihin kohdistuneesta pommituksesta ei kirjoitettu missään. Päämaja kielsi aikanaan kertomasta uhreista muille kuin lähiomaisille. Aiheesta ei sodan jälkeenkään uskallettu kirjoittaa lähinnä valvontakomission takia. Kekkosen aikana vaikenemisen taustalla oli pitkälti itsesensuuri.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit
  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973. Pakkasesta huolimatta vastaanotto Suomessa oli lämmin.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto