Huumemalli haussa: käsikirjoitus

Portugali on aina ollut maa, jossa huumeiden käyttöaste on alhainen. Siitä huolimatta heroiini valtasi käyttäjäkunnan 90-luvulla ja vuosikymmenen lopussa huumeriippuvuus oli maan pahin sosiaalinen ongelma. Olimme paikalla, kun tilanne oli räjähtämässä käsiin. Maailman vapaamielisin huumelainsäädäntö täytti viime heinäkuussa 10 vuotta. On aika palata Lissaboniin tutkimaan, mitä on tapahtunut.
MOT-tunnari

Paolo:

Me tiedetään, että tämä on laillista, nyt meidän pitää pyytää apua. Meidän pitää uskoa. Ei niin, että ensin käydään pari kuukautta täällä autolla ja sitten palataan vanhaan elämään. Nyt se riippuu vain meistä.


Metadonvaunut liikkuvat siellä, missä narkomaanitkin, joskus ihan kirjaimellisesti siltojen alla. Mukana kulkee myös toinen vaunu, jossa kuvataan huumeriippuvaisten keuhkot. Portugali on Romanian, Bulgarian ja Baltian maiden lisäksi tuberkuloosin synkintä aluetta EU:ssa.

Paolo:

Ne on minulle kokaiinia varten. Piikitän, se on tehokkaampaa, menee suoraan suoneen. Olen piikittänyt kokaiinia ja heroiinia. Olen nyt 28-vuotias ja aloitin 16-vuotiaana. Tässä on peili. Tarvitsen sitä, jotta osun kaulasuoneen.


Otsikko: HUUMEMALLI HAUSSA


Euroopan laidalla sijaitseva Portugali oli sotilasdiktatuurista irtautumisen jälkeen 1974 otollista seutua huumekulttuurin kasvulle. Eristäytynyt kansa suhtautui uusiin vaikutteisiin lapsekkaan uteliaasti, myös huumeisiin, joita virtasi entisistä siirtomaista muun muassa sotilaiden mukana. Tilanne äityi -90-luvulla niin pahaksi, että 100 000 asukasta eli prosentti kymmenmiljoonaisesta kansasta oli heroiinikoukussa.

Goulau:

Se oli hyvin tuhoisaa. Oli melkein mahdotonta löytää perhettä, jonka jäsen tai läheinen ei ollut huumeriippuvainen. Jollain tavalla tämä sai ihmiset huomaamaan, että heidän tuntemansa nuori tai vähemmän nuori huumeriippuvainen oma poika, sukulainen tai naapuri ei ollutkaan rikollinen vaan joku, joka tarvitsi apua.

Ehkä tämä auttaa ymmärtämään sen, että huumeiden dekriminalisaatio tapahtui melko rauhallisesti meidän yhteiskunnassamme.


2000-luvun alussa oltiin siinä pisteessä, että hallitus oli valmis hyväksymään strategisten toimien paketin, jonka ydin oli kaikkien huumeiden dekriminalisointi. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että poliisi ei rankaise käytöstä tai vähäisten määrien hallussapidosta.

Goulau:

Asia oli vähän monimutkaisempi ideologiselta näkökannalta. Kannanotoissaan vasemmistopuolueet puolsivat sitä ja oikeistopuolueet olivat vastaan. Niiden mielestä Portugalista tulisi maa, jossa huumeiden käyttö olisi sallittua ja voisimme stimuloida huumeturismia, lapsemme alkaisivat käyttää huumeita jo hyvin varhaisessa vaiheessa.


Seuraamuslautakunnan kuulustelija:

Tarkistetaan aluksi jotain tietoja. Meillä on tässä paperit, jotka lähetettiin ja siinä sanotaan, että teillä oli hallussa 5,22 grammaa hasista.


taksikuski: Juuri niin.


Kun henkilö jää poliisille kiinni huumeista, aineet takavarikoidaan, kuten ennenkin. Jos hänellä on mukanaan yli kymmenen päivän käyttöannos, hänet viedään putkaan ja aikanaan odottaa oikeus.


Heroiinissa tämä raja on yksi gramma ja esimerkiksi kannabishartsissa viisi grammaa. Jos taas henkilöltä löytyy alle tuo määrä huumetta, hänet passitetaan 72 tunnin sisällä seuraamuslautakunnan eteen kuultavaksi. Siellä kaksi tai kolme eri alojen ammattilaista arvioi henkilön tilanteen. Jos huumeista kärähtänyt tarvitsee hoitoa, sellaista hänelle suositellaan. Sen sijaan, jos kyse ei ole riippuvuudesta, hän selviää yleensä varoituksella.

Seuraamuslautakunnan kuulustelija:

Hasiksen käytöllä voi olla vaikutuksia muistiin ja aineen käyttö vaikuttaa huomiokykyyn.


taksikuski:

Olen tietoinen siitä ja koska olen taksikuski, siihen täytyy kiinnittää huomiota. En lähde ajamaan välittömästi poltettuani.


Jos hänet tavataan kuuden kuukauden sisällä samasta tilanteesta, voi tulla sakko tai hänen ajolupansa saatetaan perua.

Seuraamuslautakunnan kuulustelija:

Onko jotain kysyttävää?


taksikuski:

Ei mitään. Halusin vain tietää, miten tämä asia etenee. Kärähdin noin vuosi sitten.


Seuraamuslautakunnan kuulustelija:

Täällä on merkintä 6,71 grammasta hasista 15.12.2009. Yrittäkää nyt käyttäytyä niin, ettei prosessia tarvitse käynnistää.


Portugalin huumemallin ydin ei ole rangaistusten välttäminen, vaan tehokas hoitoon ohjaaminen. Malli luotiin, jotta sysimustasta heroiiniongelmasta päästäisiin. Koukussa kiemurtelee tällä hetkellä vain puolet siitä sadasta tuhannesta riippuvaisesta, mitä kymmenen vuotta sitten. Osa poistuneista on kuollut, osa korvaushoidossa ja osa päässyt kokonaan irti aineista.

Rui Diogo:

Nimeni on Rui ja olen 40-vuotias. Aloitin huumeiden käytön, kun olin 14- tai 15-vuotias. Poltin hasista ja aloin myös juoda. Sitä kesti 17 vuotta, kunnes aloin käyttää metadonia. Nyt olen ollut viisi vuotta kuivilla. Täällä päiväkeskuksessa olen käynyt viime vuodesta. Sen ja metadonin ansiosta voin nyt hyvin. Seuraava askel on se, että alan tehdä töitä.


Portugalin huumeviraston mukaan noin 42 000 huumeriippuvaista on tällä hetkellä eriasteisissa hoidoissa addiktioidensa takia. Portugalia pidetään huippumaana, mitä tulee opiaattiriippuvaisten hoitoihin.

Yksi arvostetuimmista hoitokeskuksista on Taipas Center Lissabonissa. Tarjolla on lääkehoitoa, yksilö- ja ryhmäterapiaa, fysioterapiaa, leikkejä ja toimintaterapiaa. Taipas Centerissä myös potilaan läheiset otetaan toipumisprosessiin mukaan. Perheenjäsenet osallistuvat viikoittain omiin terapiasessioihin.

Rui Diogo:

Potilaat tekevät näitä, jotta heillä on jotain tekemistä. Me teemme näitä joka päivä kaksi tuntia.Tämä on askarteluluokka, toinen on piirustusluokka - ja viimeinen on tietokoneluokka.


Kaikista syrjäytyneimmät narkomaanit eivät koskaan pääse tai eivät pysy Taipas-keskusten kaltaisissa huippulaitoksissa. Heitä auttavat lähiöissä liikkuvat hoitoyksiköt - metadonvaunut.

Elsa Silva:

Meidän ohjelmamme on opiaattikorvaushoito heroiinin käyttäjille. Mutta jos tänne tulee kokaiinin tai synteettisten huumeiden käyttäjä, meillä on valmiudet auttaa häntä heti. On tärkeä voida puuttua heti eikä huonontaa tilannetta pitkittämällä avun saantia.


Paolo:

Muuten tämä on hyvä minulle, koska aineiden käyttöni on vähentynyt. En ole vuoteen koskenut heroiiniin, kokaiinia käytän vielä silloin tällöin.


Elsa Silva:

Palvelemme autoissamme päivittäin 1.300 ihmistä. Viime vuonna ohjelmassamme oli 2.200 ihmistä.


Metadonin nauttimisen ja pienen haastatteluhetken jälkeen Paolo pyysi meitä läheiseen metsikköön...

Paolo:

Tämä sininen korvaa heroiinin. Se on vahvempaa kuin heroiini. Kadulla heroiini on huonoa. Kaikki tämä on mukana paketissa, jonka saa autosta. Täällä on ampullit, vettä, ruisku ja neula, desinfiointipyyhkeitä, suodattimia, pieni kippo ja happo sekoituksen tekoa varten.Jalka on ainoa kohta, mihin saan piikitettyä.

Olo on rauhallinen. Hepo ei rauhoita, tämä rauhoittaa. Oloni on hyvä.


Hyvän olon keskeyttää naisdiileri, joka tulee moittimaan Paoloa siitä, että antoi meidän kuvata pistämistä.

Naisdiileri: Mistä ne osti kamaa?


Paolo: Paça Espanha -aukiolta.


Naisdiileri: Entä ne uudet?


Paolo: Sulta.


Naisdiileri: Ai multa vai? Sä oot ihan seko.


Paolo: Ei multa ainakaan...


1990-luvun lopulla Portugalissa oli huumeperäisiä HIV-tartuntuja enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Tartuntojen määrä on laskenut, kuten diagrammista näkyy. Huumekuolemia on kymmenmiljoonaisella kansalla enää vain parikymmentä vuodessa. Suomessa luku on kymmenkertainen.

Huumeidenkäyttö ei toki ole loppunut Portugalissa. Monissa aineissa käyttö on kasvanut, mutta vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin ja mikä tärkeintä - ongelmakäyttö on vähentynyt. Heroiinin tilalle on tullut viime vuosina muita aineita. Huumerikollisten määrä vankiloissa on tänä aikana laskenut yli puolella. Myös huumepoliisi on tilanteeseen perin tyytyväinen, eikä vähiten siksi, että kentältä tulee paremmin tietoa ja takavarikkomäärät pysyvät isoina.

Figueira:

Nykyisin emme pidätä käyttäjiä, emme ota heiltä sormenjälkiä emmekä vie heitä asemalle. Näin eriarvoisuus kaduilla on vähentynyt huomattavasti. Me emme ole enää käyttäjien vihollisia...


toimittaja: Ovatko he yhteistyöhaluisempia?


Figueira: Ovat. Se on minusta hyvä tilanne.


YLE oli paikalla myös kymmenen vuotta sitten, juuri kun Portugali oli poistanut ensimmäisenä maailmassa kaikkien, kovienkin huumeiden käytön rangaistavuuden.

huumekauppias: Voin toimittaa ainetta sinulle.

toimittaja: - Montako grammaa?

huumekauppias: Viisikymmentä tai vähän enemmänkin.”


Kauppoja ei tullut, vaikka diileri laski hasisgramman hintaa vielä 50 dollariin.

Vuosituhannen vaihteessa Suomessa ihan päämiestasolla kiinnitettiin huomiota siihen, että rikokset ovat kytköksissä päihderiippuvuuksiin. Niiden hoito taas olisi parasta rikosten ennaltaehkäisyä.

Vuosi Ahtisaaren puheen jälkeen oikeusministeriö asetti työryhmän puuhaamaan esitystä sopimushoitomallista, joka on vähän sukua Portugalin mallille, jossa päihdeongelmaisille tarjotaan vankilan sijasta hoitoa.

Sopimushoito oli tarkoitettu rikoksentekijöille, joiden rikoksiin päihteiden ongelmakäyttö vaikuttaa merkittävästi. Tämä olisi koskettanut erityisesti niitä, jotka päihdeongelmansa vuoksi eivät sovellu yhdyskuntapalveluun. Tarkoitus oli korvata korkeintaan kahdeksan kuukauden ehdoton kakku hoito- ja valvontajaksolla.


Kokeilun toteuttamiseen oli kaksi mallia: joko valtakunnallinen tai alueellisesti rajattu. Alueellisen kokeilun hintalapuksi laskettiin alle miljoona euroa ja valtakunnallisen vähän yli kaksi miljoonaa. Säästöä sen sijaan tulisi vankipäivien vähenemisenä.


Sopimushoitokokeilua ei toteutettu, vaikka lakivaliokunta esitti sitä useampaan kertaan ja se kuului hallitusohjelmaankin. Rahoitusta ei löytynyt. Taustalla oli ajatus: rankaiseminen kuuluu valtiolle - hoito kunnille. Ruotsissa sopimushoito on ollut käytössä vuodesta 1988 ja siellä se on vähentänyt rikosten uusimisriskiä. Rahan lisäksi hankkeen kariutumiseen oli muitakin syitä.

Littunen:

Toinen oli se, että kriminaalihuollon asiantuntijat arvelivat, että juuri siihen seuraamusmalliin, jota oli kaavailtu, niin ei löytyisi kovin suurta asiakaskuntaa.


Päihdeongelman takia yhdyskuntapalveluun sopimattomia arvioitiin tuohon aikaan olevan koko maassa vuosittain noin 400. Toinen syy oli klassinen ongelma: painotetaanko seuraamuksessa tekijän teon vakavuutta vai hoidon tarvetta?

Littunen:

Mutta on myös hyvä todeta, että se asiakasryhmä jolle tätä ajateltiin rakennettavan tätä sopimushoitoa, niin sille samalle asiakasryhmälle on tarkoitettu hyvin suurelta osin tää nyt tän kuun alussa tullut valvontarangaistus.


Valvontarangaistus eli jalkapannalla toteutettava kotiaresti tosin edellyttää tuomitulta ehdotonta päihteettömyyttä, mikä rajaa riippuvaisia tehokkaasti pois sen piiristä.

Lappi-Seppälä:

Sellaiset lainuudistukset tuntuvat menevän eteenpäin joiden edellytyksenä on, että ne eivät maksa mitään eivätkä tuota lisätyötä kenellekään. Että jos tällaisia uudistuksia saadaan niin sitten sitten sitten on menestymisen mahdollisuudet mutta näistä lähtökohdista nyt ei vaan kovin mittavia reformeja synny.


Ylijohtaja Littunen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja Lappi-Seppälä istuvat molemmat Oikeusministeriön toimikunnassa, jossa valmistellaan yhdyskuntaseuraamusten kokonaisuudistusta. Tavoitteena olisi löytää malli, jossa muun muassa päihteettömyyden valvontaa voitaisiin käyttää osana rangaistusta. Toimikunnan on määrä tulla ulos vuoden loppuun mennessä.

Rodrigues:

En halua lopettaa huumeidenkäyttöä, koska pidän siitä. Se on oma valintani. On minulla kyllä kritisoitavaakin, poliisi usein ottaa aineen pois ja heittää sen menemään, ja joskus poliisi jopa hakkaa kadulla käyttäjiä.


Hän on Sergio Rodrigues, 16-vuotiaana, veljiensä opastamana huumeidenkäytön aloittanut Portugalin käyttäjäjärjestön puheenjohtaja. Hän muistuttaa, ettei Portugalista ole tullut lainsäädännöstä huolimatta huumeidenkäyttäjien paratiisia.

11 vuoden heroiinin ja kokaiinin käytön jälkeen Sergio meni korvaushoito-ohjelmaan. Puolentoistavuoden metadon-kuurin jälkeen käyttö väheni ja hän on omien sanojensa mukaan nykyisin vastuullinen käyttäjä.

Rodrigues:

Tulla luokitelluksi sairaaksi ärsyttää meitä. Ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, koska meillä on jo huumeidenkäyttäjän stigma. Teen töitä, siitä saan rahaa huumeisiin. Työskentelen riskiryhmäkatupartiossa. En myöskään käytä huumeita useammin, koska minulla on työni, on kuluja, täytyy maksaa asunnosta ja muitakin laskuja kuten matkat.


Neljä vuotta sitten perustettu Portugalin huumeidenkäyttäjäjärjestö pyrkii edistämään jäsentensä ihmisarvoa ja terveyttä. Järjestö jakaa käyttäjille tietoa heidän kansalaisoikeuksistaan ja oikeudesta hoitoon.


Kaikki muutkaan eivät ole huumepolitiikkaan varauksettoman tyytyväisiä. Portugalissa on spekuloitu haluaako hallituksessa istuva oikeistolainen, alun perin huumelakeja vastustanut kansanpuolue kaataa lait ja siirtää kelloja taaksepäin?

Teresa:

Tarkoitan, että kysytkö minulta, haluaisimmeko palata 11 vuotta taaksepäin? Se ei ole mahdollista, koska yhteiskunta on nyt erilainen ja huumeidenkäyttö on erilaista.

toimittaja: Teillä oli silloin 100 000 heroinistia.

Teresa: Aivan.

toimittaja: Nyt 50 000.

Teresa: Tämä on hyvin tärkeää...


Huumevapaa Portugali-järjestön puheenjohtaja, Manuel Pinto-Coelho on maan puolivirallinen huumelakien vastustaja.

Pinto-Coelho:

Jos huumeiden käyttö olisi dekkriminalisoitu paperilla, asia ei olisi ongelma. Mutta käytännössä on tapahtunut laillistaminen, koska meille portugalilaisille on sallittu pitää hallussamme huumeita kymmenen päivän tarvetta varten. Jos huumeet on tarkoitettu omaan käyttöön, sitä pitäisi sallia päivän tai kahden tarve, viikonloppuisin ehkä kolmen. Kymmenen päivän annos ei mene omaan käyttöön vaan myyntiin.


Tohtori Pinto-Coelho on tavallaan itsekin huumelakien uhri. Kun lakia muutettiin kymmenen vuotta sitten, hänen oma lääkkeettömiin hoitoihin kuten psykoterapiaan keskittynyt klinikka joutui sulkemaan ovensa. Asiakkaat loppuivat, kun poliisin seuraamuslautakuntaan lähettämät huumeidenkäyttäjät ohjattiin korvaushoitoihin uskoviin laitoksiin.

Pinto-Coelho:

Euroopassa ja Portugalissa on käynyt niin, että ongelmaa ei hoideta vaan sitä ruokitaan. Jos huumeriippuvuutta hoidetaan antamalla toista huumetta, se ei olel hoitoa.

Nyt huumeita käytetään tärkeimpänä hoitokeinona, ja Eurooppa on heittämässä pyyhkeen kehään. Eurooppa ei enään usko huumeriippuvuuden voi parantaa. Pitäisi toimia kuten Ruotsissa, missä korvaushoito ei ole tärkein hoitokeino, vaikka sitäkin siellä käytetään. Tärkein hoitokeino on koulutus, asuntojen ja työn järjestäminen. Siinä se on.


Kun suomalainen jää poliisille kiinni huumausaineiden käyttörikoksesta, hänelle useimmiten lätkäistään käteen sakko. Sakotus ei poista eikä pienennä huumeongelmaa. Huumeiden käyttö on ollut Suomessa rangaistavaa vuodesta 1966. Hallitus tosin esitti 1971, että kannabis jätettäisiin pois rangaistavien aineiden listalta. Suuressa valiokunnassa äänestys asiasta päättyi tasan ja näin ollen arpa ratkaisi tiukan linjan. Nykyisen poliisiministerimme Päivi Räsäsen ei sen sijaan tarvitse arpoa huumeiden suhteen.

Räsänen:

Vankila on se, joka sitten kuitenkin tarjoaa sen mahdollisuuden, että voidaan tarjota hoitoa ja henkilö on sitten tämän hoidon äärellä. Kaikkein vaikeimmin päihdeongelmaiset, huumeongelmaiset henkilöt heidän tavoittamisensa vankilan ulkopuolella usein on vaikeaa ja ja hoidossa pysyminen on vaikeaa, mut vankilassa ainakin pysyy niiden hoitojen äärellä ja ja siinä mielessä vankila voi olla jopa pelastus päihdeongelmaiselle.


Asia ei ole aivan näin ruusuinen esimerkiksi korvaushoidon suhteen Suomen vankiloissa. Sitä saa, jos vanki tuo sen ikään kuin tuliaisena mukanaan vapaudesta. Asetus olisi jo pitkään sallinut myös korvaushoidon aloittamisen vankilassa, mutta se ei ole sopinut voimassa olevaan päihdestrategiaan. Uusista päihdetyön linjauksista päätetään alkuvuonna 2012.

toimittaja:

Onko huumeenkäyttäjä rikollinen vai sairas ihminen?


Räsänen:

Mä uskon, että aika usein on kumpaakin. On tärkeää, että pidetään lainsäädännössä ja annetaan lainsäädännössä selvä viesti että huumeiden käyttö ei ole hyväksyttävää ja huumeiden hallussapito ei ole hyväksyttävää. Mutta sitten kyllä toinen puoli on se, että pelkästään kielloilla ja rangaistuksilla tätä ei hoideta.


toimittaja:

Eli jos nyt aivan yksinkertaistaa, niin siellä Portugalissa on lähdetty kepin sijasta porkkana edellä, te pitäisitte kepin mukana?


Räsänen:

Kyllä mä pitäisin ainakin täs suomalaisessa tilanteessa toistaiseksi myös sen kepin mukana. Eli ei se, että on tutkittua tietoa portugalissa, ole välttämättä sovellettavissa suomeen ja meidän tilanteeseemme. Täällä voisi hyvin käydä niin, että esimerkiksi huumekokeilut nuorten keskuudessa lisääntyisivät.


Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja Tapio Lappi-Seppälä pitää Portugalin mallia kiistatta onnistuneena. Hän haluaisi, että myös Suomessa panostettaisiin enemmän huumehaittojen ehkäisyyn.

Lappi-Seppälä:

Ne isot muutokset on tapahtunut siellä nimenomaan ongelmakäyttäjien puolella ja sitten siellä on ennen kaikkea nää isot terveydelliset muutokset, huumekuolemien vähentyminen ja terveyshaittojen vähentyminen.

Mutta jos verrataan mitä on tapahtunut viereisissä maissa, jossa näitä lainmuutoksia ei ole tehty, niin kyllä siellä ongelmat ovat jatkaneet kehittymistään entiseen malliin.


toimittaja:

Mutta lääkäritaustastanne osaatte varmaan arvioida tätä toista huumepoliittista muutosta Suomessa, elikkä tää neulojen vaihto systeemi ilmeisesti ollut aika suuri menestys jos ajatellaan kansanterveyttä ja hiv:n leviämisen pysäyttämistä.


Räsänen:

No varmasti siltä kannalta, että et et jos katsotaan nimenomaan näitä, näitä tarttuvia tauteja jotka, jotka neulojen kautta tarttuu niin toki se niihin auttaa.

Ja mä ymmärrän edelleenkin sen et jos ollaan niin pahassa tilanteessa yhteiskunnassa et hyvin laajat joukot ihmisiä käyttää huumeita, eikä enää enää ole ikään ku toivoa että saatas heitä pelastettua ja yritetään vaan sit niitä haittoja vähentää ja tauteja vähentää ja estää hivin leviämistä ja niin edes päin. .”


EU:n huumevirasto sijaitsee Lissabonissa. Kävimme kysymässä myös sieltä, miten virkamiestason asiantuntijat näkevät aitiopaikalta Portugalin kehityksen

Hughes:

Oletettiin automaattisesti, että rangaistusten alentaminen lisää huumeiden käyttöä. Todellisuudessa tilastot osoittavat, että kannabiksen ja heroiinin käytössä on vain pieniä muutoksia. Kokaiinin käyttä on lisääntynyt, mutta se on lisääntynyt samaan aikaan monissa Länsi-Euroopan maissa.  Mielestämme se ei ole välttämättä seurausta Portugalin laista.


Brendan Hughes näkee Portugalin mallin erinomaisuuden siinä, että kiinni jäätyään huumeidenkäyttäjän tilanteen arviointivastuu siirtyy lainvalvojilta selkeästi terveysviranomaisille.

Hughes:

Portugali on ainoa Euroopan maa, jossa koko järjestelmä on muutettu vastaamaan ajatusta, että huumeidenkäyttäjä on sairas. Seuraamuslautakunta  voi rangaista huumeiden käytöstä, mutta ensisijaisesti käyttäjät ohjataan hoitoon.


Koetimme saada huumevirastolta lausuntoa siitä, mitkä maat luetaan tiukan huumepolitiikan maiksi ja mitkä liberaaleiksi. Tehtävä oli mahdoton, koska kirjoitettu laki ja sen valvojien toimintaohjeet poikkeavat usein toisistaan. Tässä on kuitenkin yksi kartta, joka kertoo, missä maissa lievistä huumausainerikkomuksista ei voi joutua vankilaan. Portugalin lisäksi sieltä löytyy Espanja, Italia, Slovenia, Bulgaria, Tšekki ja Baltian maat.

Hughes:

Kaksi vuotta sitten totesimme, että EU:n alueella on pitkälti samankaltaiset rangaistukset riippumatta maiden poliittisista kannanotoista siitä, miten tiukasti ne suhtautumvat huumeiden käyttöön. Useinmiten käyttäjä saa varoituksen tai sakot. Vankeusrangaistus on mahdollinen joissakin Itä-Eurooman maissa.  Silloinkin kun lainsäädännössä on erittäin kova maksimirangaistus, poliisille ja syyttäjälle on annettu ohjeet, joiden mukaan näitä rikoksia ei tarvitse pitää kovin tärkeinä.


EU:n Huumevirastossa nähdään jo vaarat, mitä EU-maiden into leikata määrärahoja huumehaittojen ehkäisytyössä tekee HIV-tilastoihin.

Hughes:

Yleensä Kreikasta on raportoitu kymmenen uutta tapausta vuodessa, mutta tämän vuoden alussa jo 170. Meidän pitää olla varovaisia, koska lyhyen aikavälin leikkaukset voivat tulla kalliiksi myöhemmin.


Se mitä Kreikan taloudessa on jo nähty, ennustaa synkkiä pilviä myös Portugalin ylle.

Goulao:

Suurista rakennemuutoksista on jo ilmoitettu. Tämä huumevirasto IDT katoaa, se korvataan toisella instituutiolla, joka on vain teknis-normatiivinen eikä sillä ole kapasiteettia ottaa hoidettavakseen kenttäyksiköitä.


Viisi vuotta kuivilla olleella Ruilla on toivoa kuntoutua ja toteuttaa pitkäaikainen haave.

Rui Diogo:

Haluan oppia tukanleikkuun, koska haluan avata oman liikkeen. Suurin haaveeni on tulla isäksi.


Sen sijaan Paolo ei taida ehtiä terapeuttisiin hoitolaitoksiin ennen valtiontalouden pakollisia leikkauksia, ei ainakaan tällä menolla..


Televisiokamera näyttää olevan takuuvarma keino saada huumekauppiaat kintereille. Kymmenen vuotta sitten meille yritettiin myydä samoissa turistikortteleissa sitkeästi hasista, tällä kertaa kokaiinia. Dekriminalisointi ei ole muuttanut pikkudiilereiden työtä: se on yhtä laitonta kuin ennenkin.