Hyppää pääsisältöön

Jalasmökkikohu oli Paavo Väyrysen ensimmäinen julkinen ajojahti

Oudot päivärahat ja asuinpaikkakiista nostivat Paavo Väyrysen median ja kansan silmätikuksi vuonna 1982. Parhaiten koko episodi muistetaan niin sanottuna jalasmökkikohuna. Taustalla olivat eduskunnan vanhentuneet säädökset ja kenties jotain muutakin.

Keväällä 1982 julkaistu Suomen kuvalehden artikkeli syytti Keskustapuolueen nuorta puheenjohtajaa, Paavo Väyrystä, moraalisesta ongelmasta. Väyrynen nosti kansanedustajien kahden asuinpaikan kuluihin myönnettyä päivärahaa, vaikka hänen katsottiin asuvan pysyvästi Helsingissä. Henkikirjoituskunnassaan, Keminmaalla, Väyrysellä oli ilmoittamanaan asuntona lähinnä kesäasumiseen soveltuva jalasmökki.

Kohun taustalla oli laajempi ongelma: kansanedustajien päivärahakäytäntö oli vanhentunut ja herätti skismaa myös eduskunnan sisällä. Toiset edustajat kykenivät nostamaan muun muassa päivärahamenettelyiden johdosta moninkertaista korvausta työstään. Oikeuskanslerille kanneltiin Väyrysen lisäksi Jacob Södermanista (SDP), Jermu Laineesta (SDP), Seppo Tikasta (SDP) ja Lasse Lehtisestä (SDP).

Lehdistön leukailusta sai osansa myös V.J. Rytkönen (SKDL), jonka asuinpaikan ahtautta päiviteltiin: Rytkönen oli ilmoittanut kotiosoitteekseen postilokeron.

Tilannetta eivät helpottaneet ajanjakson talousvaikeudet. Työttömyyden pelossa kieriskelevät kansalaiset ottivat poliitikot hanakasti maalitauluikseen.

Kirjassaan Huonomminkin olisi voinut käydä (2011) Väyrynen määrittelee päivärahakohun ensimmäiseksi, häneen henkilökohtaisesti kohdistetuksi, julkiseksi ajojahdiksi. Väyrynen epäilee, että hänen aiempi vuoden 1981 kahnauksensa Suomen kuvalehden kanssa loi koko toimittajakunnan laajuisen ajojahdin, jonka kohteeksi hänet otettiin. Ajan uutisoinnissa kohusta muistoksi päätynyttä jalasmökkiä ei kuitenkaan juuri nostettu esille.

Korkein hallinto-oikeus tuomitsi lopulta keväällä 1983 Väyrysen helsinkiläiseksi ja kyseenalaistetun tilanteen aikana nostetut päivärahat määrättiin takaisinmaksettaviksi. Myöhemmin päivärahakorvaus korvattiin edustajien kulukorvausjärjestelmällä ja kohu voitiin taputella päättyneeksi.

Mutta jalasmökki - se ei unohtunut. Vielä vuonna 1986 Juice Leskinen ja Safka Pekkonen muistuttivat kohusta Aikuisten joulukalenterin musiikkikevennyksessä. Huomioitavaa on, että rallatus esitettiin vain reilu vuosi ennen vuoden 1988 presidentinvaaleja, jossa Väyrynen oli ehdokkaana.

Tietolaatikko

Paavo Väyrynen, s. 2. syyskuuta 1946, on keskustalainen poliitikko:
Eduskunnan jäsenenä 1970-2003 ja 2007-2011.
Keskustapuolueen puheenjohtajana 1980-1990.
Toiminut urallaan opetusministerinä, työvoimaministerinä, ulkoministerinä, ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä sekä pääministerin sijaisena.
Euroopan parlamentin jäsenenä 1995-2007.
Väyrynen on ollut keskustan ehdokkaana vuosien 1988, 1994 ja 2012 presidentinvaaleissa.

1980-luvun alussa Suomen poliittisen journalismin ilmapiiri alkoi vapautua ja poliitikkojen yksityiselämästä tuli julkista tietoa.
Parissa vuodessa tapahtui paljon: Suomen pitkäaikaisimman presidentin, Urho Kekkosen, terveyden romahtaminen ja sitä seuranneet ennenaikaiset presidentinvaalit; Helsingin Sanomien politiikan toimituksen kohupamfletti: Tamminiemen pesänjakajat (1981); Neuvostoliiton ja Ahti Karjalaisen suhde; sekä Suomen Maaseudun Puolueen Veikko Vennamon johdolla lietsoma rötösherrajahti, johon media innolla tarttui.

Lähteet:
Paavo Väyrynen: Huonomminkin olisi voinut käydä 2011 (Helsinki-kirjat)

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto