Hyppää pääsisältöön

Takaisin jaloilleen kävelyrobotin avulla

Miltä nuoresta urheilijasta tuntuu, kun hänen kävelykykynsä katoaa? Kun koko identiteetti on rakentunut pitkälti liikunnan ja urheilun varaan.

Tämän tunteen joutui keväällä kokemaan lohtajalainen Joonas Toskala, jonka kävelykyky katosi perättäisten epilepsiakohtausten seurauksena.

– Kyllä siinä tuli kaikki ajatukset ja tunteet esille. Miten minulle voi käydä näin, oli se ensimmäinen ajatus, Toskala muistelee.

Jalkapalloa ja futsalia harrastava maalivahti sai ensimmäisen epileptisen kohtauksensa kaksi vuotta sitten syksyllä. Viime kevään hän muistaa lopun elämäänsä.

– Yksi päivä koulussa kävelin portaita ja sain epilepsiakohtauksen. Pääni ilmeisesti osui portaisiin aika kovaa, ja siitä tuli aivotärähdys. Siinä kävely jo vähän huononi, mutta ei mennyt millään lailla pois. Tasapaino lähinnä heikkeni.

YLE Akuutti– Mutta sitten seuraavalla viikolla, kotona, sain uuden kohtauksen ja varmaan taas pää oli osunut lattiaan. Sen jälkeen kävelykyky meni aika nollille. Ne olivat semmoisia kymmenen sentin askelia mitä siinä vaiheessa pystyi ottamaan, ja piti koko ajan olla tuki jostain.

Joonas Toskala ei muista kaatumisia, sillä epilepsiakohtaukset eivät tallennu hänen muistiinsa.

Kävelyrobotti naapurikunnassa

Kävelykyvyn katoaminen oli niin suuri henkinen takaisku, ettei kuntoutusmotivaation kerääminen ollut alussa helppoa.

– Rakastan liikkumista, ja kun yhtäkkiä se viedään pois, niin kyllä se lyö aika alas.

YLE Akuutti Toskalan onneksi hän sai kuntoutukseensa erikoista apua. Naapurikunta Kannuksessa on otettu käyttöön Pohjoismaiden ensimmäinen kävelyrobotti. Akuutti ja Joonas Toskala kävivät muistelemassa kuntoutuksen alkuaikoja. Apuna kuntoutuksessa toimi fysioterapeutti Päivi Kotka.

– Minä katsoin papereista, että olit 230 metriä kävellyt ensimmäisellä kerralla, ja kymmenen minuuttia jaksoit kävellä. Kyllä se oli varmasti aika hankala tilanne, Kotka muistelee.

– Se tuntui huonolta ja tuli pahoinvointi heti sen jälkeen, Toskala vahvistaa.

– Ensimmäiset kerrat olivat sellaisia, että sinä kyynärsauvoilla kävelit tänne, mutta pyörätuolilla vietiin takaisin autoon. Se meni vähän väärin päin aluksi, mutta siitä se rupesi sitten kunto kohenemaan, Kotka kertoo.

YLE AkuuttiSitkeä kuntoutus alkoi tuottaa vähitellen tulosta. Alkuvaikeuksien jälkeen Toskalan kävely otti isoja harppauksia eteenpäin.

– Liikunnan määrää pikku hiljaa lisättiin, ja sitten loppukesästä alkoi olla ihan normaalissa kunnossa, missä oli ollut tätä ennen, Toskala muistelee.

Kävelyrobotin hankinta Kitinkannukseen oli kuntoutuslaitokselle suuri sijoitus. Päivi Kotkan mielestä laitteesta on kuitenkin ollut suurta apua asiakkaiden kuntoutuksessa:

– Sehän siinä on ajatus, että robotti muistuttaa aivoja siitä miten kävellään. Kun tulee joku trauma, niin aivot unohtavat sen normaalin rennon kävelemisen.

Liikuntaelämä jatkuu

Mikä kävelykyvyn menetyksen taustalla ikinä olikaan, Joonas Toskala nauttii tällä hetkellä liikkumisesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Futsal-harjoitukset Lohtajan uudessa liikuntahallissa maistuvat erityisen hyvälle.

YLE Akuutti– Nyt on huomannut sen, että löytyy entistä enemmän motivaatiota liikkumiseen. Vastoinkäymiset opettivat, että mistä kannattaa olla onnellinen ja kannattaako valittaa niistä pienistä asioista, jotka ovat huonosti.



Elämä epilepsian kanssa jatkuu joka tapauksessa edelleen.

– Se on nyt saatu lääkkeillä aika lailla kuriin, mutta alkuvaihe oli aika vaikea, Toskala muistelee.

Sairaus asettaa rajoitteensa

Epilepsia aiheuttaa 18-vuotiaalle Joonas Toskalalle omat rajoitteensa. Esimerkiksi ajokortin hankkiminen riippuu kohtauksista – tai itse asiassa kohtauksettomuudesta.

– Edellisestä kohtauksesta pitää olla vuosi ennen kuin voi edes mennä autokouluun tai ruveta ajamaan autoa. Toivottavasti nyt ei tulisi enää kohtauksia, koska sittenhän se aina siirtää sitä kortin saamista eteenpäin.

YLE AkuuttiNuorukaisen tulevaisuudensuunnitelmat ovat jo jossain määrin selvillä.

– Ainakin haluaisin keväällä valmistua ylioppilaaksi. Ja tällä hetkellä vaikuttaa ihan hyvälle sen suhteen. Sitten olen ajatellut, että haen ainakin liikuntapedagogiikkaa lukemaan. Jos ei sinne pääse, niin sitten joko luokanopettajaksi tai fysioterapiaa tai liikunnanohjausta, Joonas Toskala pyörittelee.

Kevään kokemukset ja eläminen sairauden kanssa asettavat omat haasteensa päivittäiseen elämään.

YLE Akuutti– En minä kuitenkaan tällä hetkellä pelkää. Kuitenkin kaikella on jokin tarkoitus ja se mitä tulee elämässä, niin se tulee. Jos ei siihen itse voi vaikuttaa, niin sitten ei voi. Osaisi vaan olla onnellinen tästä hetkestä. Nyt voi sanoa, että sen on ainakin tajunnut mikä oikeasti on elämässä tärkeää ja on oppinut arvostamaan niitä asioita mitä itsellä on.

Asiantuntija: PÄIVI KOTKA, fysioterapeutti, Kitinkannus

Toimittaja: MATTI AHOLA

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 3.2.2016