Hyppää pääsisältöön

Päivähoidossa olevan lapsen eroahdistus

Lapseni on kohta 1,5-vuotias, hän on aloittanut päiväkodissa kaksi kuukautta sitten. Hoidossa kaikki on mennyt hyvin, hoitajat sanovat, että hän on tyytyväinen ja hymyilevä lapsi. Kotona hän leikkii joskus normaalisti minun ja vanhemman siskonsa kanssa ja on tyytyväinen, mutta joinain iltoina hän takertuu minuun, eikä siihen auta muu kuin sylissä olo.

Nukkumaanmeno onnistuu aina onneksi hyvin, jää siskonsa kanssa nukkumaan ja nukahtaa itsekseen. Joinain öinä hän herää n. klo 1-4välillä ja itkee ja huutaa äitii, äitii.. Jos menen rauhoittelemaan häntä, hän rauhoittuu vain sylissä. Vaikka olisi sylissä rauhoittuneena 5-20 minuuttia, takaisin laitto sänkyyn ei onnistu. Minua asia ei sinänsä stressaa, muuten kuin, että miten lapsi jaksaa päivän hoidossa ja mieheni jaksaminen, koska hän on lievästi masentunut, eikä jaksa lapsen itkua, hän on uupunut ja hänen on saatava nukuttua, jotta hänen tilansa ei pahene.

Onko lapseni yölliset itkut eroahdistusta? Auttaisiko jos pitäisin töistä pari päivää tai viikon vapaata ja viettäisin hänen kanssaan enemmän aikaa. Iltaisin kun ei jää paljoa aikaa, kun kotityötkin täytyy yrittää tehdä yksinään. Mikä avuksi?

 

Kiitos kirjeestäsi! Päivähoidon aloituksen vaikutukset lapsen ja vanhemman suhteeseen ja lapsen turvallisuudentunteeseen mietityttävät monia muitakin vanhempia. Mukava kuulla että päivähoidon aloitus on sujunut teillä hyvin ja lapsenne vaikuttaa viihtyvän päiväkodissa.

Siitä huolimatta yöllinen itku saattaa toki olla eroahdistusta.  Silloin ajatuksesi pitää hieman vapaata ja keskittyä lapseen on oikein hyvä. Hoitoon paluu on kuitenkin tauon jälkeen edessä ja siksi voisin antaa jotain ehdotuksia siihen, miten lapsen eroahdistusta voi lievittää kotikonstein.

Päivähoidossa oleminen on pienelle lapselle ennen kaikkea erotilanne. Hän pystyy nauttimaan päivähoidon tarjoamista tekemisistä ja kaverisuhteista vasta, kun tuntee olonsa tarpeeksi turvalliseksi ilman vanhemman läsnäoloa. Turvan rakentaminen on mielestäni päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien yhteistyötä.

Päiväkodin henkilökunta rakentaa turvaa lapselle kiinnittämällä huomiota esimerkiksi siihen miten lapsi otetaan vastaan päivähoitoon, miten lohdutetaan päivän aikana, miten vastataan lapsen ikävän ilmaisuihin, miten erotaan lapsesta päivän päätyttyä, miten autetaan lasta luomaan suhteita päiväkodin hoitajiin ja muihin lapsiin, millaista suhdetta luodaan vanhempien kanssa, miten lapsen kuullen kerrotaan päivänkulusta ja niin edelleen. Voit puhua näistä asioista päiväkodin henkilökunnan kanssa ja esittää myös omia toiveitasi. Samoin kannattaa puhua itseä mahdollisesti päivähoidossa hiertävät asiat selviksi. Lapsen ei ole kovin turvallista olla hoidossa, jos hän kuulee kotona toistuvaa arvostelua päiväkodin toimintatavoista tai henkilökunnasta.

Vanhempi taas voi rakentaa turvaa ainakin kahdella tapaa. Ensinnä: Lapselle on tärkeää se, että hän koko eron ajan kykenee tarvittaessa palauttamaan mieleensä äidin tai isän ”kuvan”. Tätä auttaa se, että lapsi kokee vanhemman tietävän miten lapsi voi ja miten hänen päivänsä on mennyt myös eron aikana. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienempi lapsi on. Toiseksi: lapsen on tärkeää saada ilmaista ikäväänsä ja eroahdistustaan ja kokea tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi.

Voit rakentaa turvaa jo edellisenä iltana. Puhele lapselle omaan tapaasi, siitä miten huomenna menette päiväkotiin, miten käyt työssä ja tulet sitten hakemaan hänet. Puhele samaa vielä aamusta. Voit kuvailla lapselle etukäteen päivänkulkua vaikkapa näin:” Ensin Onni leikkii, sitten menette vähän ulos ja sitten on ruoka. Mitähän on ruuaksi? Sitten Onni nukkuu päiväunet. Päiväunien jälkeen Onni lähtee ulos ja sieltä äiti tulee hakemaan. Onpa kiva sitten taas nähdä!”.   Liitä tähän tarinaan päiväkodin lasten ja aikuisten nimiä; kenen kanssa lapsesi leikkii, kuka antaa ruokaa, kuka nukuttaa. Kerro lapselle kuka häntä hoitaa ja että hoitaja osaa hoitaa hyvin. Opettele siis ryhmän lasten ja aikuisten nimet!  Kertaa päivän jälkeen taas uudestaan miten päivä on sujunut.

Uskalla myös puhua erossa olosta ja ikävästä ja antaa lapsenne takertua. Samoin kerro, että olet eron aikana ajatellut lasta ja ikävöinyt häntä. Eroahdistus ei ole sairaus tai mitään, mistä täytyisi päästä eroon. Me ihmiset vaan nyt eritavoin ikävöimme meille tärkeitä ihmisiä. Niinä iltoina kun lapsenne takertuu sinuun, anna syliä niin paljon kuin omat voimasi riittävät. Silloin voi olla erityisen tärkeää kysyä oliko lapsella ikävä äitiä ja isää.

Päiväkodin kanssa voit myös sopia, josko voisit olla jonkun päivän lapsenne mukana päiväkodissa. Sekin on hyvä tapa lievittää eroahdistusta. Kun olet mukana lapsen touhuissa hänelle jää ikään kuin muistijälki sinun läsnäolostasi päiväkodissa ja toisaalta pystyt itse paremmin kyselemään päiväntouhuista kun tiedät tarkemmin päiväkodin tavoista.

Jäin vielä miettimään koko perheenne tilannetta.  Saattaako lapsenne reagoida myös isän vointiin: tokihan hänkin huomaa isän olevan lievästi masentunut? Entä miten kuormittunut olet itse?  Kirjeesi perusteella minua hieman huolestuttaa, joudutko liian yksin kantamaan vastuuta ja miettimään koko perheenne elämää isän jaksamisen näkökulmasta. Toivoisitko tähän helpotusta? Onko miehelläsi jokin hoitokontakti, jonka kautta voisi pyytää vaikkapa keskusteluapua koko perheelle?  Entä voisitteko saada jotain apua kotitöihin? Mitä apua sukulaiset voisivat tarjota?

Mikäli näistä ehdotuksistani ei ole apua, voisit pyytää vaikkapa neuvolan kautta ajan neuvolapsykologille. Lapsenne tilanne ei kirjeesi perusteella kuulosta millään tapaa huolestuttavalta, mutta neuvolapsykologille on lupa puhua tavallisistakin asioista. Hyvää jatkoa koko perheelle!

 

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus