Hyppää pääsisältöön

Neuvostoliitossa taloussuunnitelmat toteutuivat luonnonlain varmuudella

Vaikka isossa maassa on isot ongelmat, niin Neuvostoliitossa päätettyjen suunnitelmien toteuttaminen tapahtuu luonnonlain varmuudella, kertoo toimittaja Esko Seppänen Neuvostoliiton taloutta käsittelevässä ohjelmassaan 1976. Sosialistisessa taloudessa ei voida erottaa erillistä poliittista ja taloudellista valtaa – ne ovat yhtä. Politiikka on vain väline parempien taloudellisten tulosten saavuttamiseksi.

Taloussuunnittelu Neuvostoliitossa -ohjelman aluksi toimittaja Esko Seppänen kertoo, että itäisessä naapurissa on usein tapana lainata tärkeissä aiheissa kommunistisen puolueen pääsihteerin Leonid Brežnevin ajatuksia. Kun tässäkin ohjelmassa oli aihe poikkeuksellisen tärkeä, oli luontevaa aloittaa kuuntelemalla ote Brežnevin puheesta:

"Poikkeuksellisen tärkeän merkityksen saa nykyään suunnittelun oikea järjestäminen. On kiistatonta, että monet niistä vaikeuksista, joita joudumme kohtamaan talouden alalla, johtuvat suunnittelun tästä tai tuosta epäkohdasta, epätäydellisistä suunnitelmista sekä niiden riittämättömän täsmällisestä täyttämisestä. Sen vuoksi tärkeimpiä tehtäviä on parantaa jatkuvasti suunnittelun menetelmiä, saada niin nykyhetken kuin myös pitkän tähtäyksen suunnitelmat paremmin perustelluiksi tieteellis-teknisesti ja taloudellisesti."

Neuvostoliitossa tuotantovälineet, maa ja luonnonrikkaudet ovat valtion omistuksessa. Neuvostoliitossa suunnittelukoneiston pyörittäminen on maan valtionhallinnon tärkein tehtävä. Suunnittelu palvelee sekä poliittista että taloudellista päätöksentekoa.

Ohjelmassaan Esko Seppänen kuitenkin kertoo, ettei suunnittelussa osata aina varautua tavoitteen ylittäviin tuloksiin. Teknillinen kehitys voi olla vain parempaa kuin miten on aiemmin ollut. Suunnittelun ylittäminen niin maataloudessa ja teollisuudessa johtaa kuitenkin aina palkitsemiseen. Ja jos epäkohtia huomataan, ne korjataan, ilmenee ohjelmassa kerrotusta esimerkistä.

Kolhoosissa ei ollut tarpeeksi työvoimaa poikkeuksellisen hyvän perunasadon korjaamisen. Rautatievaunujakaan ei ollut kuin suurin piirtein suunnitellun suuruisen sadon kuljettamiseen Ukrainaan, ja osa sovituistakin vaunuista uupui. Suunnitteluvirheen vuoksi perunaa oli siis sekä jäämässä maahan että kuljetuskaluston puuttumisen vuoksi rautatieasemalle.

– Mutta kun epäkohta esiteltiin mediassa, puututtiin siihen heti ja peruna on jo varmaan päätynyt sinne, minne oli tarkoitettukin. Jos asiaa ei ole jo toteutettu, voi kommunistinen puolue panna siihen vauhtia, kertoo Seppänen marraskuussa 1976.

Nimetyt ja vastuutetut valtionkomiteat ja johtajat

Neuvostoliitossa kaikki on suunniteltua: tuotannon määrä, tavaroiden ostajat, joka ikisen tavaran hinta eri portaissa, työpalkat, yritysten voitto, valtion budjetin tulo- ja menorahoitus, yhteiskunnan maankäyttö ja rakennuskohteet, yritysten välinen maksuliikenne ja monet muut kysymykset. Suunnittelun luomis- ja valvomistehtävää suorittaa Neuvostoliitossa koko valtion koneisto. Sillä tavoin ovat talous ja politiikka yksi ja sama asia.

Valtionkomiteoiden nimistä jo selviää, millä aloilla ne toimivat. Loppuvuonna 1976 lähetyn ohjelman mukaan eritoten hintakomitean merkitys oli muodostunut yhä tärkeämmäksi. Sen tehtävänä on vahvistaa hinta jok'ikiselle Neuvostoliitossa tuotettavalle tavaralle. Hinnat eivät aina ole olleet oikein tasapainoitetut, ja siitä on aiheutunut tuotannollisia ongelmia. Yleinen pyrkimys siihen, että hinnat vastaisivat tuotantokustannuksia oli yleistynyt talousuudistuksen myötä. Tämän ei kuitenkaan tarvitse järjestelmän luonteesta johtuen vaikuttaa tavaroiden hintoihin, Seppänen kertoi.

Tukku- ja vähittäishintajärjestelmä ovat kaksi eri asiaa. Yhteiskunnassa on nähty hyväksi pitää välttämättömyystavaroiden hinnat muuttumattomina jo 15 vuoden ajan, ja kun tällainen poliittinen päämäärä on ollut, se on myös toteutettu. Jos sosialistisestakin järjestelmästä halutaan löytää inflaatio, se löytyy usein kauppaan tulleiden tavaroiden hinnoista.

Valtio ei kuitenkaan itse toimi tuottajana, vaan varsinaiset tuotantoyksiköt eli yritykset ovat valtionhallinnon osia, jotka toteuttavat kommunistisen puolueen johdolla yleistä yhteiskuntapolitiikkaa. Omistajan eli valtion ja tuotantoyksiköiden välillä ei ole eturistiriitaa. Yritykset ovat nimenomaan välineitä päätetyn politiikan toteuttamiseksi.

Neuvostoliiton talous on kaikilla aloilla ja kaikissa portaissa tieteellisesti suunniteltua. 30 000 työntekijän Moskvitš-autotehtaassa on yrityksen johtajisto järjestetty seuraavalla tavalla:

Päätehtaassa olevat johtajat muodostavat koko yrityksen johtajiston. Pääjohtajalla on useita varajohtajia, joilla on omat tehtävänsä. Ensimmäinen varajohtaja on pääinsinööri eli teknillinen johtaja. Hänen alaisuutensa kuuluu yrityksen koko tekninen puoli. Sitten on pääjohtajan varamies tuotannossa eli tuotantojohtaja. Johtajistoon kuuluu myös pääjohtajan varamies talouskysymyksissä, hän tekee taloudelliset laskelmat ja hoitaa yhtiön kaikkia taloudellisia asioita. Johtajistoon kuuluvat lisäksi aineellisteknisiä hankintoja johtava varamies, markkinointia ja vientikysymyksiä hoitava varajohtaja, kaikesta rakentamisesta vastaava varamies ja työvoimakysymyksistä vastaava varajohtaja. Vielä on kahdeksas pääjohtajan varamies, hän huolehtii työntekijöiden elinolosuhteiden parantamisesta.

Yleensä yrityksissä johtajisto on pienempi, mutta kaikki riippuu tietenkin tehtaan koosta. Kaikille johtajille on myös alistettu työjaostoja ja -osastoja.

Moskvitšissa oli ohjelman teon aikoihin meneillään mittava laadun parantamisen kokonaisohjelma. Eräs toimenpide oli Moskvitšin uuden mallin rakentaminen. Automallin oli päätetty olevan korkealaatuinen sekä teknisesti että mukavuuksiltaan. Yleiseen laadun parantamiseen tehtaissa kuuluivat myös mm. koulutus, aineellinen kannustaminen, ylimääräisten palkkioiden poistaminen huonolaatuiselta työltä, kasvatus, psykologia, suunnittelun moraalinen puoli ja lukuisa joukko muita asioita, jotka vaikuttavat laadun nousuun.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto