Hyppää pääsisältöön

Tamminiemen pesänjakajat jätti pysyvän jäljen poliittiseen journalismiin

Kohupamfletti, Tamminiemen pesänjakajat, aloitti uuden ajan Suomen poliittisessa journalismissa. Myyntimenestykseksi kohonnut kirja vaikutti ja hauskutti. Politiikkojen ja kansan lisäksi vaikutuksesta saivat osansa myös pamfletin kirjoittajat.

Tietolaatikko

Lauantaiseura koostui Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen toimittajista. Kirjaan antoivat panoksensa: Aarno Laitinen, Arto Astikainen, Kalle Heiskanen, Ritva Remes, Hannu Savola, Anneli Sundberg, Janne Virkkunen

Kirja esiteltäviä poliittikkoja ja vaikuttajia:
Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa, Ahti Karjalainen, Paavo Väyrynen, Juhani Perttunen, Johannes Virolainen, Martti Miettunen, Ahti Pekkala, Keijo Korhonen, Heikki Haavisto, Max Jakobson, Harri Holkeri, Raimo Ilaskivi, Jaakko Lassila, Paavo Aitio, Aarne Saarinen, Teuvo Aura, Olavi J. Mattila, Ulf Sundqvist, Veikko Vennamo, Mikko Juva, Jan-Magnus Jansson, Helvi Sipilä

"Presidenttipeliä oli käyty jo kauan ennen kuin Kekkosen terveydentila huononi. Poliitikot olivat vain käyneet sitä julkisuudelta salassa. Heidän mielestään presidentin valitsevat puolueet, ei kansa. Politiikan asiantuntijoiden keskustelukerho Lauantaiseura katsoo, että kansallakin pitää olla oikeus tietää mitä Suomessa tapahtuu."

Esipuhe kohupamflettiin, Tamminiemen pesänjakajat, on kirjoitettu Helsingissä, lauantaina 19. syyskuuta 1981 - vajaa kuukausi sen jälkeen kun Suomen pitkäaikaisin presidentti, Urho Kekkonen, oli jäänyt presidentinuransa päättävälle sairaslomalle.

Tamminiemen pesänjakajat on kieli poskea hapuillen kirjoitettu, Suomen tuon ajan kärkipoliitikkojen toilailuihin ja kummallisuuksiin keskittyvä paljastusteos. Tekijöiksi ilmoitettiin alun perin ryhmä nimeltä Lauantaiseura.

Poliittista satiiria pursuileva kirja on täynnä politiikan journalismin skuuppeja. Tosin, kuten kirjassakin moneen kertaan todetaan, useimmat näistä paljastuksista olivat todellisuudessa ns. vaiettuja salaisuuksia sekä mattojen alle lakaistuja "henkilökohtaisia ongelmia", joista monet olivat ainakin juorupuheista tuttuja.

Salaisuuksia tai ei, kirja herätti tunnekuohuja. Kansan suuren suosion lisäksi se sai osakseen kansanedustajien suuren epäsuosion. Samalla kirja nousi talven 1981–82 toiseksi poliittiseksi puheenaiheeksi Kekkosen heikkenevän terveydentilan ohella.

Pamfletti jakoi mielipiteitä myös lehdistön sisällä. Lopulta kirjan tekijöiksi paljastuivat Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, poliittisen toimituksen jäsenet.

Julkisuuteen tekijöiden nimet toi WSOY:n silloinen pääjohtaja Hannu Tarmio. Tekijät olivat Tarmion tiedossa, koska jo tuolloin bestselleriksi noussutta pamflettia tarjottiin alun perin WSOY:n julkaistavaksi.

Tarmion mukaan paljastuksen taustalla vaikutti Hymy-lehden julkaisema Lauantaiseuran puheenjohtajan intiimihaastattelu, jossa ilmenneet vihjailut WSOY:tä kohtaan olivat hänelle liikaa. Lisäksi, Tamminiemen pesänjakajat kustantajaksi löytynyt Kustannus-Vaihe Ky. oli Hymy-lehteä julkaisevan Lehtimiehet Oy:n tytäryhtiö.

Tarmio itse toppuutteli spekuloituja jälkiseurauksia, joita anonyymeinä esiintyneille toimittajille paljastuksesta koituisi - kyseessä oli pikemminkin kustantajien välinen eripura.
Vaikka Helsingin Sanomilla ei ollut suoraan mitään tekemistä pamfletin kanssa, toimituksen esimies, Aarno Laitinen, irtisanottiin. Muut osalliset saivat teoistaan varoituksen.

Tamminiemen pesänjakajat syntyi aikana, jolloin politiikkaan liittyvissä asioissa oli parempi varoa kuin katua. Se myös määritteli suomalaisen poliitiikan journalistien ja poliitikkojen välisen suhteen uusiksi; hyvässä ja huonossa.

Vielä 80-luvun alussa Suomen Sosiaalidemokraatti -lehden päätoimittaja, Seppo Heikki Salonen, sanoi: ”Mikäli joku kansanedustaja on syöppö, juoppo ja naippo ei lehdistö siitä kirjoita. Ehdolla, että hänen pöytänsä ja vuoteensa riemut tapahtuvat omin varoin.”

80-luvun alussa valtion ykkösvallan ote lehdistöstä lientyi, mutta taloudellinen kilpailu aloitti pakan sekoittamisen neljännen valtiomahdin sisällä.

SDP:n kansanedustajanakin toiminut Lasse Lehtinen analysoi pamfletin vaikutusta Suomen Kuvalehdessä vuonna 2005:
"Poliittiseen journalismiin Tamminiemen pesänjakajat jätti pysyvän jäljen. - - - Kun journalisti aikaisemmin koki rikkovansa hyvää lehtimiestapaa, jos hän kertoi kielteisiä seikkoja päätöksentekijöiden henkilökohtaisista ominaisuuksista, hän nykyään tuntee tekevänsä virkavirheen, jos jättää sellaisen kertomatta."

Teksti: Ville Matilainen

Lähteet:
Tamminiemen pesänjakajat 1989, Gummerus (8.s painos)
Arto Astikainen, Tutkiva.fi 13.5.2008

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Tylsät kesäpäivät muuttuvat ravisuttaviksi seikkailuiksi – Pertsa ja Kilu, Susikoira Roi ja muut sankarit nyt Areenassa

    Areenassa on julkaistu lapsuudesta tuttuja seikkailuja.

    Joskus eivät aikuisten taidot riitä ja silloin tarvitaan lasten neuvokkuutta. Areenan kesäkuun Toivotut-paketin katsoja saa apetta mielikuvitukselleen, kun Pertsa ja Kilu nuuskivat hämäräpuuhien jäljille tai hyväsydäminen Tomi pelastaa susikoira Roin.

    Toivotut: Pertsa, Kilu ja Roi – lapsia seikkailuissa Yle Areenassa

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

  • "Radiokin renkkailee" – yleisökirje 60 vuoden takaa avasi ikkunan menneisyyteen

    Nuori perheenäiti Aili kirjoitti Yleisradiolle runon 1951.

    Saimme yleisökirjeen. Nuori perheenäiti Aili, Nokian kupeesta Sarkolan kylästä, on kirjoittanut Yleisradiolle viisisivuisen kalevalamittaisen runon, jossa hän kertoo radion ohjelmavirran merkityksestä omassa arjessaan. Viiden pojan äitinä maalla, kiireisenä emäntänä, hänen sivistyksensä, virkistyksensä ja seuransa ovat pitkälti pohjautuneet radioon. Kirje on mummini kirjoittama vuonna 1951, hänen ollessaan 35-vuotias.

  • Turpaanvetoa taiteen eteen – Luomisen tuskaa Kummelissa

    Autertaiteilija Martti Hakonen on ehdoton taiteessaan.

    Auter-taiteilija Martti Hakonen on äärimmäisen ehdoton taiteessaan. Mies ei emmi kokeilla siipiään juuri minkään taidelajin saralla. Avustajaparat voisivat tosin olla hieman kykenevämpiä. Onneksi luovuus valuu neron mielestä myös yksinkertaisempien sielujen hyödynnettäväksi – joko täyttä kurkkua huutamalla tai viimeistään luuvitosen kultaisella kosketuksella. Artikkeliin on koottu kaikki Martti Hakosen taidekokeilut.

  • Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

    Veijariromaani julkaistiin aluksi 19-osaisena jatkotarinana.

    Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

  • Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

    Finlaysonin tehdasalue oli merkittävä työllistäjä naisille.

    Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.

  • Heli Nevakare teki Rockstopista sukupolvikokemuksen

    Toimittaja teki Ylelle musiikkiohjelmia 1980- ja 90-luvuilla

    Toimittaja, juontaja ja muusikko Heli Nevakare muistetaan etenkin 1980- ja 1990-luvuilla esitetystä Rockstop-musiikkisarjasta. Nevakareen persoonallinen tyyli jakoi mielipiteitä jo ohjelmien esitysaikana.

  • Tutkija ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila nousi näkymättömistä suosikiksi

    Suosikkikirjailija on myös palkittu tieteilijä ja kääntäjä.

    Virpi Hämeen-Anttila on tutkija, kääntäjä ja Suomen luetuimpia kirjailijoita. Hänet on palkittu työstään muun muassa miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa Eino Leinon palkinnolla vuonna 2002. Mistä Hämeen-Anttilan matka taustajoukoista eturiviin oikein alkoi? Ella Tiaisen vuonna 2007 ohjaamassa henkilökuvassa pureudutaan Hämeen-Anttilan sielunmaisemaan sekä matkaan taustajoukoista suosikkikirjailijaksi.

  • Viherpeukalo-televisiosarja opasti aloittelijaa puutarhanhoidon saloihin – tekijät muistelevat

    Viherpeukalo-televisiosarja perehdytti puutarhanhoitoon

    Sipulikasveja, harventamista, omenapuun oksien leikkaamista, maan muokkausta, ruusujen istuttamista ja paljon muuta nähtiin TV2:n puutarhaohjelmasarjassa Viherpeukalo vuosina 1986–1998. Sarjan monivuotinen juontajapari toimittaja Tarja Flemming ja ylipuutarhuri Arno Kasvi muistelevat lämmöllä sarjan tekemistä ja sen saamaa vastaanottoa. Katso sarjan jaksoja Areenassa.